Kaksplus.fi

Juhannus kuumeessa


Tänä vuonna me jäätiin viettämään juhannusta kotiin, perinteisen Keski-Suomalaisen mökkijuhannuksen sijaan. Alunperin muutettiin suunnitelmaa, koska juhannuksen jälkeinen viikko on viimeinen kokonainen viikko nelihenkisen perheen arkea ja puoliskoni toivoi että oltaisiin se kokonaan kotona.

Keskiviikkona vielä mietittiin mitähän mummi ja pappa ja muut mahtavat tehdä, josko liityttäisiin heidän seuraansa. Mutta torstai toi tullessaan meille hyvinkin rauhalliset juhannussuunnitelmat. Elpulla oli jo aamulla lämpöä ja päiväunien jälkeen mittari näytti jo 39. Perjantaiaamuna myös Jekku alkoi yskimään ja vaikka iltapäivästä hänellä oli lämpöä reilusti alle 38 asteen, tuli hänestäkin yöllä potilas.


Meidän rauhalliseen juhannukseen kuuluu siis netflixin lastenohjelmat, vähän lisää Pikku Kakkosta Yle Areenasta, New Girl:n uudet jaksot niin ikään netflixistä lasten nukahdettu, sekä huonosti nukuttuja öitä. Jääkaapita löytyy minulle ja lapsille vähän herkkuja ja arkiruokaa. Puoliskoni taas aloitti elämäntaparemontin, antamaan hyvän startin uuteen elämänvaiheeseen. Tämän C9 ja koko Forever FIT ohjelman miekin vielä teen, sitten imetyksen loputtua. 

Meidän perhe toivottelee sohvan pohjalta rentoa juhannuspäivää kaikille muillekin, tosin toivottavasti kuumevapaata. 

Pohjaton moussekakku


No nyt tuli testattua ensimmäinen versio kakkua, jonka aion tehdä lasten synttäreille. Ihastuin jo huhtikuussa tähän kuvaan  @anninuunissa instagramissa ja päätin tehdä maidottoman ja munattoman moussekakun lasten synttäreille. Annin Uunissa blogista selasin myös vadelmamousselle kaveriksi suklaamoussen. Tähän ensimmäiseen versioon tein mousset ihan tavallisilla maitotuotteilla suoraan Annin ohjeilla: Helppo Marjamousse ja Täydellinen Suklaamousse. Sooloilin sen verran, että tein suklaamoussen puolikkaana.

Koska kauratuotteiden pitäisi korvata maitotuotteet ihan helposti, tässä kohtaa säästin rahaa ja tarkoitus oli testata nimenomaan kananmunatonta kakkupohjaa. Sitä varten kyselin kokeneemmilta leipurikavereilta neuvoja, googlettelin ja pyysin vinkkejä myös Facebookissa Allergialasten vertaistuki ryhmässä. Lopulta katsoin kahta ohjetta ja sovelsin niistä yhden, koska ne olivat lähestulkoon samanlaiset. Toinen oli Kinuskikissan leipomoista ja toinen Pirppunen - blogista.


Halusin käyttää tuttuun tapaan perunajauhoja, vehnäjauhojen tai gluteenittomien erikoisjauhojen sijasta. Kinuskileipomon ohjeen mukaan tämän olisi pitänyt toimia ihan oikein. Juoksevaa rasvaa meiltä löytyikin kaapista ja ostoslistalle laitoin omenasoseen ja vishyn sekä moussetarvikkeet. En kuitenkaan löytänyt omenasosetta, joten ostin päärynäsosetta.

Kakkutaikinan teko oli ihan helppo homma. Kuivat aineet sekaisin ja sitten joukkoon rasva ja päärynäsose. Tässä vaiheessa taikina näytti ihan taikinalta ja sekä puoliskoni että Elpu maistoivat mielellään taikinaa. Ohjeessa luki, että vishy pitää lisätä varovasti ja kannattaa kiirehtiä kakun uuniin saamista heti kun kuplavesi on taikinassa.


Vaihdoin sähkövatkaimen vispilään, laitoin vuoan valmiiksi ja sekoitin vähän kerrallaan vishyn taikinan joukkoon. Kaadoin sen myös vuokaan heti. Mutta lopputulos oli lähempänä kengänpohjaa tai kumiankkaa kuin kakkua. Ehkä lopputulos olisi voinut olla parempi, jos olisin vuorannut venyneen irtopohjavuokamme leivinpaperilla tiiviksi. Tällä kertaa kun puolet taikinasta valui ulos pohjan raosta.

No jos, seuraava kakku epäonnistuu vielä pohjan tiivistämisen jälkeenkin, pitää kokeilla vähentää vichyn määrää. Kuitenkin ennen vichyä taikina oli täydellinen. Siispä tarjoilin vierailleni pohjatonta moussekakkua. Mousset sentään onnistui täydellisesti, ehkä siksi ku niiden tekemisestä en ehtinyt ottaa kuvia. Niiden ohjeisiin pääset klikkaamalla pinkkiä tekstiä ensimmäisessä kappaleessa.


Äidin kaulakoru + alekoodi


Muistan joskus ajatelleeni, että imetyskorut on tosi kivoja ajatukseltaan, mutta kallistuin silloin enemmän turhakkeen puoleen. Sitten sain ensimmäisen imetyskoruni ja käänsin kelkkani. Imetys- ja kantokorut eivät olekaan vain äideille pakollisena markkinoitavia vauvatarvikkeita, vaan ne ihan oikeasti toimivat tarkoituksessaan.

Silikonisissa helmissä on selvästi taikaa. Olipa sitten sylissäni vauva tai taapero, pienet sormet näpräävät kaulassani olevaa hauskaa korua sen sijaan, että repisivät vaatteita tai hiuksia, korvakoruista puhumattakaan. Ja siinä missä hopeaketjun voi viedä katkenneena koruliikkeeseen, imetyskoru pysyy ehjänä ja sen käyttöikä ei suinkaan rajoitu vauvaikään. Näitä voi helposti yhditellä niin äidin arki- kuin juhla-asuihin. Puhumattakaan lapsen asuista.


Olen jo pitkään ihaillut kavereiden kaulassa By Pinjan värikkäitä ja kulmikkaita koruja. Koruja, joiden helmet ovat valmistetut turvallisesta elintarvikesilikonista. Varsinkin nyt, kun Jekku on jo repäissyt kaulakoruni ketjun rikki kahdesti turvaudun kiitollisena koruun, joka kestää joka päivä vahvemman ja uteliaamman minitaaperon käsittelyä. Ei hajoa, eikä kurista, kiitos auki napsahtavan turvalukon.  

Sain By Pinja Classic style Autumn korun, joka pääsi kaulaani heti paketin avattuani. Jekku muisti oitis mitä sillä tehdään ja nappasi helmet sormien väliin ja suuhun nakerrettavaksi. Elpu sai Kids By Pinja -lasten korun, joka niin ikään pääsi saman tien kosketuksiin hampaiden kanssa. Meillä on tällä hetkellä kaksi hampovaa lasta. Elpun korun värit valitsin omasta korustani. Nyt voidaan samistella yhdessä, vaikka muita samistelu asusteita tai asuja meillä ei vielä olekaan.


Jos ByPinja ei vielä ole sinulle tuttu, suosittelen tutustumaan By Pinjan sivustoon. Sieltä löytyy niin tarina brändin takaa kuin tuotetietoa, inspiraatio kuvia sekä koko valikoima toinen toistaan söpömpiä sekä juhlavampia koruja, blogia unohtamatta. Ja mikäli omaa lempiväriä ei ole valmiissa malleissa, saa Pinjalta tilattua myös custom-korun, aivan niinkuin Elpun koru on virallisesti Custom Kids. By Pinjan instagramista löydät myös upeita kuvia koruista @jewellerybypinja

Sain teille -10% alekoodin By Pinjan verkkokauppaan! Koodi on SANGYNALLA ja se on voimassa ensi perjantaihin (23.6.2017) saakka. Kannattaa myös kurkata instaani @sangynalla. Siellä on 500 seuraajan kunniaksi arvonta, jossa palkintona vapaavalintainen By Pinja koru.

Kolmevuotiaana päiväkotiin?

Oli tammikuu. Lapset oli viimein pienen iltahepuloinnin jälkeen saatu kumpikin nukkumaan omiin sänkyihinsä. Käperryin sohvalle puoliskoni kainaloon ja hän napautti netflixin päälle. "Miksi me ei muuten laiteta Elpua päiväkotiin?" hän kysyi. Ja minun teki mieli lyödä häntä päin näköä. Ei todellakaan, ei ennen eskaria ajattelin.

Miksi laitettaisiinkaan, onhan oma toiveeni olla kotona niin kauan, että nuorin lapsi täyttää kolme vuotta, enkä koskaan ajatellut päiväkotia edes vaihtoehdoksi ennen eskaria. Pienen riidankipinän sammuttua juteltiin asiasta ihan niin kuin aikuiset. Ymmärsin kyllä puoliskoni ajatuksen ehdotuksen taustalla.

Elpu on energinen taapero, joka selvästi nauttii kavereiden seurasta. Niin kerhossa, kuin kotona kaikenlainen askartelu mihin liittyy kyniä, saksia, paperia, maalia tai liimaa, kiinnostaa häntä. Pikkukakkosestakin lempiohjelma on Askarrellaan. On meillä askarteluvermeet kotona, pensseleitä ostin ihan vartavasten Elpulle, että voidaan välillä maalata yhdessä. Myös ulkoilu on neidin mielestä ihanaa, oli sää mikä hyvänsä.


Kaikkea tätä minä mielelläni lasteni kanssa teenkin. Ulkoilen, niin puistossa, kuin lähimetsässä ja pääsääntöisesti kerhoihin Elpu on saanut pyöräillä tai kävellä itse. Rattaisiin on nukahdettu sitten hyvin nopeasti, jos kotimatkalla on väsähdetty. Ne päivät ovat olleet kaikista parhaimpia, kun aamulla on herätty aikaisin, lähdetty kerhoon, syöty eväät lounaaksi, ja kotiin päästessä molemmat lapset ovat nukkuneet pitkät päiväunet.

Harmi vain, että kerhoja ei ole joka päivä. Ja monesti herääminen, aamupalan syöminen ja ulos pääseminen on kestäneet niin kauan, ettei olla kerhoon edes ehditty. Toki sitten ollaan käyty puistossa tai muuten ulkoiltu, mutta silloin Elpulla ei ole ollut kavereita lähellä. Ja kavereita hän todellakin kaipaa. Sen huomaa siitä miten hän leikkii serkkunsa kanssa ja miten hän hakee kontaktia muihin lapsiin kerhossa ja uimahallissa, tai missä nyt ikinä muita lapsia ollaankaan nähty.

Askartelussa on kotona se ongelma, että aina on jotain hommaa johon minun pitää myös keskittyä. Pitää syödä ja sitä varten kokata, on pyykkäämistä, viikkaamista ja siivoamista sekä Jekku ja hänen tarpeensa. Harvassa ovat ne askartelu kerrat kotona, kun olen alusta loppuun saakka voinut keskittyä vain siihen askarteluun.


Tammikuussa mietin, että päiväkoti tarjoaisi tätä kaikkea Elpulle. Mutten halunnut edes ajatella laittavani häntä päiväkotiin. Tiesin myös, että kolmevuotiaille alkaa seurakunnan päiväkerhot ja se olisi luonnollinen jatkumo seurakunnan perhekerholle. Pyörittelin päiväkotiajatusta päässäni ja tutkin kerhoja. Etsin tietoa lähimmästä päiväkodista ja juttelin kerhon ohjaajien kanssa.

Tammi-helmikuun vaihteessa, päiväkodin kotisivuja selatessa huomasin, että päiväkotien hakuaika oli juuri käynnissä. Niinpä anoppini sohvalla istuskellessa näpyttelin keskittyneesti puhelimellani päivähoidonpalvelusetelihakemuksen kunnalle. Palveluseteleistä valitsin sen, jossa ehdotettiin 20h/viikko. Eikä siitä mennyt montaakaan viikkoa, kun saatiin hyväksytty päätös. Soitin heti päiväkotiin ja viikon päästä palvelusetelin saamisesta meillä oli myös päiväkotipaikka Elpulle.

Päiväkotia puoltavista seikoista suurin on sijainti. Koska tarkoitukseni on liikkua lasten kanssa kävellen, on huomattavasti kätevämpää, että päiväkoti on 500m päässä kotoa. Kerhoihin meiltä taas kävelee puolintuntia suuntaansa, eli vähintään tunti mennessä ja luultavasti vielä enemmän kerhon jälkeen, koska lapset haluavat kävellä itse ainakin osan matkasta.


Jos kerta Elpu on poissa kotoa, minä todella haluan käyttää sen ajan johonkin muuhun kuin pukemiseen ja edestakaisin kävelyyn. Näin ehdin pyykätä, siivota ja / tai kokata sillä aikaa, kun Elpu on poissa. Sitten päiväkodin jälkeen meillä on koko loppupäivä (päiväunien jälkeen toivon) aikaa käydä puistoissa tai uimassa tai tehdä jotain muuta kivaa yhdessä.

Elpun päiväkoti alkaa elokuussa, ja lomien takia sovittiin, että hoidetaan tutustumiset myös silloin, kun ei ole kiirettä töihin paluun takia. Toki me saataisiin mennä jo nyt tutustumaa ja mistä sitä tietää jos tässä joku kesäpäivä mennäänkin.

Vaikka ensin olin äärettömän negatiivinen päiväkotia kohtaan, olen nyt kääntänyt kelkkani. Tammikuussa en tiennyt, kuinka suuria muutoksia meidän arki kokee tulevana syksyny. Mutta nyt tiedän, että päiväkoti on niistä pienempi ja ehdottomasti helpompi ja arkea parantava muutos.

#ihanaäiti

Viime syksynä #badmomlista -haaste sai paljon huomiota ja tosi kivasti äidit lähtivät siihen mukaan. Huojentavaa huomata miten paljon yhtäläisyyksia tai samankaltaisia aidan alituksia muutkin tekevät. Myös mun postaus sai kivasti huomiota ja se on mun eniten kommentoitu, jos ei lasketa Vauva tuli ! -postauksen kommentteja.

Yhdessä kommentissa oli erittäin hyvä pointti ja nyt heitänkin vastapallona #badmom -listalle #ihanaÄiti haasteen. Sain nimittäin kommentin joka kuului näin: "Huipun rehellinen kirjoitus! Mutta tosta perhepedistä täytyy kommentoida, että kuuluu musta ennemminkin #goodmom- listalle :) sellanen ihana-äiti listakin olisi kiva, jossa äidit laitetaan terveällä tavalla kehumaan itseään, että mitä hyvää itsessä on äitinä...omia vahvuuksia.

Toivottavasti mahdollisimman moni ottaisi myös tästä kopin! Ja toivottavasti jokainen löytää näitä positiivisia asioita vähintään saman verran mitä #badmom kohtiakin. Myönnän, että tämä oli huomattavasti vaikeampaa ja kysyin kyllä kavereiltakin vähän vinkkejä miksi olen heidän mielestään hyvä äiti. Ei olis pitäny keksiä niin montaa #badmom -kohtaa :'D


Mitä ovat minun vahvuuteni äitinä? Miten, miksi, milloin minä olen ihana äiti:
  • "Rakastan sua.", "Ootko äitin enkeli? No olet!" "Olet ihana." Sekä muita samankaltaisia lauseita kuulee meidän perheessä useamman kerran päivässä, niin lapset kuin minäkin - myös isin suusta.
  • Meillä pussaillaan, sylitellään ja halaillaan paljon.
  • Pyydän anteeksi myös lapsilta.
  • Kannustan Elpua ja Jekkua harjoittelemaan motorisia taitoja. 
    • Meidän sängyllä saa pomppia, kunhan vauva ei makaa siinä, myös sohvalla saa pomppia ja siitä alas. Pomppiminen onkin yksi lemppari puuhia.
    • Tanssitaan ja pelleillään myös yhdessä. Näinä hetkinä tehdään usein myös kuperkeikkoja.
    • Leikkipuistossa ei ole paikkaa jonne ei saisi kiivetä, jos itse ei pääse niin autan ja varmistan.
  • Piirrustuspaperit ja kynät löytyvät keittiöstä, niin että Elpu saa ne pyytäessään sieltä itse esille (keittiöön ei pääse ilman aikuista). 
  • Käden taitoja harjoitellaan myös satunnaisesti esim. saksien käsittely tuli ajankohtaiseksi, kun kesken mun ja puoliskoni tuunausten Elpu päätti alkaa saksimaan roskia. Nykyään hän saa käyttää saksia paperiroskiin niin halutessaan, kunhan olen vieressä. Keittiön veitsilaatikko on edelleen kielletty.
  • Maalataan vesiväreillä ja ostin pensselit maaliskuussa ihan vaan, että päästään Elpun kanssa maalaamaan.
  • Ulkoillaan päivittäin (kun ollaan terveitä). Kerhomatkat tottakai vähintään toiseen suuntaan. Mutta niinäkin päivinä, kun kerhoa tai muskaria ei ole, käydään kuitenkin kävellen metsässä, puistossa tai muuten vaan pyöräilemässä.
    • Myönnän tässä olevan oma lehmä ojassa - Elpu nukahtaa usein kerhosta kotiin palatessa tai lenkin päätteeksi ja Jekkukin nukkuu yleensä koko sen ajan mitä vaunuissa on ja vielä jonkun aikaa omassa pihassa.


  • Ulkoillessa pysähdytään ihmettelmään kukkia, sieniä, marjoja, muurahaisia... - kaikkea mitä nyt eteen sattuu tulemaan ja mikä pieniä voisi kiinnostaa. Siitäkin huolimatta, etten tunne juuri voikukkaa ja päivänkakkaraa enempää kasveja ja sienistäkin vain kärpässienen.
  • Vaikka oma syöminen meinaa olla epäsäännöllistä ja usein syön vasta kun on jo liian kova nälkä, niin silti lapsilla on säännöllinen ruokarytmi.
  • Laulan lapsille unilauluja
  • Luen lapsille satukirjoja ja ollaan pikkuhiljaa tutustuttu kirjastoon, tosin toistaiseksi lelut ovat menneet kirjojen ohi..
  • Reagoin Elpun pyyntöihin heti. Jos en voikaan toimia, vastaan silti heti, pyydän odottamaan ja kerron miksi.
  • Reagoin myös Jekun ääniin heti. Se on tarttunut isosiskoonkin, niin että Elpu käy usein Jekun viereen ja sanoo "ei mitään hätää Ukko".
  • Lapset ovat ykkössijalla tärkeysjärjestyksessäni.
  • Tarvittaessa valvon ja nukun Elpun vieressä, polvet suussa taaperosängyssä.


  • Koska Elpu selvästi halusi nukkua mieluummin meidän sängyssä, kuin yksin lasten huoneessa, järjestettiin koti niin, että nukutaan kaikki samassa huoneessa.
  • Vaikka saunominen ehkä olisikin helpompaa ja rentouttavampaa ilman lapsia, otan lapset aina mukaan kunnon kylpyyn ja saunomaan. Sitä paitsi lapset nauttivat siitä ihan täysillä, olkoonkin sitten vähän miedommat löylyt.
  • Käyn lasten kanssa kirkossa, vaikka ollaankin melkein aina myöhässä. 
  • Toivoin olevani lasten kanssa kotona kolmevuotiaaksi saakka, meille se oli mahdollista ja onnistui ainakin Elpun kohdalla.
  • Ainakin pääsääntöisesti olen lempeä ja kärsivällinen sekä pitkä pinnainen (huomaa kyllä eron jos en ole nukkunut tarpeeksi.)
  • Olen hyvä lohduttamaan pipin taikka surun sattuessa pienen kohdalle.
  • Mutta osaan minäkin riehua ja pelleillä, leikkiä lentokonetta ja hippaa lasten kanssa.
  • "Tärkein asia, jonka isä voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään." - Theodore Hesburgh Nämä viisaat sanat pätevät mielestäni myös toisinpäin ja kyllä reilut neljä vuotta ja kaksi lasta myöhemmin, edelleen rakastan puoliskoania.

pssst! Jos otat haasteen vastaan tuu linkkaa oma postauksesi kommentteihin :)

| ensimmäinen kuva by anni | edit by jista |

Syntymäpäiväsuunnitelmia

Kun muistelen viime kesää ja Elpun 2v synttäreitä, mieleen tulee lähinnä itselleni jäänyt pahamieli siitä, ettei kukaan Elpun vauvakaveri päässyt paikalle. Osittain tästä vieraskadosta johtuen, osittain siksi, että sukulaisilla on pitkä matka ja osittain siksi, että Elpulla ja Jekulla on samat kaverit ollaan nyt päätetty juhlia yhdet isot juhlat, jonne siis kutsutaan kaikki lähimmät sukulaiset ja äitikaverini lapsineen. Ja sitten toivotaan että mahdollisimman moni pääsee paikalle.

Olin jo melkein varma, että heinäkuun viimeinen viikonloppu on juhlaviikonloppu. Sille lauantaille on nyt kuitenkin päällekkäisyyksiä ja heinäkuussa meidän elämä muuttuu ainakin vähäksi aikaa isosti. Joten juhlat on sittenkin elokuun ensimmäisenä tai toisena viikonloppuna, pitää vielä varmistella sitten heinäkuussa, että saadaan varmasti koko perhe koolle juhliin.

Ensimmäistä kertaa olen ajatellut jopa teemaa juhlille.


LAPSELLISET GRILLIJUHLAT

TILA & KORISTELU & ASTIAT

Tänä vuonna juhlitaan meillä kotona, nyt kun meille mahtuu porukkaa. Ja toivotaan tietysti kaunista tai ainakin vähäsateista päivää, jotta saadaan hyödynnettyä terassia sekä  meidän taloyhtiön pihapiiriä ja grilliä. Päätyasunnon pihasta on helppo sännätä keinuille sekä grillille ja lapsista on varmaan kiva syödä myös mustikoita tuosta, jos niitä on silloin jo kypsinä.

Sikäli kuin keli on kohdallaan, voitaisiin koristella synttärialue ilmapalloilla, sitomalla niitä ulos puihin, pyykkitelineeseen ja meidän terassin rakenteisiin. Löydettiin Tigerista jätti-ilmapalloja joita päätettiin jo hankkia juhliin sitten pari pakettia.

Katuliiduilla kirjoitan oven eteen "tervetuloa" ja koristellaan se tietysti. Jos heittäydytään oikein villeiksi askartelijoiksi lippuviirin voisi ripustaa terassille ja sisälle ja jopa etuoven katoksellekin. Astioiksi kertakäyttöiset, niiden helppouden takia varsinkin, kun meillä ei ole muuten tarpeeksi astioita.


TARJOILUT

Lapsellisissa grillibileissä tarjoillaan tietenkin molempien lapsien syntymäpäiväkakut, joista toisen teen minä ja toisen puoliskoni. Tilasin 12 erilaista tyllaa, pursotinpusseja ja muita leipomisen lisävarusteita jo huhtikuussa, ihan vaan syntymäpäiviä ajatellen. Instagramissa on seurannassa useampi leivontablogi, joista käyn myös kurkkimassa ajoittain kakkureseptejä ja pursotusohjeita.

Oma ajatukseni on toteuttaa kakku sellaisista raaka-aineista, joita kumpainenkin synttärisankari voi syödä, eli maidoton ja munaton täytekakku. Aikomukseni on tehdä moussetäyte, jonka ohjeet löysin Annin Uunisa blogista. Sormet syhyää jo päästä testaamaan sekä kakkuja, että pursotuksia. Voin linkata nuo Annin ohjeet jahka testikakku on tehty.

Suolaisena päätarjoiluna olisi minivartaita, eli grillattuja coctailtikkuja nakki + lihapulla + kirsikkatomaatti - täyttein. Pitää vielä miettiä voisiko osaan tikuista grillata perinteisen juustokuutionkin ja tomaatin lisäksi vaikka tuoretta ananasta tai jotain muuta raikasta. Ja kuka tietää jos grillattujen minivartaiden lisäksi tarjoittaisiin myös kylmiä coctailtikkuja, joissa täytteinä perinteiset nakki + tomaatti + viinirypäle + juustokuutio, tai kesänkunniaksi mansikoita!

Tai ehkä otetaankin minivartaat myös säävarauksella. Jos paistaa grillataan, jos sataa syödään kylmiltään. Coctailtikut kylmilläkin nakeilla maistuvat kuitenkin aina! Lisäksi nämä tarjoilut sopivat kaiken ikäisille ja lähes kaikille erityisdieteille. Paitsi kakut sokerittomille.


OHJELMA

Ihastuin lasten vappubileissä Nean tekemään piñataan, terassin kattoparruihin sellainen olisi hyvä kiinnittää. Se voisi olla yksi vaihtoehto, joskaan en ole tätä vielä ääneen ehdottanut puoliskolleni. Sen verran pieniä lapset vielä ovat, että leikkeihiin riittänee ilmapallot ja saippuakuplat. Varsinkin jos kuplat toteutetaan ämpärillä ja sulkapallomailalla.

ASUT

Lasten asuja kannattaa miettiä vasta viikko tai pari ennen juhlaa. He kuitenkin ehtivät kasvaa vielä näiden parin kuukauden aikana, eikä voi tietää myöskään säästä. Sen sijaan oma juhla-asu mulla jo on. Kiitos puoliskoni joka antoi minun tilata äitienpäivän kunniaksi kaksi Noshin tunikaa. Jos sataa laitan pidemmän ja jos paistaa laitan lyhemmän. Niin yksinkertaista!

Kyllä vihdoin taisi minustakin kuoritua sellainen äiti joka haluaakin ja jaksaa panostaa lasten juhliin. Ihanaa kun Elpukin on jo niin iso, että ymmärtää juhlien päälle. Tässä keväällä kun on oltu niin puoliskoni sisarusten kuin vauvakavereidenkin synttäreillä.

Oi synttärit tulkaa jo! 

Puhelimeen unohdetut kuvat - 3

Puhelimen muistin piipatessa jatkuvasti on aika tyhjentää kuvat puhelimesta. Joukosta löytyy liuta kuvia, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet mihinkään. Siksipä nyt seuraa puhelimen muistiin tallentuneita hetkiä kuvina kuukauden ajalta.

Maaliskuun unohdetut kuvat


Ruoasta on hyvä aloittaa, eikö vaan. Ketsuppisydän ja uusi tuttavuuteni Joost. Meidän managerit aina sanoo, että joka tilaukseen pitää tilata yksi itselleen uusi tuote. Maaliskuussa tuli juotua oikeasti riittävästi vettä, kun maustoin sen tällä vitamiinipitoisella ananas-kookos-inkivääri makusiirapilla.


Maalikuussa Jekku nousi seisomaan aivan kaikkea vasten. Ja on meillä selvästi heittäydytty leikkisiksi muutenkin. Lapset duplojen seassa tuossa autolaatikossa ja Elpun mekot pehmolelujen yllä.


Mummin ja papan luona päästiin moikkaamaan uutta serkkua, jonka ristiäisissä musta tuli Kummitäti. Ja tuo kuva jossa syön sipsejä, on ihan pakko julkaista, koska se on niitä super harvoja kuvia joita en ole itse ottanut, lisäksi siinä on vielä Jekku mukana! Musta ja lapsista ei todellakaan ole paljoa sellaisia kuvia joita ei olisi otettu etukameralla. Ette muuten varmaan arvaa mikä paketti me annettiin kummitytölle....


Todistettavasti käytiin kerhossa ainakin kahdesti. Ulkoilemassakin parina iltana. Ja tuo missä Elpulla on mun takki ja mulla puoliskoni takki, on sellaiselta illalta, kun Elpu kiven kovaa selitti, että sakset on ulkona. Ei ne olleet, ikkunalaudaltakohan löytyivät. Mutta niin tomerana selitti, että pakko oli käydä etsimässä taskulampun kanssa. Uimassakin käytiin ainakin kerran ja maaliskuussa oli ensimmäiset vauvakaverin 3v synttärit, Jekku poseeraa juhlavermeissä. 

Tiedättekö ne päivät, kun sinä tiedät lapsesi olevan aivan rättipuhki poikki päiväuniaikaan, mutta hän ei vaan suostu nukkumaan. No sellaisen lapsen kun vie rattaisiin, hyvällä tuurilla tulos on tuossa kolmannessa kuvassa tästä ylöspäin katsottuna. Uni voitti sittenkin kun sitä vähän aikaa odoteltiin.


Anteeksi spämmi, mutten vaan voinut valita noista ilmeistä vain yhtä. Maaliskuussa oli viikonloppu, kun kannettiin pinnasänky olohuoneeseen ja Elpu nukkui jätesäkit lakanoinaan. Kyllä ystävämme Yrjö kävi myös meillä, säästäen kuitenkin minut ja Jekun. Isosiskon nukkuessa päivät läpensä, pikkuveli nousi pinnasängyssään seisomaan ja kulkemaan laitoja pitkin ja sai tutustu nokkamukiin ensimmäistä kertaa. Yrjön vierailun ajan Jekulla oli hieman tylsää, kun hänen liikkumatilansa oli tasan tuo pinnasänky sekä äidin syli.


Tehtiin kaksi junareissua pääkaupunkiseudulle lasten kanssa. Ensimmäinen oli GoExpo, siellä vietettiin aikaa minun isosiskon ja serkun kanssa. Ja loppukuusta oli meidän verkostolaisten muksutreffit. Goodiebagin sisällöstä löytyi varmaan 100 kuvaa, joita en koskaan julkaissut missään. Huomatkaa muuten tuo tärähtänein lippiskuva... Näetkö miksi sitä ei vaan voinut poistaa?


Joskus lapset vaan on niin hupsuja, että mun on pakko ottaa puhelimesta kamera esille myös kirkossa. Ollan näköjään nukuttu myös sohvalla. Nyt muistan tuon ,kun Elpu pyörähti unissaan sohvalta alas ja jatkoi uniaan lattialla. Toki nostin hänet takaisin sohvalle kuvan ottamisen jälkeen. 

Nukkuvat lapset ovat vaan jotain äärettömään herkkää, sulattaa sydämen. Eristysesti tuo kuva Elpusta jonka otin sairaalassa. Ne on niitä hetkiä, kun kaikki päivän kiukut unohtuu ja jäljelle jää vain rakkaus kaikissa tunneskaaloissaan: ilo, huoli, toivo, pelko.


Taas Jekun ilmeet, mutta kun en vaan voi sille mitään, että jätkä on niin veikeä. Mut kelatkaa, että hän oikeasti nukkui tuolla tavalla pää pystyssä minun sylissä. Kai se sitten oli hyvä asento, lapset on niin ihmeellisiä. Maalikuussa painettiin vihdoin jalanjäljet vauvakirjaan, jonka Jekku sai ristiäislahjana kummitädiltään. Jekun kävelyharjoitukset toi myös sisarusten välisiin leikkeihin ihan uuden ulottuvuuden. 

Sellainen oli maaliskuu.