Kaksplus.fi

Kiitos, että pelastitte unemme

Vuosi sitten lainasin äitikaverilta pinkin KonMari kirjan. Sen luettuani sain karsittua lasten pienet vaatteet, enkä enää säilönyt kaikkia äitiyspakkauslaatikoihin. Ja sen jälkeen pieneksi jäänet olen pakannut raa'asti eteenpäin, kun kaappiin on tullut uusia vaatteita. On kuitenkin muutama vaate, jotka kierrätyspussin sijaan piilotin omaan vaatekaappiini. Elpun pienet yöpuvut nimittäin.

Yöpuvut joiden varpaat ja kantapäät on puhkikuluneet. Joiden hihoissa ja rinnuksissa on värjäymiä ajalta, kun vanishia ei voinut käyttää, enkä ollut vielä tutustunut sappisaippuaan. Yöpukuja, joita ilman meillä tuskin olisi nukuttu sitäkään vähää mitä vuodenvaihteessa 2015-2016 ja sinä talvena nukuttiin.

Kun Elpu oli yksivuotias me etsimällä etsittiin unihaalareita joissa on sukkakärjet jaloissa ja vetoketjukiinnitys. Kaappini kätköissä on kaksi NameIt:n unihaalaria. Kolmas selvisi ehjänä Jekulle, joskin nyt siitä on kantapäät auki ja se odottaa pääsyään kierrätykseen pyykkikoneen kautta. Nämä koon 74cm yöpuvut osti äitini, kun unohdin pakata Elpulle yöpuvun Pölläkariin kesällä 2015.


Talvea kohti yöt pahenivat,  kun yöimetys vaihtui hysteeriseen itkuun ja raapimiseen sekä valvottuihin öihin. Etsin 86cm yöpukuja, mutta kaikki lastenvaatemyymälät myivät minulle "ei oo"ta. Sain vastauksen, että sen kokoiset lapset yleensä kävelevät jo, joten sukkakärjet ovat turvallisuusriski. Sitten äiti pelasti meidät jälleen.

Löydettiin Prismasta pehmeät, kotimaiset, luomupuuvillaiset Hilla clothing unihaalarit. Kaiken kaikkiaan vuoden aikana näitä 86cm Hillan haalareita tuli meille kolme. Lisäksi oli kaksi ohuempaa Ciraf yöpukua. Toisessa oli napit, joten se ei saanut kovin suurta suosiota kutisevan taaperon repiessä haalarin pois päältään.

Viime jouluna toivottiin Elpulle 92cm yöpukuja ja kummitäti olikin löytänyt H&M:stä sievät minnihiiri yöpuvut. Nyt niistäkin alkaa pituus loppua ja kantapäät vilkkua. Niitä ja yhtä raidallista saman kokoista käytetään nykyään vain päiväkodissa, vielä kun niitä kehtaa käyttää. Päiväkotikäyttöä lukuunottamatta unihaalarien aikakausi meidän perheessämme on nyt ohi.


Meillä ei enää asu kutisevaa taaperoa jonka nukkuminen vaatii vetoketjun, sukat, unihanskat ja vaipan. Meillä asuu pieni - omien sanojensa mukaan iso - tyttö, joka käy tarvittaessa myös öisin itsenäisesti vessassa, jonka nukahtamiseen ei enää aina vaadita unihanskoja taikka sukkia. Joten meillä on nyt siirrytty isojen tyttöjen kaksiosaisiin yöpukuihin.

KonMarin tavaroiden kiittäminen tuntuu vähän pöljältä, mutta näille 10 yöpuvulle se taitaa kuitenkin olla paikallaan, ennen kuin raaskin laittaa niitä kierrätykseen.

Kiitos että pelastitte meidän yöunet. En halua tietää kuinka vähän ja huonosti olisimme nukkuneet ilman teitä. Kiitos Hilla clothing joka valmistaa isompiakin kokoja sukkakärjellä ja vetoketjulla. Onneksi, enää ei tarvitse etsimällä etsiä uneen pelastusta. Kiitos palveluksestanne ja hyvää uutta elämää kierrätyksen myötä.

Joululahjoja netistä + arvonta

Yhteistyössä Coolstuff.

Joulukuu alkaa parin yön päästä. Meidän perheen jouluvalmisteluihin kuuluu perinteisesti jouluvalot. Nyt olohuoneessa nököttää myös meidän ensimmäinen joulukuusi, jonka pallot ovat vähän siellä ja täällä lattialla, kaikkialla muualla paitsi kuusessa. Ollaan otettu vähän varaslähtö jouluun, ensimmäiset joulukinkut ja perunalaatikotkin on syöty. Torttutaikina pakkasessa ja luumumarmeladi jääkaapissa odottavat leipojiaan. Mutta joululahjat on hankkimatta, lastentoivekirjeet askartelematta, eikä kenelläkään ole joulukalenteriakaan. 

En ole miettinyt mitään erikoisempia lahjoja vain itselleni. Mutta jotain arkeen vaikuttavia joululahjatoiveitani olisi pyykinkuivausteline ja uudet yöpöydät. Yöpöydät on jo valittu. Meidän nykyisissä, anopilta lainatuissa yöpöydissä, on lasitasot, mikä on aika pelottavaa, kun Jekulla on tapana paukuttaa ja rummuttaa kaikkea mahdollista. Meidän ikean lasiset yövalot hajosivat jo. Toisen toki pudotin ihan itse, mutta toinen hajosi lasten sählätessä.


Sain valita Coolstuffilta muutamia tuotteita testiin ja koitin pitää mielessäni tulevan joulun, sekä sen mitä me todella tarvitaan ja mikä tulisi oikeasti käyttöön. Minulle iski valinnan vaikeus aika monta kertaa ja puntaroin eri tuotteiden haluamisen ja todellisen tarvitsemisen välillä. Eniten taisin selata ruoka & juomakategoriaa, mistä löytyi niin hauskoja mukeja ja tarjoilu astioita, kuin hattara-, jäätelö-, sorbettikonetta, vohvelirautaa ja erilaisia vihannesleikkureita ja twistereitä. En kuitenkaan uskonut, että kasvis kuivurille olisi tarpeeks käyttöä joten jatkoin tutkimista.

Toinen kovasti kuluttamani kategoriaosuus oli koti & puutarha. Olen jo pidempään halunnut kivat reppukoukut lapsille eteiseen. Huomasin hauskat kit - a - boo koukut ja ne olivat suosikkejani koko ajan. Elpu valitsi ruskeat laatikot, joiden raosta kurkistaa valkoinen kissa, kun koukkuna toimivaan kissan häntään ripustaa jotain. Toinen vaihtoehto oli musta laatikko valkoisella kissalla. Jekulle on joulutoiveissa oma reppu, niin hänkin saa oman koukkunsa käyttöön.


Harkitsin myös minulle ja puoliskolleni hauskoja koirankoppiavaintelineitä. Avaimet kun on aika usein muualla kuin paikoillaan. Muitakin avainten etsimistä helpottavia tuotteita oli, muunmuassa  Bluetooth paikantimet. Niitäkin oli eriominaisuuksilla ja lompakkoon sopivia. Mutta kun törmäsin ilmapallolamppuihin, en voinut vastustaa niitä.

Puoliskoni vähän naureskeli, kun näytin niitä ensimmäisen kerran. Mutta hei, nämä vaihtavat väriä, sopivat yövaloiksi ja ovat muovia! Hauskan muotoinen lamppu on taaperomagneetti, eikä värit tietenkään helpota. Onneksi nämä ovat taaperon kestävät, testattu on.



Itse tykkään saada lahjaksi käyttötavaroita ja mieluiten sellasia mitä ei vielä ole. Yksi mikä meidän autosta puuttuu on puhelimen paikka. Keskipaneelin lokerosta puhelimet vain lentelevät ja tähänkin pulmaan löysin useamman erilaisen ratkaisun Coolstuffin valikoimasta. Me valittiin imukupilla tuulilasiin kiinnitettävä grip go teline. Innoikkaina ei luettu ohjeita ja lätkästiin teline kojelautaan, ensimmäinen testimatka Jyväksylään oli siis farssi.

Puhelimen kiinnityksessä ei ollut mitään ongelmaa, pikemminkin haasteita puhelimen irrottamisessa. Mutta koko teline irtosi aika äkkiä kojelaudasta. Virheestä viisastuneena kotiin tullessa odotin, että auto lämpenee (ajoin n.10km) ja lätkäisin telineen tuulilasiin,  eikä loppumatkalla ollut mitään ongelmia.  Varsinkin pidemmillä matkoilla tälle on todellakin käyttöä.



Viimeisen tuotteen valitsin ihan puhtaasti lasten joululahjoja ajatellen. Kuvittelin jopa, että me vähän testataan miten peli sujuu ja sitten piilotan ja paketoin sen kuusen alle odottamaan jouluaattoa. Taidan jättää paketoinnin välistä, koska Elpu on penguin trap pelistä innoissaan ja halusi sen jopa sunnuntaina mukaan kirkkoon. 

Lasten alkeisyhdistysopettaja kuvasi peliä hyvin: taaperon kanssa se on kuin mäen laskua, äkkiä alas ja kiipeäminen on hidasta. Lyhykäisyydessään pelin idea on hakata jääpaloja tiputtamatta pigviiniä. Jekku ei vielä ymmärrä pelin säännöistä mitään, mutta Elpu malttaa odottaa jo omaa vuoroaan. Jäälautan kasaaminen on meidän kolmevuotiaalle vielä haastavaa, mutta yhdessä pelaaminen onkin parasta. Haluaisin haastaa puoliskoni vielä joku ilta, sitten kun lapset ovat nukkumassa.


Tässä muutama esimerkki coolstuff.fi monipuolisen valikoiman tuotteista. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin ja varsinkin star wars faneille! Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 30€ arvoinen lahjakortti Coolstuffille!




SÄÄNNÖT
Klikkaa itsesi ➠ coolstuff.fi  ja linkkaa blogin kommenttiin mielestäsi hauskin lahjaidea. Muista myös toimiva sähköpostiosoite ☑️ 1 arpa
+
seuraa @sangynalla instagramissa ☑️ 1 arpa
+
tykkää Sängyn alla sivusta facebookissa ☑️ 1 arpa
=
max. 3 arpaa

*BONUS* jos olet lukijana myös bloggerissa tuplaat arpasi, eli max 6 arpaa. Lukijaksi voi liittyä painamalla sinistä "lue" nappia blogin vasemmassa alalaidassa.

Osallistua voi perjantaihin 8.12.2017 klo 2359 saakka, onnea arvontaan! 

Yhteistyössä Coolstuff.fi | en hyödy linkkien klikkauksista. 

Mitä isi shoppailee? - part 1

Aika usein oletetaan naisen tai äidin tekevän tiettyjä asioita kodin ja lasten eteen. Tottakai monesti nuo stereotypiat pitävätkin paikkansa ja vaikkeivat pitäisikään, on niissä kuitenkin niin paljon totuutta,  että jokainen nainen varmasti pystyy samaistumaan tai kuvittelemaan tilanteen elävästi mieleensä. Tämä on postaussarja kärjistetyistä stereotypioista, jotka on murskattu meidän perheessä.


1. Kodin laittaminen, sisustaminen, astioiden ostelu ja huonekalujen järjestäminen on naisten homma. 

Tai sitten ei.


Uusia laseja ostettiin rikkoutuneiden tilalle joulukuusen haku reissulla. Oltiin kyllä mukana koko perhe, mutta nämä ovat puoliskoni valitsemat, enkä valita.

Minun alunperin 2010 keväällä ostamat astiat alkavat vedellä viimeisiään, kaikkia oli joskus 6 nyt mukeja on kaapissa kaksi, ja toisesta puuttuu korva. Niiden korvaajiksi puoliskoni osti kesällä isoja harmaita mukeja.


Meidän uusi ruokailuryhmä on myös puoliskoni hankkima. Hän kertoi minulle siitä lähtiessään hakemaan sitä. Myös kuvassa näkyvä syöttötuoli on hänen tori.fi löytö.

TVtaso kuuluu tähän samaan muuten myös. Ja paistinpannut ja paistolastat tulee nyt äkkiseltään mieleen. Lasisen uunivuoankin hän taisi ostaa omineen, kun kerroin että sellainen tarvitaan.

Mitäs keittiötarvikkeita teidän miehet shoppailee?

Ps. Tein tästä aluksi listan, mutta päätinkin jakaa tämän postaus sarjaksi, stay tuned 👀

Lupa torkuttaa

Olin lasten kanssa viimeviikonlopun Jyväskylässä mummun ja vaarin luona. Mentiin omalla autolla, Jekku nukkui melkein koko matkan, loppu matka kuunneltiin itkua, ja Elpu kurkki takapenkiltä mun puhelimeen päin, jotta näki Peppi Pitkätossun. Oltiin reissussa perjantai-illasta maanantaihin. Elpu sai antaa isänpäivälahjan vaarille. Ja tottakai perinne on käydä mummun ja vaarin kanssa aina uimassa. Nyt jouduttiin jättämään mummu töiden pariin, mutta mukaan pääsi isosiskoni.


Reissuun mahtui uimisen lisäksi pari leffaa, Rottatuille ja Vaiana, lasten vedellessä samalla päiväunia, ehdittiin tehdä myös kasvonaamiot siskon ja äidin kanssa. Sunnuntai-iltana päädyin venyttämään lähtöä maanantaihin, vaikka alkuun mietin, että yötävasten olisi hyvä ajaa. Maanantai menikin sitten rennosti pakatessa ja kotiin ajaessa valoisaan aikaan.

Kotona tietenkin odottaa arki ja kotityöt ja yleensä suurin murhe on pyykkivuori.  Vaikka pyykkäisi perillä, tulee silti pyykkiä kotiinkin, ajoväsymystä ja mahdollisia valvottujen öiden univelkoja unohtamatta. Pesuaan odottavia pyykkejä on luonnollisesti aina ja pussillinen ei hirveästi aiheuta sydämentykytyksiä vaikka pari huokausta pyykkikoneen suuntaan saattaakiin lentää.


Päätin kerrankin olla ahkera, kun kerta oltiin kotona jo aikaisin, ja aloittaa pyykkirumban heti. Yllärinä oli pari pussillista Jekun saamia vaatteita jotka myös kaipasivat huuhtelua. Pyykkejä lajitellessa likakasoihin ja ensimmäisen koneen valmistellessani tajusin, että olen ostanut Ecoverin Zero huuhteluaineen, pullosta on jäljellä alle puolet. Toivon että heillä on myös zero pyykinpesuaine, koska muuten olen pessyt pyykkimme huuhteluaineella jo heinäkuun alusta  saakka. Pyykkäysahkeruus loppui muutenkin lyhyeen, kun  tiistaiaamuna muistin koneessa makaavat pyykit.

Mutta jos tätä pyykkisekoilua ei lasketa, ei tämän viikon perusteella ole tarvinnut välittää reissuväsymyksestä, vaikka yöunet ovatkin katkonaisia. Puoliskoni on hoitanut tämän viikon aamut. Normaalisti minun herätyskello soi kymmentä vailla 8, koska sen pidempään en voi nukkua tai tulee kiire aamupalan ja päiväkotiin lähdön kanssa. Tällä viikolla olen herännyt silloin,  kun Elpulla on jo ulkovaatteet päällä, niin että olen vain vienyt hänet rattikelkalla päiväkotiin. Torstaina torkutin kokonaisen tunnin!

Tämä on se fazerin sinisen mainoksessa kaivattu "sininen hetki" -hetki ennen pimeää.  

Lisäksi olen joka aamu saanut herätä siistiin kotiin, kun puoliskoni on ehtinyt kerätä kaikki lasten vaatteet ja lelut takaisin lastenhuoneeseen ja kengätkin ovat olleet piilossa kaapeissaan, niin että eteisessä mahtuu kävelemään. Eilen hän totesi, että olisi aika hyvä koti-isä. Pelottavan hyvä, pakko myöntää. Liian usein tulee narsistia, että aina minä muka teen kaiken ja toinen vaan nukkuu, joten tämä viikko ei saa unohtua. Toivotaan myös, että nämä hieman pidempään nukutut aamut saisivat minut ensikerralla ostamaan pyykinpesuainetta huuhteluaineen sijaan.

Viikonlopun aktiviteetti taitaa olla nyt noiden pyykkien viikkaaminen kaappiin. Sen piti olla perjantain tavoite, mutta annoin unelle periksi ja nukuttiin kaikki aimopäikkärit. Jekku ruhtinaalliset 5h ja Elpukin nukkui poikkeuksellisesti kotipäivänä.  Muutenkin to do listalla on aika paljon kaikkea kivaa kotitöiden lisäksi, kuten vaikka lasten joulukalentereiden ja lahjojen miettiminen,  kaikkien kuvia odottavien postausten ohessa. Paistaisipa aurinko että olisi kiva kuvata.


Kiitos muru, että olen saanut torkuttaa ja laiskotella tällä viikolla 💖 kerron terveisiä Joulu-Ukille 😘

Hauskaa viikonloppua kaikille 😊

Kuvat on viime viikonlopun räpsysaldoa 

Lasten isänpäivälahjat

Facebookin vanhemmuusryhmät ovat paljastaneet, että isänpäivälahjojakin voi antaa tai olla antamatta erilaisin perustein. Esimerkiksi, jotkut muistavat lahjan kanssa vain omaa isäänsä, mutta eivät omaa puolisoaan, koska "eihän puoliso minun isä vaan omien lasteni isä", joten lapset muistakoot häntä. 

Meillä muistetaan kaikkia. En ole koskaan edes miettinyt sen suuremmin perusteluja sille, mutta jos nyt jotain pitäisi keksiä niin perustelisin sen varmaan näin: minähän se olen syypää siihen että puoliskoni on isä ylipäätään yhtään kenellekään, joten tottakai minä häntä muistan. Kieltämättä olisin myös hieman harmissani jos hän ei muistaisi minua äitienpäivänä, näin pienten lasten kanssa se korttien askartelukin kun on yleensä vanhemman vastuulla jos ei käy päiväkodissa tai kerhoissa.


Tänä vuonna puoliskoni sai minulta lapaset sekä kahvia. Lapset, tai lähinnä Elpu, sai askarrella isille, papalle ja vaarille kortit, sekä koristella heijastimet ja pienet lahjapussit. Nimet kirjoitettiin kortteihin tänävuonna kirjaintarroilla, jotka lapset sai liimata itse kortteihin, enemmän ja vähemmän avustettuina jotta saatiin kirjaimet edes oikeaan järjestykseen.

Idea heijastimiin tuli perjantaina kun käytiin Sinellissä etsimässä isänpäiväkorttitarvikkeita. Elpu iski silmänsä askartelu silmiin heti ensimmäisenä ja valittiin hänen mielestään sopivat hyllystä. Kierreltiin kaupassa ja koitin samalla miettiä mitä Elpu voisi askarrella, kun huomasin laatikollisen kuviottomia heijastimia.


Ostetiin heijastimet, askartelusilmiä, kuminauhaa sekä papukaijan nokat. Kassajonosta palattiin vielä kartonki hyllylle etsimään kivan värisiä ja kokoisia korttipohjia. Kortti-inspiraatio iski kotona, kun huomasin kimallepurkin käsityölaukussani ja muistin että meillä on erikeepperiäkin. 

Työjärjestys meni näin:

äiti: erikeeperkirjoitus x3
elpu: kimalteen levitys x3
äiti: kortit kuivumaan
elpu: heijastimien koristelu silmillä ja permanenttitusseilla
elpu: paperipussien koristelu

sunnuntaiaamuna:

äiti & Elpu & Jekku: korttien kirjaaminen
Elpu: korttien koristelu tarroilla

En tiedä silmien säänkestävyydestä, eli voi olla että niihin kannattaisi pistää pisara pikaliimaa varmuuden vuoksi. Tämäkin seikka tuli mieleen aavistuksen myöhässä.


Yritin kyllä sanoa että saa niihin kortteihinkin piirtää, mutta tarrat vei voiton. Tajusinpa samalla, että tämä on hyvä lahjaidea ja askartelu joihinkin pikkujouluihin tai vaikka päiväkodin hoitajille. Ainakin itse pidän käytännöllisistä (tai syötävistä) lahjoista.

Elpu oli askarrellut isänpäiväkortin myös päiväkodissa ja oli innoissaan antamassa sitä, ennen kuin ehdittiin laulaa tai saada yhteisiä kortteja valmiiksi. Isänpäivä vietettiin mummin ja papan luona. Elpu vei papalle lahjan ja Jekku olisi halunnut ojentaa kortin yksi tarra kerrallaan. Vaari saakin lahjansa vähän myöhässä, kun mennään seuraavan kerran Jyväskylään. 

Uimahallissa ei saa roiskia

Mulla on tapana lueskelle Kaksplussan verkostoblogeja iltaisin pimeässä, kun odotan että Jekku nukahtaa. Eilen luin Minnamanna-blogista heidän ensimmäisestä käynnistä Flamingon kylpylässä. Tottakai avasin postauksen jonka otsikossa lukee KYLPYLÄ, koska meidänkin lapset rakastavat uimista. Ja me käydäänkin lähes kerran viikossa uimahallissa.

"Istuin altaan reunalla huvittuneena siitä,
että melkein jokaisen vanhemman kulmat olivat kurtussa ja lauseet
ei saa roiskia, älä hypi ja älä juokse
kaikuivat joka suunnalta."

Tuon Minnan kirjoittaman lauseen sanoma on varmasti kaikille tuttu. Sitä kuuluu myös meidän uimahallissa ja huomaan toistelevani osaa noista kolmesta kiellosta itsekin. Lähtökohtaisesta uimahalliin mennään pitämään hauskaa, tuhlaamaan energiaa, ehkä jopa riehumaan siinä missä Hoploppiinkin. Miksi siitä  lapsen hauskasta uintihetkestä tuleekin yks kaks aikuisen stressi ja upeasta uima-altaasta kieltojen kaikukoppa?

Juokseminen on kiellettyä ja syystä. Uimahallin märät laattalattiat ovat todella liukkaat ja juokseminen on vaarallista. Tämä lienee kaikille itsestäänselvää. Samaten hyppiminen. Tottakai, altaan reunalta hyppiminen on myös kielletty syystä. Reunalta voi liukastua kaakelille ja jos kukaan ei valvo hyppääjää, mistä tietää hyppääkö uimataidoton lapsi liian syvään altaaseen tai jääkö pienempi alle jos isot hyppivät lasten altaassa. Joten tottakai uimahallin turvallisuus- ja hygieniasääntöjä täytyy noudattaa. Niiden pitäisi olla itsestään selvyyksiä.

Mutta "ei saa roiskia!" Oikeasti? Uimahallissa, lasten altaassa, veteen tutustumassa olevat pienet uimataidottamat lapset, ei saa roiskia? Vettähän roiskuu siitä, kun rummuttaa veden pintaan. Vettä roiskuu, kun sitä kaataa kastelukannulla tai ämpärillä altaaseen. Vettä roiskuu, kun yksivuotias kaatuu mahaplätsin altaaseen rappuselta. Että mitäs siellä sitten pitäisi tehdä? Istua vanhemman sylissä altaan laidalla leukaa myöten vedessä ja odottaa, että tulee kylmä ja lähdetään saunaan? Eihän niin uimaan opita! Olen minäkin joskus sortunut kieltämään roiskimasta, mutta en enää.


Roiskimista ei tarvitse kieltää, vaan roiskeet voi ohjata oikeaan suuntaan. Jos lapset nauttivat keskenäään vesisodasta, niin antaa nauttia. Mitä jos reunalla lillumisen ja kellon vahtimisen sijaan uiskentelisitkin käsipohjaa lasten vierellä ja olisit mukana vesisodassa? Samalla voit estää leikkiä menemästä liian syvälle tai estää törmäyksen muihin uimareihin. Ja mitä sitten jos saat päähäsi vettä, sehän oli jo märkä, sillä uimahallin hygieniasäännöthän käskevät sekä kastella että pestä hiukset ennen altaaseen menoa. Joten anna palaa, vesisodassa kosto on sallittu.

Unohtakaa ne otsarypyt. Unohtakaa kieltäminen. Muistakaa turvallisuus ja nauttikaa lasten ilosta! Ja kyllä, minäkin tiedän että uimahalli voi tuottaa melkoista stressiä, vienhän aika usein uimaan 1- 3- ja 5vuotiaat lapset. Ja kolmen eri suuntiin sinkoavan uimataidottoman vahtimen on kaikista helpointa sillon kun leikitään yhdessä.

Seuraavan kerran kun viet lapsesi uimaan, päätä jo kotona että tänään ei kielletä roiskimasta. Kuten niin moni muukin asia, myös uimahalli ja roiskeet ovat asenteesta kiinni. Anna roiskia ja roiski ja leiki mukana. Lapset ehkä innostuvat kahta enemmän jos äiti ja isi leikkivät mukana, mutta niin innostut sinäkin. 

Pahinta mitä voi sattua on, että joku sivullinen kastuu, mutta hei kastumaanhan sinne uimahalliin on tultukin. Joten anteeksi pyynnöt perään ja mistäs tiedät jos lapsesi saavat vaikka uusia kavereita. On muakin kastelleet Elpun lisäksi ihan vieraat lapset ja se nauru on täyttänyt koko altaan, kun minä uitan Jekkua karkuun ja Elpu ja kaverit yrittävät saada kiinni täytettyjen kastelukannujensa kanssa. Nykyään ainut asia mitä altaassa kiellän on Jekun naaman kastelu ja toisten painaminen veden alle. Turvallisuus edelläkin voi olla hauskaa.

Hauskoja uintikertoja! 😘

Slurp -kahvielämys isänpäivälahjaksi

Yhteistyössä Slurp

Muutamat instagramissa seuraamani nettikaupat ovat muistutelleet lähestyvästä isänpäivästä jo hyvän tovin. Niin hyvän, että luulin olevani myöhässä isänpäivän suhteen. Extempore neulomani lapaset kuitenkin tipahtivat puikoilta reilut kaksiviikkoa ennen isänäivää ja mietin millä muulla voisin lahjoa lasteni isää, joka kysyttäessä vastaa ettei tahdo taikka tarvitse mitään. Paitsi lapaset kyllä tulivat tarpeeseen.

Syysbileiden goodiebagista löytyi kahvia ja ainoana perheemme kahvinjuojana puoliskoni pääsi testaamaan tuon 200g pussillisen India Monsoon Malabar* kahvia, jota Slurpin ilmanpoistoventiilillä varustettu pussi sisälsi. Jokaisen kupillisen alkuun keittiöstä kuului samat kehut, eikä marketin kahvi kuulema enää maistu tarpeeksi hyvälle. Päätin hemmotella miestäni laadukkaalla kahvilla.


Selailin Slurpin valikoimaa, josta löytyy erilaisia suomalaisten pienpaahtimoiden artesaanikahveja melkein kuin karkkeja irtokarkkihyllystä - varmasti jokaiselle kahvinjuojalle omat suosikkinsa. Rajasin hakua paahtoasteen ja makuprofiilin mukaan tummapaahtoisiin ja suklaisiin & pähkinäisiin*. Lopulllisen valintani tein kuitenkin melko puhtaasti nimen perusteella: Lehmus Roasteryn Pusupuisto*.

"Pusupuisto – City Roast on kahvi intohimoiseen tangon taikaan ja romanttiseen yhdessäoloon. Kahvi täyttää aistit ja hurmaa suklaan maulla. Nautitaan taidokkaiden tanssiaskelten tahdissa lehmusten alla kaikilta katseilta suojassa. Kahvin aistit täyttävä, voimakas ja nautinnollinen suklaa hurmaa ja keinahtelee täyteläisesti kielelläsi. Ripaus raikkautta nostattaa tunnelmaa kuin reipas humppa tangojen välissä."

Pusupuisto, voi miten mahtava nimi puolison isänpäivähemmotteluun, toki sopisi varmasti myös hyvin ystävänpäivä- hääpäivä- tai vuosipäiväyllätykseksi. Pusupuiston tiedoista löytyy myös tarina kahvista ja totesinkin, että meidän pitää käydä kurkistamassa tuo kahville nimensä antanut Lappeenrannassa sijaitseva pusupuisto, joka alun alkujaan on ollut muuten kaalimaa ennen vuotta 1850.


Slurpin kautta saamasi kahvi on takuulla tuoretta, sillä ne valmistetaan tilauksesta ja lähetetään paahtimolta suoraan tilaajan postilaatikkoon/luukkuun. Voit ostaa yksittäisiä kahveja tai voit tehdä jatkuvan- tai määräaikaisen tilauksen esim. 9kk jaksoksi, jolloin saat kahvia postilaatikkoosi joko kahden tai neljän viikon välein, kummin itse valitset. Tämä kiteyttääkin Slurpin koko liikeidean: laadukkaita kahveja helposti kaikille.

Mulla on arvonta instagramissa, jossa voit voittaa saman meillekin kotiutuvan 400g pakkauksen pusupuisto kahvia! Osallistumisaika päättyy jo huomenna perjantaina klo 2300, jotta kahvi ehtii varmasti isänpäiväksi. :) Jos et halua luottaa tuuriin niin koodilla TUTUSTU saat 5€ alennuksen ensimmäisestä  tilauksesta. (Hox! ei koske yksittäisostoa.)

* en hyödy linkkien klikkauksista | Yhteistyössä Slurp

1v3kk neuvola & kuulumisia


Meillä oli eilen ylimääräinen neuvolakäynti, koska lykättiin 1v rokotuksista MPR rokotetta. Jekulle on todettu kananmuna-allergia ja MPR joka annetaan ensimmäistä kertaa 1v neuvolassa sisältää kananalkiota, joten halusin lykätä sitä, että osaamme sitten reagoida oikein oireisiin, jos jotain poikkeavaa (allergista) ilmestyisi.

Lykättiin rokotusta nyt vielä vähän lisää, koska Jekku on ollut kipeänä. Sovittiin myös, että varmistetaan lastenpolin lääkäriltä hänen mielipiteensä, kun Jekun allergia on testattu vuosi sitten ja kesän kontrollikäynnillä hänestä ei edes otettu mitään testejä.

Kolmessa kuukaudessa Jekku on kasvanut puolitoista senttiä ja 300g. Vaatteissa mennään 74 koolla ja ensimmäiset kengät, elokuun vaihteessa ostetut Reimatecit koko 21, alkavat käydä ahtaiksi. Kenkä on ehkä eniten haettu ja Jekku yrittää jo kovasti saada kenkiä itse jalkaansa. Muuten itse pukeminen ei kiinnosta, mutta eihän koskaan vaatteiden laittoa myöskään vastusta. Paitsi vaippaa hän juoksee karkuun ja ilman vaatteita hän saattaa sen vaipan myös heittää menemään ihan itse. Pari kertaa vaipan heiton jälkeen hän on mennyt itse potalle istuskelemaan, joten potatuksen aloitus on nyt ajankohtainen.


Jekku karistelee viimeisiäkin vauvan piirteitään, sillä listasin hänen käyttämiään sanoja ja niitä on jo yli 30! Ei hän niitä kaikki täydellisesti vielä äännä, mutta niin hyvin kuitenkin, että harvemminkin näkevät ystävät ja sukulaiset ymmärtävät suurimman osan. Esimerkiksi tässä on tättä ja apua on apu, pallo on paao ja kiitos on niin herttainen ja vilpitön, ettei siitä voi erehtyä. Kohtelias poika pakko sanoa. Jos pysyn laskuissa mukana niin "kiitos" kuului ensimmäisten viiden sanan joukkoon.

Jekku on energinen ja iloinen pieni taapero. Siinä missä hän on vauhdikas ja ilkikurinen, on hän myös hurjan utelias ja avulias.  Parasta näyttää olevan lähes kaikki mitä Elpu tekee. Väitän hänen mielipuuhien olevan ulkoilu, nukkekodin tutkiminen ja keinuminen. Hän ajaa myös usein rallia kummitädiltään joululahjaksi saamallaan poliisiautolla. Samaa ympyrää meillä vedetään myös moporallia ruohonleikkurilla ja sähkömopolla.

Erityismaininnan uteliasuudessa saa kaiken ja kaikkien elektroniikan tutkiminen. Puhelimet, tietokoneet telkkari, pleikkari & ohjaimet. Varsinkin pleikkari on joutunut kokemaan kovia, kun nopea taapero on ehtinyt vetämään sen alas tvtasolta. Samaten telkkari sekä vanhempien hermot ovat kovalla koetuksella, kun jostain syystä telkkaria olisi äärettömän kiva hakata.


Onneksi muskarissa saa sitten paukuttaa soittimia ihan niin paljon kuin vaan jaksaa. Söpöintä on kun soittimia vaihtaessa Jekku menee reippaasti muiden mukana palauttamaan soittimensa koppaan, mutta kun kaikki muut ovat palauttaneet soittimet, hän tekeekin täyskäännöksen juosten suoraan syliini saman soittimen kanssa. Soittaminen ja laulaminen jatkuu myös kotona.

Perjantai on yksi meidän lempparipäiviä, koska siitä on tullut muskari- & uimahallipäivä. Jekku on aivan mahtava vesipeto, joka mennä viipottaa lastenaltaassa ihan oman mielensä mukaan. Hän hyppää rappusilta mahaplätsejä ja kävelisi syvään päähän (80cm) jos vain annettaisiin. Ja tottakai hän sukeltelee mielellään.

Hän nukkuu yhdet päiväunet ja nekin parhaiten pihalla. Siinä missä sisällä nukutaan puolestatoistatunnista kahteen, menee rattaissa kahdesta neljään tuntia. Tosin viimeviikon neljän tunnin unet saattoivat olla poikkeus ja johtua uudesta hampaasta. Mutta päiväunien keston ja nukahtamisen helppouden suhteen ollaan oltu aina onnekkaita hänen kohdallaan.


Ensimmäisen yläposkihampaan huomasin lauantaina. Sen verran on kyllä  kiukkua ja harmeja ollutkin, että odottelin hammasta, tosin vasemmalle ja alas. Neuvolassa kesken pituuden mittaamisen huomasin myös juuri ja juuri ikenestä läpitulleet vasemman puolen poskihampaat, sekä ylhäällä että alhaalla. Taitavat tosiaan selittää vähän viikonlopun kuumeiluakin. Yritin tiirata suuhun, muttei niitä sunnuntaina vielä näkynyt ja kokeilemaan ei pässyt, kun pienet terävät hampaat kävivät sormeeni kiinni. Nyt hän on 12 hampainen. 

Illalla hän jää nukkumaan omaan sänkyynsä ja vaihtelevasti minä sitten heräilen sieltä keskellä yötä ja kömmin omaan sänkyyni tai sitten otan hänet mukaan ja toisinaan hän vaeltaa itsekseen meidän luokse yöllä. Pointti tässä varmaan on se, että edelleen Jekku saa maitoa öisin n. 2-5 kertaa. Niinhän minä uhosin, että lopetan imetyksen kun 1v tulee täyteen, mutta toisin kävi. Eipä tässä ole juuri käynyt lopettelu edes mielessä. Jos nyt kuitenkin sitten pikkuhiljaa. Ennen joulua. Ehkä.

Jekulla on maidoton ja munaton ruokavalio. Lempiruokaa en vielä osaa nimetä. Hän on kuitenkin tosi reipas syömään. Ja mielellään syö ihan itse. Minä vaan en kamalasti haluaisi antaa hänen syödä itse. Se kun tarkoittaa sitä, että saan sitten siivota ruokapöydän ympäriltä lattiasta kattoon. Heti kun suurin näläntunne on syöty pois, kääntyy lautaset ylösalaisin ja ruoat lentävät tarjottimelta lattialle ja kastikkeet ja puurot tietenkin lätisevät ympäriinsä.


Siististi syömistä odotellessa sanon tälle sankarille pusu ja vastaanotan kuolaisen O:n muotoisen pusun poskelleni.

Tässä on lista ukkelin sanoista. Lihavoidut ovat niitä joita kuulee joka päivä, ja ohuest sitten sellaisia jotka on kuulta ihan vasta kerran tai pari.

Aijaijajai Apua AAuki Ei Haloo Heippa Hei hei Kakka Kato Kenkä Kiinni Kiitos Koppi Kutiti Kuuma Kylmä Maito Miksi Moi Moi moi Mulle Mun Nam nam Napa Oho oioioi Pallo Piirtää Pois Poks Pomppia sammui Sattui telkkari tippui tuo tähti tämä tässä tööt (ja painaa nenää) vettä Äiti


Syyslomaviikon kuulumiset


Saatiin päiväkodista syysloman hoidontarvelappu heti lokakuun alussa. Päätettiin Elpulla olevan loma. Lomailua aktiviteetteineen olikin ihan tosissaan heti perjantaista saakka. Silloin lähdettiin  muskarin ja päiväunien jälkeen lasten kanssa uimahalliin. Mukana oli myös puoliskoni veljenpoika joka jäi meille yöksi.

Lauantaina vietiin lapset (kaikki kolme) mummin ja papan luo anoppilaan. Päätin kävellä, että Jekku saisi nukahtaa rattaisiin päiväunille samalla ja pikku lenkki tekee hyvää energisille lapsillekin. Oli ehkä yksi piristävimpiä kävelyjä, kun joku lähistöllä asuva rouva tuli koiransa kanssa juttelemaan ja kertoi miten ihana oli nähdä äiti kolmen lapsen kanssa. Hän muisteli aikaa, kun hänen omat lapset olivat pieniä. Toki korjasin että isoin ei ollut omani.

Jätettiin lapset mummilaan ja saatiin viettää puoliskoni kanssa päivä kahdestaan. Käytettiin aika luovasti kerrossänkyä etsien ja löytäen ja lopulta haettiinkin sellainen luultavasti noin 500 metrin päästä siitä mihin Elpu syntyi. 


Meidän omassa autossa ei ole peräkoukkua ja auton ja kärryn järjestämisessä hieman venähti, joten ei ehditty kasata sänkyä ennen kuin haettiin lapset kotiin nukkumaan. Mummi olisi kyllä ottanut Elpun yökylään serkkujen kanssa ja hänellä oli kassillinen pehmoleluja sekä yöpuku mukana, mutta ei hän vielä uskaltanutkaan jäädä. 

Sunnuntaina myöhästyttiin kirkosta, mutta lapset saivat nukkua ensimmäisen yön kerrossängyssä. Kirkon jälkeen suunnattiin kotiin hakemaan isiä ja lähdettiin taas mummin ja papan luo. Kesken ruokailun anoppi kuulutti yhteislaulua ja minäkin lähdin mukaan laulamaa "Paljon onnea vaan..." siihen saakka, että tajusin kaikkien tuijottavan minua. Tosiaan olihan minullakin synttärit jo kuudes päivä, mutta meidän väliaikaisen huonejärjestelyn takia ei juhlittu niitä mitenkään. Synttäriyllätys onnistui täydellisesti.

Maanantaina me juhlistettiin kerhokaverin 2v synttäreitä puistoilemalla, koska ei päästy sunnuntaina juhliin. Lahjaksi vietiin värityskirja ja värikynät.  Oli hauskaa viedä Elpu pitkästä aikaa kavereiden kanssa puistoon. Ja tiistaina saatiin meidän koko neljän äidin ja kuuden lapsen kerhokaveriporukka kasaan leikkitreffeille.


Lapset saivat elokuussa synttärilahjaksi lahjakortit Tykkimäki Actionparkkiin. Ollaan säästelty lippuja huonoille ilmoille. Tiistaina sovittiin Elpun kummitädin kanssa treffit päiväunien jälkeen ja otettiin isoimmat serkut mukaan telmimään. 

Puoliskoni vietti aikaa kummipoikansa kanssa ja minä menin Jekun kanssa tyttöjen perässä. Viisi vuotta Elpua vanhempi serkku piti hyvin huolta ja heillä näytti ikäerostaan huolimatta olevan tosi hauskaa yhdessä. Serkut on 💕

Keskiviikkoiltana kokoonnuttiin mummin ja papan luokse koko kööri ja sieltä Elpu lähti kummitädilleen yökylään. Torstaina hän tuli kotiin samalla, kun pojat lähtivät pelaamaan sählyä ja sieltä meille tuli yökylään vielä kummipoika. 


Yöllä satoi ensilumi. Perjantaina puoliskoni vaihtaessa talvirenkaat autoon, me tehtiin lasten kanssa isot lumiukot. Tai kuvittelin että ne oli aika kivan kokoiset, kunnes näin kuvan Miian (Miia Metso blog) perheen lumiukosta. Tehtiin myös pieni lenkki rattikelkalla sillä aikaa kun isot pojat kävi laittamassa ilmaa talvirenkaisiin.

Jekku on ollut jo pidempään vähän kräntty ja perjantaina hän itkeskeli koko päivän, illalla mitattiin kuumetta ja nyt ollaankin oltu sitten viikonloppu sisällä, molempien lasten yskiessä ja Jekun kuumeillessa öisin. Jouduttiin skippaamaan lauantaina yhden lasten tärkeän kaverin syntymäpäiväjuhlat kokonaan, eikä tänäänkään päästy kirkkoon.

Löytyi ukolta sentään yksi uusi hammas, liekö tuo selittää hieman tätä kiukkuisuutta ja itkuisuutta ehkä kuumeenkin, kun Elpulla ei ole yskää kummempaa flunssaa. Huomenna pitäisi ottaa Jekulle kolmas 1v rokotus, mutta saas nähdä lykätäänkö sitä sittenkin vielä vähän pidempään.



Nii juu ja nuo lapaset tosiaan! Lähdin yksi yö hakemaan puoliskolleni iltapalaa Abclta ja päätin pitkästä aikaa vilkaista lankoja. Mukaan lähti kaksi Novitan Isoveli lankaa ja sukkapuikot. Yllätyksekseni puoliskoni sai lapaset todellakin hyvissä ajoin ennen isänpäivää, vaikka reilu 50 silmukkaa taisi olla hieman liioiteltua. Jekulle on lapaset puikoilla, mutta ne on nyt toista päivää jäähyllä, kun pienten lapasten saaminen symmetrisiksi on huomattavasti hankalampaa kuin isojen. 

pssst. pahoittelut kuvanlaadusta, mulla tosiaan on puhelimessa tuplakamera ja värikameran lasissa naarmu 😭 joskus tarkennus kauaksikin sattuu onnistumaan, useinmiten ei, kuten Action park kuvissa. Onneksi ongelman pitäisi ratketa ihan pian....

Meilahden iho- ja allergiasairaalassa

Tämän kuun alussa meillä oli jo pitkään odotettu Elpun lääkäriaika Meilahden Iho- ja allergiasairaalan lastenosastolle. Kutsun tullessa elokuussa parin kuukauden mittainen odotus tuntui aika järkyttävältä, mutta onneksi Elpun iho pysyi todella hämmentävän hyvänä koko tämän ajan. Lopulta kun aika koitti tuntui, että se tulikin  tosi nopeasti.

Alunperin ollaan oltu meidän oman paikkakuntamme lastenpolin asiakkaita. Nyt 3v tarkastuksessa, kun en edelleenkään ole saanut ruokapäiväkirjalla tai millään muullakaan kiinni, mikä ihottumia pahentaa ja mikä taas auttaa, saatiin lähete Meilahteen. 


Ilmoittautumisen jälkeen hoitaja otti ensin mitat lääkäriä varten. Lääkärin kanssa aloitettiinkin kertaamalla meidän koko allergiahistoria, sieltä 2kk neuvolasta. Keskustelun päätteeksi lääkäri totesi, että voidaan ottaa viljoja pikkuhiljaa takaisin ruokavalioon, aloitetaan kauralla. Ja sitten hiljalleen vehnää, ohraa ja ruista.

Lääkärin aikana pahimmat ihottumat löytyi ranteista ja nilkoista ja nekin vain todella kuivina alueina. Mutta silti oli sellainen tunne, että tämä lääkäri ottaa kaiken ihan tosissaan. Mukaan lähtikin liuta taas uusia rasvareseptejä testiin.

Meillä oli lääkärin jälkeen runsaasti aikaa ennen ravitsemusterapeuttia, joten käytiin vielä rasvausopastuksessa ja verikokeissa ennen sitä. Ajattelin että rasvausopastus voisi olla hyödyllinen, jos Elpu vaikka innostuisi itsekin vielä enemmän rasvaamisesta. Mutta oli siitä hyötyä myös minulle.


Ensimmäisenä katsoin miten hoitaja truuttasi kortisonivoidetta testilapulle ja alkoi sivellä sitä todella reilusti iholle. Näin he myös neuvovat kaikille: paksusti! Eikä mitenkään ohuesti niin kuin aina sanotaan. Toinen uusi tieto oli myös se, ettei kortisonivoidetta saa sekoittaa perusvoiteeseen. Jos haluaa laittaa molempia niin täytyy antaa ensimmäisen rasvan imeytyä pari tuntia ennen toista. Tässä saattaa siis olla syy, miksi mikään kortisonivoidekuuri ei ole koskaan tuntunut auttavan. Saatiin mukaan myös tubisoftia, josta voidaan kääriä Elpun jalkoihin ja käsivarsiin suojat sukiksi ja tumpuiksi polvien ja kyynerpäiden yli.

Lääkärin ja ravitsemusterapeutin jälkeen ymmärsin, että atoopikoilla on jo lähtökohtaisesti korkeammat allergiavasta-ainetasot. Eli vaikka Elpu näyttäisi verikokeen perusteella olevan allerginen kauralle, hän saattaa sitä vallan sietää, kun se on kuitenkin alle 20. Tarkalleen kauran arvo oli 6.12 ja seon kaikista alhaisin lukema meillä. Sen sijaan kananmuna ja maito, jotka ovat molemmat yli 400 lähtivät lisäselvityksiin.

Verikokeissa siis otetaan vielä jotain tarkentavia seuloja maidosta ja kananmunasta, lisäksi peruna testataan uudestaan, koska oma lääkärimme ei testannut sitä kontrolliin lainkaan. Maapähkinä on reagoinut testeissä, joten nyt tehdään myös pähkinäseula. Näiden verikokeiden tulokset kuulen tämän kuun viimeinen päivä ja silloin katsotaan tuleeko jatkoaika ihan pian. Prick-testejä ei kuulema enää juuri tehdä.


Ravitsemusterapeutilla suurin ihmetys oli, kuinka meidän pienellä neidillä on paino noussut puoli kiloa kuukaudessa, vaikka juuri on rajoitettu taas kaikki allergiat pois ruokavaliosta. Luultavasti tuo painon nousu selittyy päiväkodin aloituksella. Vaikka meillä on aina syöty kunnollinen aamu- sekä iltapala ja siinä välissä kaksi lämmintä ateriaa, nyt päiväkodin aloituksen myötä ruokarytmi on vakiintunut entisestään. Ja ylipäätään vuorokausi rytmi.

Alkuun minua hävetti kertoa, että joskus iltapalaksi syödään nakkeja tai leikkeleitä myös ilman leipää tai päivällisen jämiä. Riisipuuroonkin laitan reilusti rasvaa ja juomana menee vettä ja mehuja. Mutta saatinkin kehuja siitä että tarjotaan paljon lihaa, koska Elpu ei saa proteiineja maitotuotteista. Kalsium-, D- ja monivitamiinilisät on oltava käytössä. Mutta nyt kun kaura ollaan palautettu kaura ruokavalioon kalsiumia saadaan myös kaurajuomasta. Muistilappuun hän kirjoitti "reilut rasvalisät".

Paikkana allergiasairaalan lastenosasto oli muuten aivan mahtava! Seinissä oli hauskoja maalauksia, vessoista löytyi pikkupöntöt, molempiin käytäviin pääsi vaunujen kanssa ja niissä oli leikkitilat. Pääkäytävässä oli myös keittiö, jossa sai syödä omia eväitä ja joka oli täynnä askartelu tarvikkeita. Voitteko kuvitella, että pyöreän pöydän ääressä istui sairaalan työntekijä, jonka nimikyltissä luki "Askartelu ohjaaja"!


Me yövyttiin isotätini luona ja hän tuli seuraksemme myös sairaalaan. Hän katsoi Jekkua sen aikaa, kun olin Elpun kanssa lääkärissä. Harmittelin, että hoksasin askarteluhuoneen vasta 10 minuuttia ennen ravitsemusterapeutin aikaa, mutta terapeutti itse kysyi ollaanko samaa porukkaa, että Elpu voisi aivan hyvin jäädä vielä jatkamaan hamahelmi rannekorun tekemistä, jos tädilleni vain sopisi. Takaisin tullessani hän olikin tehnyt ison ja pienen kaulakorun, sekä pari piirrustusta.

Nyt oletettavasti kylmenevät ilman ovat päässeet kiusaamaan kasvojen ihoa, mutta muuten iho on edelleen yllättävän hyvässä- vaikka ailahtelevassa kunnossa. Rasvoista kortisonit ja sen perusvoiteen jonka apteekkari sanoi kirvelevän (carbalan) otin kotiin ja Ceralan Plus perusvoiteen vein päiväkotiin. Päiväkodissa ehkä parasta on, kun hoitajat rasvaavat Elpua ennen unia ja välillä myös käsien pesujen yhteydessä. Nyt jännitetään sitten niitä verikoetuloksia. Varmuuden vuoksi meillä on nyt Zyrtec tipat kotona ja Epipen sekä kotona että päiväkodissa. 

79neliötä - part 4

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta. Kierroshan aloitettiin eteisestä jo joulukuussa 2016, kun oltiin asuttu täällä noin kolmekuukautta. Tammikuussa jatkettiin luontevasti suoraan seuraavaan huoneeseen, joka oli meidän koko perheen makuuhuone. Huhtikuussa palattiin takaisin käytävään ja kurkistettiin vessaan ja kylppäriin. Tässä välissä ehdin vaihtaa meidän huonejärjestystä ja viime kuussa palattiin taas takaisin ensimmäiseen makkariin, josta tuli lastenhuone

Meidän kodista on nyt siis esittelemättä toinen makuuhuone, olohuone ja keittiö. Ja nyt kun ollaan edelleen tuossa eteiskäytävässä, niin jatketaan matkaa sitten siitä ohi keittiötä kohti. Pieni vilaus eteiskäytävää, peili, taulu ja ruskea väliseinä.


Nykyinen ruokapöytä on ollut meillä vasta pari viikkoa. Kellolle löytyi hyvä paikka keittiön oven päältä, siitä se näkyy olohuoneeseen saakka. Joskin se ei enää toimi, liekö patteri löysällä vai loppunut kokonaan. Ruskean seinän kohtalo on vielä päättämättä, mutta vuokraisännältä on saatu jo lupa kaikkien ruskeiden pintojen uusimiseen. 

Viherkasvimme Jörö-parka pääsi kuvausten ajaksi takaisin omalle paikalleen tuohon nurkkaan, mutta pienen tuholaisen takia se pyörii nykyään tiellä keittiössä. Usein syöttötuoli on säilössä tuossa nurkassa, Jörön paikalla, mutta ruokailujen ajaksi Jekku pääseen pöydän päähän. Valokuva kehys löytyi lidlistä ja vaikka se pääsi seinällä yllättävän äkkiä kotiin tultuaa, se on edelleen ilman kuvia. 


Keittiömme on tällainen käytävä, jossa on säilytystilaa kiitettävästi. Lasten piirrustusvälineille on oma iso laatikkonsa ja jopa "tärkeille papereille" on kaksi laatikkoa. Ainoastaan kahvinkeitin, vedenkeitin ja nenäliinarulla ovat pöydillä. Puoliskoni haluaa pitää tasot täysin tyhjinä, mikä oli joskus minusta tosi outoa. Ostinhan nimenomaan punaiset pienkodinkoneet, että ne näyttävät kivoilta tasolla, mutta nykyään työnnän välillä myös vedenkeittimen laatikkoon leivänpaahtimen ja blenderin sekaan. 

Linkatkaa kommentteihin, jos teidän blogeista löytyy kotiesittelyjä! Hauskaa viikkoa :) 

Instagram ihmisillä


Ihmettelin aikaisemmin miltä mun instagramprofiili näyttäisi ilman ihmisiä. Tässä siis se miltä se näyttäisi jos jokaisessa kuvassa olisi ihmisiä. Tässä samalla olisi ollut hauska tehdä aikamatka, vanhimmasta kuvasta uusimpaan, mutta koska mulla on 12 kuvaa aina yhdessä kuvassa, niiden järjestyksen muuttaminen olisi tehnyt tästä tosi sekavan joten mennään nyt näin. Aloitetaan uusimmasta ja peruutetaan mennesseen.

Ja kyllä mulla on ihan oikeitakin postauksia tulossa, tässä kuussa jatkuu ainakin kotiesittely :) 

SYKSY 2017
Kesän vaihtuessa syksyyn kohokohtia ja tärkeitä tapahtuamia ovat olleet Rauma ja Pölläkari, lasten syntymäpäivät, Elpun päiväkodin aloitus ja kummitädin häät, blogiverkoston syysbileet, oman harrastuksen aloittaminen ja nyt viimeisimpänä ByPinjan vaatemalliston kuvaukset.
TALVI 2016-2017
Talvella tutustuttiin luisteluun Elpun kanssa ja kyläiltiin Jyväskylässä ja Viitasaarella. Alettiin myös käymään uimassa molempien lasten kansa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kevään muistiin jääneet hetket olivat kummityttöni ristiäiset, vatsatauti joka säästi minut ja Jekun, bObleskuvaukset Sanna Vornasen studiolla, blogiverkoston muksutreffit Naurusaaressa, Me & My Self messut Porvoossa, Jekku nousi seisomaan ja oppi kävelemään, Elpu kokeili laskettelua toisen kerran ikinä ja lumilautaa ensimmäistä kertaa ikinä, emännöin ensimmäiset Nosh-kutsuni ja olohuoneen seinä tapetoitiin.
SYKSY 2016
Syksyllä Jekun kummitäti otti minusta ja lapsista kuvia, käytiin risteilyllä ja habitaressa, ja olihan meillä myös Jekun ristiäiset.

KEVÄT - KESÄ 2016
Keväällä tapasin Kaksplussan Blogiverkostolaisia ensimmäistä kertaa, matkustettiin Jyväskylään. Juhannus vietettiin mökillä. Muita kesän tärkeimpiä: juhlittiin 2v synttäreitä ja odoeltiin vauvaa.
SYKSY 2015 - TALVI -VUODEN VAIHDE - KEVÄT 2016 
menivät kaikki enemmän tai vähmemän raskauskoomassa ja yöraapimisissa. 
2014 KEVÄT - KESÄ - SYKSY - TALVI - VUODEN VAIHDE - KEVÄT - KESÄ 2015 
Aloin käyttää instaa talvella 2014 kun olin tutustunut töissä Jekun kummitätiin ja hän sitä mulle esitteli. Viimeisinä löytyy mun ja puoliskoni kuvia, meidän vihkiäiset ja Elpun odotusta. Ja oikeastaan koko Elpun ensimmäinen elinvuosi menee näissä viimeisissä kuvissa. Aktivoiduin instan kanssa vasta vähän myöhemmin kunnolla. Ainakin siltä tää insta ihmisillä vaikuttaa.