Kaksplus.fi

Päiväkotiin tutustumassa

Päästiin viihdoin viime maanantaina tustumaan porukalla Elpun päiväkotiin. Nappasin lapset rattaisiin ja kaahasin puolijuoksua päiväkodille. Lähtemiseen meni hetki aikaa, mutta itse matkaan meni ehkä viisi minuuttia. Oikeasti minulla ei ole hajuakaan siitä monelta lähdettiin ja oltiin perillä, koska mulla ei ollut puhelinta vielä pönttöepisodin jälkeen. Pysähdyttiin keltaisen kivitalon eteen ja mentiin sisälle. 

Kiivettiin rappuset ylös ja käytiin toisista ovista sisään. Sisällä kuului heti laulua ja Elpu säntäsi katsomaan mistä se tulee. Oltiin isojen puolella ja sieltä yksi hoitaja opasti meidät sitten pienten puolelle ja näytti suoran reitin hissillä pienten puolelle. Elpu melkein juoksi innoissaan seuraavaan leikkipaikkaan.

Reippaana tyttönä Elpu aloitti omat leikit heti, Jekun kömpiessä hieman syvemmälle syliin, mutta kyllä hänkin lopulta lähti leikkimään. Juteltiin aluksi toisen hoitajan kanssa kaikista käytännön asioista, Elpun allergioista, sisä- ja ulkovaatetuksesta, xylitolipastilleista ja niin edespäin.


Isojen nukkarissa oli kerrossängyt ja Elpu ilmoitti heti haluavansa yläsänkyyn. Noh, ei nyt ihan vielä. Pienten nukkarissa ei kerrossänkyjä ollutkaan. Nukkarissa oli jo nimetty hänelle oma sänky ja oman unikaverin saisi kotoa tuoda päikkäreitä varten. Elpu sai oman kaapin, jossa on pupun kuva ovessa.

Lähdettiin muiden lasten perässä pihalle ihmettelemään ja jatkamaan juttua hoitajien kanssa. Pihalla Elpu ei minua varmaan muistanutkaan ja Jekkukin tutki ympäristöään vailla huolen häivää, tai ikävää äitiin. Melkein tuli sellainen olo, että voisin jättää Jekunkin päiväkotiin. Mutta vain melkein. Hoitajakin tuumasi siihen, että parempi vain kasvaa vielä vähän aikaa kotona. Kotiin lähdettiin, kun lapset lähtivät takaisin sisälle syömään.

Perjantaina Elpu kävi yksin leikkimässä päiväkodissa. Vein hänet sinne yhdeksäksi, mikä on meidän hoitoajan alkamis aika. Ulkovaatteiden riisumisen ja käsipesun jälkeen neidillä olikin jo kiire leikkimään. Sen verran hän malttoi pysyä aloillaan, että ehdin kertoa milloin tulen hakemaan. Juttelin pienen hetken hoitajan kanssa sopimuspapereista, jotka palautin ja kun olin sanomassa Elpulle heippa hän kävi juuri ja juuri poskea näyttämässä lähtöpusulle.

Lapset menevät klo 10 ulos, ja silloin nappasin Jekun rattaisiin ja lähdin hakemaan Elpua. Hän juoksi pihalla ja pikkuisen leikkikin jo toisen tytön kanssa. Ehdin jutella hoitajien kanssa varmasti useamman minuutin, ennen kuin tyttöseni huomasi meidät ja huusi iloisena "Äiti, sinä palasit!" tokikaan hän ei ollut silloin vielä valmis lähtemään kotiin. Ja jouduin enemmän ja vähemmän väkisin saattamaan hänet rattaille.


Tutustumisten perusteella en ole lainkaan huolissani miten Elpulla menee päiväkodissa. Tänään on nyt ensimmäinen kokonainen päivä, eli 9-14, josta 12-14 on päiväunet. Aamulla hän oli innoissaan ottamassa palloa mukaan, että voi pelata sillä lasten kanssa. Pallo sai jäädä kotiin, kun yritin vakuuttaa että päiväkodissa on varmasti omat pallot joilla pelata, "miksi?" -kysymyksen saattelemana toki.

Aamun vienti meni samanlailla, kuin perjantain tutustuminenkin. Toki sillä erolla, että tänään en saanut edes puolittaista halia tai "heippa äiti"ä. Käytiin vielä allergia-asioita ja Epipenin käyttöä läpi ja kun vihdoin olin lähdössä oli Elpu jo aloittamassa palapeljeä. "Ei tätä palapelia!" kuului ja totesin että ehkä on sitten parempi poistua Jekun kanssa vähin äänin. Käsipesun jälkeen sain kuitenkin kerrottua, että tulen päiväunien jälkeen hakemaan.

Sen suurempaa haikeutta tai ristiriitaisia ajatuksia en ole vielä kokenut. Mutta onhan minulla ollutkin jo puoli vuotta aikaa totutella ajatukseen päiväkodista. Tiedän myös kuinka innoissaan Elpu on kavereista, joten uskon tämän olevan hänelle kuitenkin tärkeä ja positiivinen muutos. Kerho alkoi myös tänään ja siellä kyllä maalit ja leimasinkuviot nähdessäni mietin, että Elpu olisi varmasti tykännyt näistä. Mutta samoja juttuja he tekevät myös päiväkodissa.

Vartin päästä saankin lähteä jo hakemaan häntä. 😍 Eli pyykit narulle ja matkaan.

Kolmevuotias pikkuneiti

Kolmevuotias. Ai kauheeta, meidän esikoinen, rakas pikku Elpu on jo kolmevuotias! Ajatella, että siitä kun tuo vauhtineiti päätti syntyä asfaltille, on jo kolme vuotta! Vauhtia ei tosiaan ole neidistä puuttunut koskaan ja samaa rataa mennään edelleen. Hänen virallisesta syntymäpäivästään on toki jo melkein kuukausi, mutta käytiin 1v ja 3v neuvolassa vasta heinäkuun viimeisenä päivänä.

Nyt kolmevuotias oli jo huomattavasti helpompi mitata seinässä olevalla viidakkomitalla, kun kaksivuotias taisi olla itkusilmässä koko mittauksen. Vuodessa oli pituuttakin tullut lähemmäs 10cm. Kolmevuotiaan neuvolassa tuli ensimmäistä kertaa näöntarkastus, mikä sujui lopulta tosi hyvin, kunhan saatiin Elpu laittamaan merirosvosilmälasit päähänsä. Taisi hieman pelottaa, kun yks kaks näkikin vain yhdellä silmällä. 


Mittausten jälkeen minut poistettiin Jekun kanssa leikkihuoneeseen, kun Elpu jäi tekemään tehtäviä terveydenhoitajan kanssa. Takaisin tullessa näin miten hän oli osannut piirtää pystyviivan ja vaakaviivan, sekä hienosti oman kuvansa ja siihen tyynyn ja peitonkin. Jumppamatolla oli testattu hyppimistä ja olipa hän heittänyt kuperkeikankin. Mikä ei minua yllätä yhtään, ollaanhan me sitä kotonakin harjoiteltu. Ja Elpu on muutenkin aina ollut motorisesti todella taitava ja ketterä.

Joskus vielä listasin Elpun sanoja, mutta nyt hän puhuu jo etevästi selviä lauseita. Tänään hän kysyi puoliskoltani iltapalan aikaan, "isi miksi sinun maha on vielä ihan täynnä?" välillä hän saattaa myös laskea täysin oikeassa järjestyksessä 1-12 asti, mutta jos kysytään kuinka monta palloa, jalkaa omenaa tai ihan mitä vaan tässä on, vastaus on aina kaikki, monta tai kolme. Liittynee kai siihen kun hän juuri oppi kertomaan ja näyttämään sormillaan, että on kolme vuotta vanha.

Kolmevuotias Elpu on huumorintajuinen, motorisesti erittäin taitava pikku temppuilija, utelias tutkija luonne - unohtamattakaan edelleen täyttäpäätä elettävää "miksi?"-ikää. Hän on kaikkien kaveri, joka haluaa puistossa ja pihassa aina mennä tutustumaan toisiin lapsiin. Olivatpa he saman kokoisia tai kaksi kertaa pidempiä. Monesti kuuluu pyyntö "hei lapsi tule leikkimään!" ja innoissaan hän kertoo myös minulle "äiti menen tutustumaan lapseen!"


Vaikka miellän esikoiseni todella reippaaksi ja rohkeaksi rämäpääksi, on hänellä oma herkkä ja huomaavainen puolensa myös. Joihinkin tilanteisiin hän suhtautuu melkoisella varauksella. Nykyään hän osaa jo itsekin tunnistaa tilanteet joissa ujostuttaa. Hän myös jakaa jopa herkuistaan oma-aloitteisesti. Anteeksipyytäminen onnistuu ja hän muistuttaa kyllä, että häneltäkin pitää pyytää anteeksi.

Kotona hän ei meinaa millään nukkua päiväunia, vaikka selvästi niitä kaipaisi. Nyt se mitä kesällä ei olla oltu reissussa, on mennyt melkeinpä kokonaan pyykätessä, joten aamun toimintapläjäystä ei ole ollut ja niin päiväunetkin on sitten jääneet pois.

Vähän mua arveluttaa päiväkodin aloitus, mutta aina kun näen miten esiteinit torjuvat pihalla pienen leikki-ikäisemme tiedän, että tämä on hänelle oiva ratkaisu pidemmän päälle. Elpu rakastaa kavereita ja päiväkodissa hän pääseekin säännöllisesti samojen ystävien kanssa leikkimään. Mutta päiväkodin aloituksesta kerron vähän myöhemmin lisää.


Allergia-asiat kerroinkin jo lastenpolin kontrollikäynnin jälkeen, ja nyt odottelemme kutsua helsinkiin allergiasairaalaan. Kolmevuotiaan hammaslääkäri on ensi kuussa. Toinen hammaslääkärikäynti ikinä!

Onneksi Elpu osaa itse kertoa haluavansa syliin tai halata, sillä muuten en aina muistakaan kuinka pieni kolmevuotias vielä on. Niin pieni, mutta silti jo mukamas hurjan iso. Isin ja äidin peikkoprinsessa.

Ei kai kesä vielä loppunut?

Ihanko tosissaan nyt on se aika vuodesta, kun koululaiset pakkaavat uudet reppunsa ja jännittävät koulun alkua? Vastahan oli kesäkuu, ilmat alkoi lämmetä ja illat oli valoisia. Otin selfieitä saunanraikkaana ripustaessani pyykkejä ilta kymmneltä, ihan vaan  koska ulkona tarkeni kesämekossa, eikä tarvinnut pelätä pimeää.

Ja nyt alkaa muka koulut ja kesä loppuu? Menipäs nopeasti, ei voi muuta sanoa. Tottakai elokuu on edelleen kesäkuukausi, voi kunpa nyt säät vain näyttäisivät myös vielä siltä ja saisin edelleen kuivata pyykkejä ulkona, niin että ne myös kuivuvat yhden päivän aikana. Sen sijaan että ne kastuvat vielä pesun jälkeen vähintää 6 kertaa, sen saman päivän aikana.


Kesä meni niin nopeasti, etten edes ehtinyt kirjoittaa mitään! Ei ollut tarkoitus pitää blogilomaa, päinvastoin. No nyt on taas luonnoksia läjäpäin. Tai ainakin muutamasta reissusta, joihin saan kuvat siskoni kamerasta. Ja sitten muutamat luonnokset voi unohtaa kokonaan ainakin kuvien perusteella... Löysin nimittäin oman puhelimeni vessanpöntöstä, joten puhelimeen unohdettuja kuvia ei kannata odottaa huhti-, touko-, kesä- eikä heinäkuultakaan. Eniten harmittaa kaikki lapsista otetut kuvat.

Puhelimen menetys sai mulle aikaan kamerakuumeen. Mutta saa nähdä milloin sen vihdoin hankin. Tässä postauksessa ei nyt ole juuri mitään punaista lankaa. Kunhan halusin rikkoa hiljaisuuden, ja mikään valmiista otsikoista, tai kesän reissuista, ei tuntunut sopivalta tähän tarkoitukseen.


Mua on alkanut väsyttää tosi paljon. Ehkä huoneiden erottaminen kokoperheen makkarista ja päivähuoneesta lastenhuoneeksi ja meidän huoneeksi ei ollutkaan niin hyvä idea, mitä ajattelin. Jekku kuitenkin käy edelleen öisin tissillä parista kolmeen kertaan. Yhden yön hän nukkui kokonaan! Ei mitään hajua mitä silloin tehtiin eritavalla sen päivän ja illan aikana.

Tai ehkä lomareissusta toipuminen yhditettynä öisiin synttärijärjestelyihin ja polttareihin oli vähän liian stressaavaa ja nyt se purkautuu väsymyksenä. No niin tai näin. Nyt hiljaisuus on rikottu ja seuraavaksi voin katsella mitä ollaan tehty kesällä. Ja toivon että tuo puhelin heräisi edes sen verran että saisin kaikki 2000 kuvaa pelastettua.

Hauskaa elokuuta kaikille! :)