Kaksplus.fi

Sanon ei korvikkeelle

Imetys on jostain syystä mulle todella herkkä paikka. Niin herkkä, etten ole aiemmin halunnut kirjoittaa siitä. En halua antaa tunteideni takia vääristynyttä kuvaa tilanteesta. En oikeastaan edes ajatellut kirjoittavani aiheesta, sen henkilökohtaisen luonteen takia, kunnes tämä teksti yhtäkkiä vain muotoutui, kun aioin kirjoittaa jostain ihan muusta.

Puoliskoni ilmoitti jo raskausaikana, että haluaa osallistua vauvan hoitoon ja että vauva saa sitten maistiasia ruoasta ja korviketta. Korvike sana sai minut sanattomaksi. Suutuin, itkin, enkä vain voinut ymmärtää miksi sitä korviketta pitäisi antaa. Miksei mun maito muka olisi tarpeeksi hyvä. Miksi se ei kelpaa? Miksi minä en kelpaa?

Korvikkeesta puhuessa mulle tuli joka ikinen kerta olo, että Elpun allergiat on mun syytä, koska halusin täysimettää kuusi kuukautta. Mun maidon takiako Elpusta tuli allerginen? Eihän sitä voi tietää mistä ne tulivat, eihän? Eikö mun maito olekaan parasta ravintoa vauvalle?


Käsiteltiin aihetta monta kertaa raskausaikana ja myös vauvan ensimmäisinä viikkoina. Joka ikinen kerta siitä tuli riita ja minä vollotin, kunnes vihdoin tajuttiin, että maistiaisten kohdalla meillä oli väärinkäsitys, puoliskoni ei aikonutkaan antaa perunamuussia ja jauhelihakastiketta heti synnärillä, niin kuin jostain syystä pelkäsin. Tarkoitus olikin alkaa maistattaa ruokia ja soseita sitten nelikuisena.

Mun toiveeni on vähintään suositusten mukainen täysimetys ja se Suomen suositushan muuttui juuri tuohon neljän kuukauden ikään. Ehkä voin sen verran joustaa. Korviketta ei silti kannata vielä ottaa puheeksi. Meillä on kyllä kaapissa kahtakin eri korviketta, mutta  ne on saaneet olla siellä pitkään ja mun mielestä saavat pysyäkin - suljettuina siellä kaapissa. 

Jotenkin luulen, että toisen aikomus antaa korviketta on suoraan hyökkäys mua vastaan. Mä en kelpaa. Mun keho on viallinen, jos mun antama maito ei kelpaa. Koska tuo haluaa antaa korviketta, olen sen mielestä huono äiti. Tai muuten vaan epäonnistunut äitinä. En edes osaa selittää miksi se korvike pelkästään ajatuksena tuntuu niin järjettömän pahalle. Olen sitten perustellut rintamaidon taloudellisuutta, vaikka ei puoliskoni ole enää pitkään aikaan korvikkeista puhunut.


Mulle on ihan sama, jos puoliskoni haluaa osallistua vauvan syöttämiseen niin aivan rauhassa, sehän on vain ihanaa - kunhan siinä pullossa on omaa rintamaitoa. Ensimmäisen viikon pumppasinkin fanaattisesti joka aamu. Tällä hetkellä pumppaan silloin, kun koen sille olevan tarvetta - jos alkaa tuntua tukalalta. Pakasteessa on ihan kiva pieni varasto jo pidemmälle automatkalle ja mun omille iltamenoille (hah ihan kun mulla olisi omia iltamenoja...).

Ensimmäisien viikkojen aikana puoliskoni antoi joka ilta pullosta maitoa, sillä aikaa kun minä kylvetin Elpua. Antoipa hän sitä korviketta pari kertaa myös. Nyt jo pidemmän aikaa sekä Elpun iltapuuhat että vauvan syötöt ovat olleet minun heiniä. Puoliskoni on antanut mun hoitaa kaikki syötöt, koska ei ole ollut ihan varma mitä mieltä olen siitä pullosta. Mutta tämäkin järjestely toimii.

En edelleenkään tiedä miksi sanon ei korvikkeelle. Paitsi, että syy on sata prosenttisesti tunneperäinen. Tiedän ettei imetys määritä äitiyttä, noin niinkuin yleisesti ottaen. Enkä todellakaan halua tuomita muita äitejä sen perusteella, mitä ja mistä heidän vauvansa syö. Mutta mulle itselleni imetys jostain syystä määrittelee minun onnistumistani äitinä.


Saan olla äärimmäisen kiitollinen siitä että imetys ylipäätään onnistuu, jo toista kertaa vieläpä. Ja saan olla äärettömän kiitollinen myös puoliskosta, joka on aikeistaan huolimatta antanut mun olla sellainen äiti, joka mun on hyvä olla. Niin että voin itse olla itseeni tyytyväinen äitinä - imettävänä äitinä. Vaikka se tarkoittaa sitä, että joskus imetän kerhossa tai ravintolassa.

Omassa huoneessa

Kenellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi kuinka innoissani olen ollut meidän lastenhuoneesta. Siellä oli valmiiksi violetti seinä, molemmille lapsille omat vaatekaapit, mekkokaappi ja liinavaatekaappi sekä iso ikkuna. Sieltä löysi paikkansa piano, leluhylly, pieni pöytä kaverinaan kaksi tuolia ja molempien lasten sängyt. Somisteeksi lainattiin verhot mummilta ja matto saatiin Elpun kummitädiltä.

Lastenhuone oli ensimmäisenä kaikista valmiimpi. Sain valita sinne lampun - siitäkin huolimatta, että se meni pikkuisen budjetin yli, ja puoliskoni valitsi meidän huoneeseen. Ei lastenhuone vielä täysin valmis ole, mutta vähemmän kesken. Sitäpaitsi taulut ja peilit puuttuu seinistä joka paikassa.

Ja koska meillä nyt on lastenhuone, niin Elpu tietysti nukkuu siellä, omassa huoneessaan. Muutamana ensimmäisenä yönä haettiim hänet meidän viereen kesken yön, kun huoneesta kuului itkua. Sitten riitti, kun kävin silittämässä ja uudelleen peittelemässä. Ja seuraavan yön Elpu nukkui kokonaan yksin omassa huoneessaan, heräämättä lainkaan.


Meillä siis nukutaan hyvin nykyään. Hyvin ja tilavasti, kun ainoastaan vauva on meidän sängyssä. - näin ajattelit eikö vaan. Niin mekin ajateltiin, kunnes flunssa muutti perheeseen kaksi viikkoa sitten. Taaperon räkäinen flunssa on muuttunut ilkeäksi yskäksi ja kuumemittari kipusi yli 37 °C kahtena päivänä.

Kuka haluaa nukkua yksin kipeänä? Niinpä ensimmäisen viikon ja lupaavan alun jälkeen meillä nukutaan jälleen perhepedissä - koko perhe. Aluksi oli ahdasta ja monesti käännyin vauvan kanssa jalkopäätyyn päin. Mutta nyt ollaan jo illalla aseteltu lapset samaan reunaan. Nyt mahdutaan kaikki ilman, että joku (puoliskoni) nukkuu vain puoliksi sängyssä.

Meidän sänky alkaa olla vähän liiankin joustava, enkä pysty enää nukkumaan niin laidassa mitä pitäisi jos molemmat lapset nukkuu meidän välissä. Senkin takia tämä on paljon parempi järjestys. Kunhan päästään flunssasta eroon aletaan taas harjoitella omassa huoneessa yksin nukkumista.

 Ainakin ehkä. Luulisin. Ken tietää?

Tovi imetyksen taialle

Katson pientä poikaa sylissäni.

Pienet sormet puristuvat nyrkkiin ja auki vuorotellen. Kädet tönivät ja säpsähtelevät pikkuvauvalle ominaisella tavalla. Pienet kasvot kääntyvät minuun päin ja luottavaiset silmät katsovat suoraan silmiini. Vauva tuhisee ja hihkaisee hamuaa ja sulkee silmänsä. Tovin kuluttua silitän nukkuvan vauvan poskea ja pieni suu kääntyy hymyyn ennen kuin jatkaa syömistä. Pidän tiukasti kiinni kuin suurimmasta aarteestani. Arteeni puristaa hiustukkoa toisessa ja paidan resoria toisessa kädessä.


Katson pientä poikaa sylissäni.

Kädet ja jalat takovat minkä pystyvät. Silmät kiinni, kulmat kurtussa, selkä kaaressa, kasvot punaisena ja suu apposen ammollaa - pieni poikani huutaa kuin syötävä. Välillä suu hamuaa, itku vaimenee, kädet takovat rintaa ja kun suu löytää sen, huuto yltyy. Vauva on niin pieni ja avuton. Hätä on suuri, kunpa vain tietäisin mikä se hätä on. Sitten pidemmän tovin kuluttua, kierrettyään koko kodin, isi tulee keittiöstä  kädessään sohvan alta löytynyt juuri pesty tutti. Hiljaisuus. Shhhhs vauva nukkuu!


Katson pientä poikaa sylissäni.

Pienet kädet etsivät jotain mihin tarttua. Välillä ne eksyvät suuhun. Kädet löytävät pehmeän nauhan ja sen päässä neljä silikonihelmeä. Vauva hymyilee ja pienet kädet puristuvat nyrkkiin ja auki. Pienet sormet nappaavat uudelleen kiinni helmistä ja hetken päästä pienet kädet takovat kevyesti rintaani. Vauva hymyilee uudestaan, hamuaa ja pieni suu syö tyytyväisenä.

Tovin kuluttua pienet silmät ovat kiinni. Poskea silittämällä saan vauvan havahtumaan syömään vähän lisää, mutta vain toviksi. Vauva nukkuu. Silitän pientä päätä ja käsivartta. Siirtäisin vauvan turvakaukaloon, kunhan vauva irrottaisi imuotteensa. Samalla pienten sormien ote kirpoaa kaulakoruni nauhan ympäriltä. Vauva havahtuu turvavöiden kiinnitykseen ja käy itkuiseksi. Nostan tuttinauhasta löytyvän tutin vauvan suupielille. Vauva käy imemään tuttia ja jatkaa uniaan.


Imetyskorut ja tuttinauhat ei ole mikään uusi ilmiö, mutta Tovituotteet ovat! Maarialla blogin tuttu Maaria tekee söpöjä Tovi-imetyskoruja ja Tovi-tuttinauhoja silikonihelmistä. Elpun vauva-aikana meillä ei ollut kumpaakaan, ei tuttinauhaa kun ei neiti syönyt tuttia ja imetyskorua toivoin joskus lahjaksi, mutta se toive unohtui. Nyt sain Tovituotteelta molemmat.

Mua ahdistaa pukea punainen paita ja punainen huppari päällekkäin, joten valitsin sellaisia värejä joita mulla ei ole vaatteissa. Keltaisista ja pastellivaaleanpunaisista helmistä tehty koru sopii kaikkiin mun asuihin. Tuttinauhaan valitsin minttua, pastellikeltaista ja valkoista yhdellä pastellivaaleanpunaisella. Nyt se on värikäs ja silti rauhallinen eikä se ole selvästi tyttömäinen tai poikamainen. Myös meidän tutiton taapero fanittaa sekä korua että tuttinauhaa.


Haluaisitko sinäkin söpön imetyskorun tai ihanan tuttinauhan?

Mulla on ilo arpoa yksi vapaavalintainen Tovi imetyskoru tai tuttinauha yhdelle teistä!

Arvontaan osallistut jättämällä toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiin. Lisäarvan saat tykkäämällä Tovituotteesta facebookissa tai seuraamalla Tovituotetta instagramissa. Eli kaksi arpaa tarjolla, kerrothan myös kommentissa oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Arvonta aika alkaa nyt ja arvonta suoritetaan lokakuun ensimmäinen päivä.

Onnea arvontaan! :)

Edit. 3.10.16
Arvonta on päättynyt ja voittaja ilmoitettu sunnuntaina 2.10.16

Yhteistyössä Tovi

#badmomlista

Äitiys on taitolaji jossa oman pään sisältä tulevat paineet on ihan riittäviä, eikä siihen tarvita toisten äitien tai muiden kanssaeläjien kommentteja siitä onko rattaat vai kantoreppu oikein ja onko se tutti syntiä vai ei. Jokaisella on varmasti oma ihannekuva siitä millainen äiti lapsilleen haluaa olla. Niin on mullakin.  Ja kaikki myös varmasti tietävät millaisia äitejä eivät ainakaan halua olla. Ja ne hetket kun on juuri sellainen.

Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen blogin Hanna laittoi alkuun #badmomlista -haasteen facebookiin ja blogeihin. Tämä on meidän arkea, jonkun muun mielestä ehkä kauhistuttavaa tai toisesta ihailtavaa (?). Mie ainakin ihailen joidenkin äitien tapaa olla äiti. Mutta niin, täältä pesee mun lista.


Miten, miksi tai milloin minä olen huono äiti...
  • Hampaitten pesu, silloin kun se oli yhtä tappelua saatoin antaa Elpun pestä hampaansa itse - eli syödä hammastahnat harjasta ja se siitä. (Sähköhammasharja ja muumi hammastahna muutti hampaiden pesun!)
  • Meillä juodaan limsaa tai mehua ruokajuomana, vettä jos näitä ei ole. Olen ainoa meidän perheessä joka edes käyttää tavan maitoa.
  • Elpu syö karkkia tai tikkaria joskus useammin kuin kerran viikossa.
  • Saatan kohdata lapsen itkun -  sen raapimisesta johtuvan - ensin hyvinkin rauhallisesti ja lohduttaen voivotella, mutta jo viiden sekunnin päästä tiuskin turhautuneena "lakkaa raapimista!" tai "kukaan ei jaksa kuunnella sua." Ja heti kaduttaa ja taas lohdutan "mie tiedän että kutina on ihan kamalaa" - olen siis skitsoäiti.
  • Meillä on sotkuista - melkein aina, vaikka mitä tekisin.
  • En silitä vaatteita ja lakanatkin vaihdan silloin kun muistan.
  • Käytän puhelinta ja tietokonetta lasten läsnäollessa.
  • Taaperomme on ottanut meistä vanhemmista hyvin mallia puhelimen käytöstä, niin että mun puhelin on tällä hetkellä hänen puhelin. (Siitä on näyttö isosti halki ja mulla on käytössäni isosiskoni varapuhelin). Taapero katsoo omatoimisesti Ylen Lasten areenaa tai pelaa palapelejä.
  • Jos suutun puoliskolleni tai meillä on minkään asteinen riita/erimielisyys päällä haluaisin vain mököttää yksikseni ja unohtaa lapset, silti mun on pakko olla äiti niin olen sitten poissaoleva äiti.
  • Huudan ja haastan riita puoliskoni kanssa lasten edessä. Onnea on mies joka on ärsyttävästi oppinut olemaan provosoitumatta lähes joka kerta.
  • Aloitettiin Elpun D-vitamiini huomattavasti myöhemmin kuin 2vk ikäisenä, siitä tipasta tuli niin jäätävät mahakivut ja itku, että luovutettiin. Nykyään monivitamiini ja omega3 annetaan aina kun muistan. Yhtä usein otan omat vitamiinit. Ukolle ei olla uskallettu vielä kokeilla.
  • Elpulla ei ollut omaa ruokarasvaakaan pitkään aikaan, kun ei muistettu ostaa sitä.
  • Ollaan yleensä myöhässä kerhosta ja riisumishärdellissä unohdan käsienpesut kerhoon mennessä. Kotiin tullessa ei käy edes mielessä.
  • Koska ollaan usein myöhässä saatan napata lapsille päivävaatteet laukkuun ja vaihtaa yöpuvun pois vasta neuvolassa/kerhossa. Elpu on kokenut tämän monesti, Ukko ei vielä kertaakaan.
  • Katsotaan telkkaria vaikka lapset eivät olisi vielä nukkumassa.
  • Käännettiin turvaistuin kasvot menosuuntaan viime pääsiäisenä, Elpulla oli ikää 1v 9kk.
  • Pyykin pesu ja ripustaminen ei ole ongelma, mutta puhtaat vaatteet ovat kovin hitaita löytämään tiensä viikattuina kaappiin saakka.
  • Rullaluistelin vaunujen kanssa.
  • Ja vaikka rajat on rakkautta ja tietynlainen kuri ja järjestys olla pitää, toteutan silti välillä lapseni pöljiäkin toiveita kuten nukun päiväunet sateenvarjon alla. 
  • Ja teen maitoallergiselle lapselle kuumaa vesikaakaota, kun itse juon herkullista kuumaa kaakaota.
  • En kohtele lapsiani tasa-arvoisesti: Elpun vauva-aikana tuttipullot keitettiin ehkä kerran tai kaksi käyttöönotto keiton jälkeen, nyt sterilisoin mikron kestävät pullot joka pesun jälkeen ja pumppuakin olen keitellyt kahdeksan viikon aikana ainakin neljästi.
  • Nukutaan perhepedissä - kaikki neljä.
  • Häiritsen toistuvasti lasteni unta kaivamalla kuivia räkäkökkäreitä heidän nenistään...


Tässä ne mitä äkkiseltään tulee mieleen. Mikä on lopputulos - ihan tavallisen hyvä äiti vai supi surkea?

Painokontrolli

Pikku-Ukko on pian kahdeksan viikkoinen ja neuvolakäyntejä on takana jo neljä. Ensimmäisellä tarkastukella käytiin äitiysneuvolan puolella viikon ikäisenä. Siitä kerrasta ei kirjattu neuvolakorttiin mitään. Toinen kerta oli kahden viikon iässä lastenneuvolassa ja itseasissa silloin vasta saatiin koko neuvolakortti. Kahdessa viikossa oli pituutta tullut kolme senttiä ja pään ympärykseenkin sentti. Silloin totesin, että hyvästi vastasyntynyt.

Neljäviikkoisena oli ensimmäinen neuvolalääkäri, jossa taas katsottiin samat jutut, kuin sairaalan kotiinlähtötarkastuksessa. Kaikki kunnossa. Pituutta oli tullut reilut kaksi senttiä ja päänympärykseen tasan kaksi. Mutta tuolla kertaa painoa oli tullut vaivaiset 65 grammaa kahteen viikkoon. Otettiin paino myös imetyksen jälkeen jolloin se nousi 710 grammaa.


Tuon ensimmäisen punnitsemisen jälkeen heti kyseltiin tuntuuko musta, että maitoa kuitenkin nousee ja onko vauva yleisesti ottaen tyytyväinen vai minkälainen. Itse en osannut olla maidontulosta huolissani ennen tuota keskustelua, jonka aikana imetin. Onneksi puntari sitten näytti huomattavasti parempaa lukua. Painokontrollikäyntiin saatiin kuitenkin aika.

Tuonne neuvolalääkäriin vein omana huolena reilun viikon jatkuneet iltakiukut joiden epäilin johtuvan vatsavaivoista. Tai niin oletin koska pierujumpan ja vatsahieronnan jälkeen usein vauva nukahti. Koska Elpu on allerginen pelkäsin tietysti näidenkin olevan allergiaoireita. Mietin mitä olen syönyt ja voisiko joku niistä olla syypää itkuihin.

Neuvolasta todettiin, ettei se meidän taustoilla mikään ihme olisi, jos vauvakin olisi allerginen. Vielä ei epäillä mitään, enkä aloittanut mitään imetysdiettiä. Eri asia jos painokontrollissa ei paino olisikaan nousut, sitten pitäisi miettiä onko ravinnon imeytymisessä jotain ongelmaa. Kotona tietysti murehdin vielä allergiaepäilyineni, kunnes ne pitkäjaksoiset huutelut vain loppuivat vähän tuon neuvolakäynnin jälkeen. Nyt en enää epäile jatkuvasti allergiaa vauvalla, vaikka saattaahan niitä oireita tulevaisuudessa tulla.


Painokontrolli oli perjantaina ja nyt painoa oli tullut lisää 1035 grammaa verrattuna siihen edellisen käynnin ensimmäiseen punnitukseen. Pituuttakin oli tullut 1,7cm. Niin se vain vauva kasvaa joten huoli pois sen osalta. Neuvolakortissakin lukee: "Paino noussut hyvin täysimetyksellä. Vauva on tyytyväisempi, hymyilee ja ääntelee vastavuoroisesti." Seuraava neuvola on parin viikon päästä tasan kahden kuukauden ikäisenä.

Terkkari tarkasti myös Ukon ihon kauttaaltaan. Poskissa on vähän rosoista ihottumaa, saman kaltaista mikä Elpulla muuttui maitoruveksi. Kaikkialta muualta iho on harvinaisen siisti ja samenttinen. Varsinkin kun vertailukohteena on Elpun kurjat ihottumat. Terkkari arvelee vauvallakin olevan tosi herkkä ja atopiaan taipuva iho, niin kuin meillä kaikilla muillakin. Olen nyt laittanut Elpun perusvoiteita Ukon poskien kuivuutta helpottamaan. Kenties se johtuisikin vaan syksyn viilenneestä ilmasta.

Kädet on löytyneet ja ne onkin usein suussa tai matkalla sinne. Myös mun hiukset ja kaulakoru on monesti pienten sormien välissä. Ja toden totta, vauva hymyilee nykyään paljon oikein leveästi, kun hänelle höpöttää. Varsinkin isi saa Ukon hymyilemään ja jonkinlainen nauruntynkä kuultiin myös!


Edelleen vauva nukkuu paljon, hereillä olo jakso ajoittuu tottakai Elpun päiväunien aikaan ja illalla on havaittavissa pienehköä iltatankkausta ja välillä iltakiukkua, varsinainen sylivauva. Öisin vauva syö kai kaksi tai kolme kertaa, en ole jaksanut joka kerta kelloa katsoa, hyvä kun muistan kummasta olen viimeksi imettänyt. Jostain syystä en aina herää edes Ukon huuteluihin vaan puoliskoni on pari kertaa joutunut herättämään mua. Jotenkin se huikailu hukkuu uneen.

Kaikki vaunu- ja automatkat Ukko on tähän saakka nukkunut, niin että kerhossa ja puistossa saan keskittyä edelleen täysillä Elpuun, eikä hänen ole tarvinnut kärsiä äidin huomion puutteesta muuten kuin imettäessäni vauvaa. Toki välillä tuntuu, että juuri silloin sattuu ja tapahtuu kaikista eniten ja pitäisi koko ajan päästä syliin, tai sitten pitäisi mennä perässä katsomaan mitä jossakin on  piilossa. Suurin osa imetyshetkistä on kuitenkin ollut ihan rauhallisia Elpun leikkiessä omiaan tai katsellessa pikkukakkosta.

Nyt ollaan kaikki kolme flunssassa. Luulen että Elpu sai  sen viikko sitten lauantaina HabiKidsistä ja tartutti pusuillaan minuun ja vauvaan. Ukko on nukkunut pari yötä sitterissä, jotta asento olisi hiukan kohompi ja henki kulkisi paremmin. Meidän nenäFriidan osat on yksitellen kadonneet ja vasta perjantaina muistetiin ostaa uusi. Rotarokotteen Ukko sai painokontrollikäynnillä, vähän etuajassa. Saa nähdä tuleeko siitä oireita.


Jos flunssaa ja sen takia sisällä vietettyjä päiviä ei lasketa, niin arki on edelleen parasta. Eikä me oikeasti olla oltu koko päivää sisällä kuin torstaina ja perjantaina jos neuvolassa käyntiä ei lasketa. Olen vain istuttanut Elpun kärryn kyytiin pyörän sijaan ja lenkillä on käyty juuri sen matkaa että Elpu nukahtaa.

Lauantaina uskaltauduttiin kauppakeskuksen synttäreille katsomaan Ti-ti-nallea ja pomppimaan pomppulinnaan ja tänään oli Ukon kummitädin synttärit. Tarkoitus olisi lähteä tulevalla viikolla kerhoihin ja Elpua odottaa myös ensimmäinen yökyläily kummitädillään!

pssst! Jälleen kerran kiitos kuvista kuuluu ihanalle Annitädille :)
Ukko oli kuvaushetkellä päivää vailla viisi viikkoinen.

Uudessa kodissa

Huh hei osittaisen muuttokaaoksen keskeltä. Me saatiin uuden kodin aivamet käteen elokuun viimeinen päivä ja heti samana iltana puoliskoni kantoi tänne pari kuormaa. Ensimmäisenä säkkeihin meni kaikki talvivaatteet, liinavaatteet, mun ja Elpun vaatteet ja jotakin romua eteisestä.

Torstaina tulin aamupäivällä purkamaan nuo säkit paikoilleen lasten kanssa ja illalla toin kaikki lelut lastenhuoneeseen. Mulla oli mukana lisäksi puoliskoni veljenpoika, kun pappa (appiukko) ja pojat (puoliskoni ja veljensä) olivat pelaamassa sählyä. Serkkupoika leikki vauhdikkaasti Elpun kanssa ja vauva nukkui yhdellä välisyömisellä koko ajan, joten sain paikoilleen kaikki ne mitkä aamulla jäi laittamatta.

Perjantaina meidän äiti (mummu) ja isi (vaari) tuli pakettiauton kanssa heti aamupäivästä. Ennen kuin ensimmäinen kuorma lähti, karkasin lasten kanssa muskariin. Ajeltiin muskarista uuteen kotiin, jonne oli ilmestynyt ainakin piano ja muutama jätesäkillinen vaatteita ja tavaroita lisää.

Serkkupoika oli taas pari tuntia meillä hoidossa ja vaari kävi syömässä mustikoita ja puolukoita uudessa pihassa Elpun ja serkun kanssa. Päivä oli aika pitkä ja huonosti organisoitu, myönnetään. Kuitenkin päästiin jo silloi nukkumaan ensimmäinen yö uudessa kodissa. Äiti ja isi lähtivät takaisin Jyväskylään vielä samana iltana.


Uudessa kodissa on sähköpatterit ja ilmalämpöpumppu, mutta sähköä säästääksemme päätettiin tietenkin ettei mitään näistä tarvitse vielä käyttää. Väärässä oltiin ja ensimmäisen yön jälkeen käännettiin kaikki patterit päälle ja ilmapumppukin sai puhaltaa muutaman tunnin putkeen. Asunto lämpeni kivasti yhdessä päivässä ja sammutettiin patterit. Pumppu hurisee säännöllisesti edelleen.

Lauantaina meillä oli käytössä peräkärry. Tehtiin ruokapöytä vaihtarit puoliskoni isosiskon, Elpun kummin kanssa. Mummi ja pappa olivat löytäneet pienen lastenhuoneen pöydän ja kaksi tuolia, jotka tuotiin vauvan pinnasängyn kanssa. Matto ja verhotkin löytyivät mummin ja Elpun kummin varastoista. Yritän puhua lastenhuoneesta, koska sehän se on, vaikka tällä hetkellä se on enemmän Elpun huone ja väritys sen mukainen.

Edellisessä kodissa meillä oli vuokranantajan kattolamput kaikkialla paitsi olohuoneessa, joten nyt piti käydä ostamassa lamput makkareihin. Minä valitsin lastenhuoneeseen ja puoliskoni meidän huoneeseen. Olohuoneen mustanruskeat kalusteet saivat kenkää jo lauantaina ja tilalle tuli valkoista. Myös ruokapöytä päätyi fiksailun kohteeksi.


Nyt ollaan asusteltu täällä uudessa kodissa kaksi viikkoa ja keskeneräisyydestä huolimatta tämä on ihana! Lasten huone taitaa olla ainut huone joka on oikeasti kokonaan valmis ja lelut on levitelty jo moneen kertaan - niin kuin lastenhuoneessa kuuluukin. Meiltä puuttuu vielä yöpöydät ja vaatehuone on -öhöm- pommin jäljiltä ja vaaterekin paikka mysteeri.

Matka kerhoihin täältä kestää kävellen suunnilleen puolituntia, ainakin kun molemmat lapset on kärryn kyydissä. Se on ihan sopiva aika, puolen tunnin kävelymatka on aina ollut mun kriteeri niin työpaikan ja kodin kuin koulun ja kodin välillä. Paluumatka on kyllä melkein kokonaan enemmän tai vähemmän jyrkkää ylämäkeä.

Ensimmäisen  kerran kerhoon mentiin autolla puoliskoni kyydissä ja käveltiin takaisin. Mun oli tarkoitus ottaa aikaa kauanko meillä kestää kun Elpu pyöräilee, mutta se meni vähän mönkään. Elpu pyöräili puolessa tunnissa ehkä kilometrin tai vähän alle ja lopulta nukahti pystyyn pyörän selkään. Vaunuihin siirron jälkeen pääsin varmaan saman verran eteenpäin, kunnes liikennevaloissa huomasin Elpun pipon tipahtaneen ja sitä piti tietenkin lähteä etsimään.


Ollaan vaunuiltu myös täällä lähiympäristössä. Löysin metsäpolkuja ja ankkalammen. Kertaalleen ollaan käyty lähipuistossa, mutta se on vähän isommille lapsille suunnattu ja jopa hieman tylsä. Ehkä siitä tulee hauskempi jos vauva on vaunuissa eikä rintarepussa ja pystyn leikkimään Elpun kanssa paremmin.

Vanhalla kodilla on edelleen yllättävän paljo pikkuromua ja eteisen vaatehuoneeseen piilotettua tavaraa, kuten vauvan matkasänky, uusi äitiyspakkauslaatikko, jossa kaikki vauvan +60cm vaatteet ja Elpun äitiyspakkauslaatikko, jossa kaikki pikkuruiset tytön vaatteet. Meidän uunivuoatkin on vielä keittiön yläkaapissa. Ja pyykinpesukone, sen haluaisin tänne kiireesti. Viime viikolla kävin torstaina ja perjantaina pyykkäämässä siellä.

Kunhan saadaan loput tavarat tuotua tänne ja romut roskiin on vanha koti enää keittiön pyyhkimistä ja lattioiden pesua vailla valmis avainten luovutukseen. Tuo koti tuntui kodilta heti, mutta niin tuntuu tämä uusikin. Ehkäpä meidän floppiasunnot on nyt koettu ja tästä edes voidaan aina asua kivassa kodissa eikä enää vain jossain liian pienessä tai muuten epäpätevässä asunnossa.

Kaksivuotias nyt

Kaksivuotisneuvolassa mitattiin pituus ensimmäistä kertaa seinään kiinnitetyllä mitalla, jonka alle käytiin seisomaan. Ensimmäistä kertaa punnittiin myös tavallisella - seisottavalla - henkilövaa'alla. Toki tavallinen vaaka tuli Elpulle tutuksi Ukon odotuksen aikana ja monesti Elpu kävi punnitsemassa itsensä mun jälkeen - neuvolassa sekä mummun ja vaarin luona. Kasvun seuraamisen lisäksi tehtiin palapeliä, rakennettiin palikoilla torni ja potkittiin palloa.

En edes muista milloin viimeksi olisin tehnyt merkintöjä Elpun vauvakirjaan ja kaksivuotisneuvolastakin on reilu kuukausi aikaa. Toki vauva vuosi on jo historiaa, mutta mun mielestä tärkeiden asioiden kirjoittamista pitäisi jatkaa vähän useamminkin, kuin neuvolassa vuoden välein, tästä eteenpäin. Seuraavaa eli kolmevuotisneuvolaa odotellessa ajattelin listata mitä meidän reipas kaksivuotiaamme nyt osaa, ennen kuin unohdan.


Elpusta on tullut taitava potkupyöräilijä ja välillä saan juosta kärryjen kanssa perässä, kun neiti viilettää ohi. Alamäet hän sipsuttaa tosi varovasti ja jarruakin kokeilee käyttää, aina kun muistutan sen olemassa olosta. Nyt hän on myös keksinyt, että voi nostaa jalat ilmaan ja pyörä jatkaa silti liukuaan jonkin matkaa. Huimaa kehitystä tasapainossa! Potkupyörä on yksi lemppari juttuja. Kyllä meitä onni potkaisi, kun löydettiin pyörä -60% alennuksella. On se vaan niin hitti ollut tämän loppukesän ja syksyn alun. Toivottavasti pyöräily kelejä riittäisi vielä, nyt kun kerhomatkat pitenivät.

Vaihtoehto pyöräilylle on juokseminen. Harvemmin neiti malttaa tällä hetkellä kävellä - kotonakin hän juoksee omasta huoneestaan meidän huoneeseen. Puistossa kaikki keinuvat jutut on parhaita ja liukumäet. Elpu kiipeilee myös tosi ketterästi kaikenlaisiin - myös kouluikäisten - kiipeilytelineisiin. Elpu on aina ollut motorisesti hurjan taitava. Sängyllä pompitaan ja tehdään nykyään myös kierrehyppyjä. Kuperkeikka ja kieriminen myös ovat vanhoja taitoja. Eniten muut ihmettelevät, kun Elpu osaa niistää - on niistänyt itse kyllä jo viime talvesta.


Kavereiden merkitys alkaa selvästi hahmottua. Vaikkei Elpu vielä itse kerro haluavansa kavereiden luokse, niin se riemu mikä alkaa, kun Elpu ja kaksi vuotta vanhempi serkku kohtaavat kertoo kaiken. Kesällä oli ilo huomata miten Elpun kummitädin tytär otti Elpun kaverikseen. Nyt ollaan myös pyydetty Elpun setää tuomaan serkku meille leikkikaveriksi. Serkku oli meillä hoidossa muuttopäivinä ja minä sain kaikessa rauhassa laittaa tavaroita paikoilleen, kun serkukset leikkivät ja riehuivat keskenään. "Paras lapsenvahti ikinä!" Serkku on ihan lempi-ihmisiä.

Elpu toistelee monesti kaikkien läheistemme nimiä, useinmiten nukkumaan käydessä kuuluu niin tädit kuin setä ja serkku, mummu, vaari ja mummi ja pappa. Vauvaa hän sanoo vauvaksi tai Ukoksi ja minua hän yrittää välillä kutsua nimellä, kun kuulee puoliskoni kutsuvan minua nimeltä. Tässä kohtaa olen kyllä tehnyt tietoisen valinnan ja reagoin puheeseen vasta, kun hän sanoo äiti eikä Petra. Mua alkoi oikeasti itkettämään, kun puoliskoni yllyttämänä Elpu sanoi "Petra" ensimmäisen kerran. Haluan olla lapsilleni äiti enkä Petra.


Puhetta ja laulua tulee paljon, uusia sanoja tulee päivä päivältä lisää ja lauseet alkavat pikku hiljaa rakentua. Elpu nappaa sanoja myös lastenohjelmista. Pikkukakkosta katsotaan mielellään ja neiti katsoisi enemmänkin kuin annamme. Viime viikolla Elpu alkoi huudella Eetua ja selvästi hoilasi mukana. (Hilla ja avaruuden Eetu tunnarista). "Ihhahhaa ihahhaa hepo" - nyt päästään jo tähän saakka laulamaan heppa laulua.

Kaksivuotiaan sanavarastosta löytyy ainakin nämä sanat:

Potta, kakka, hikka, pipi - au ja pipi kuuluu myös kun lasten ohjelmassa joku satuttaa. (esim. Kaapo pikku kakkosesta),  piiruaa - pieru / piirtää / kynät
tyttö, ukko, poika, vauva, äiti, iti - isi, ittä - iskä, mummi, mummu, pappa, vaava - vaari, muumi
hius, suu, pää - pää / kypärä / tyyny, peppu, tissi
nakki, vettä - kaikki juotavat / laiva, kakki - karkki, tikka - tikkari, kaaka - kaakao,
hiha, takki, kengä - kenkä, pipo, huppa - huppari, huppu
heippa, hei hei, moi moi, hyi, iu, nam ja nami, kiitos, kiitti, hyppää pois, EI, en, ei oo, tu ja tule,  vaau, upea, tänne, apu - apua, kato, aupi - auki, tonne, tuuee - tuulee
suihku, uikka - uikkarit / uimaan / kylpy, poppa, tiua - kiuas, kuuma, kylmä, pyyhe
minu - minun, minuee - minulle, meiän, anna
mopo, aupo - auto, henga - rengas, ekka - rekka, paa - pallo, roska, kivi, keika - keinu, rikki, aupiee - aurinkolasit, eetu,  tutti, kukka, ikku - ikkuna, peitto, akku
kaakuu - kaatuu, tipaee - tippua / tipahtaa, heittää, ittu ja ittuua - istua / pyörä / tuoli, pomppii - tarkoittaa myös sänkyä, ittee-itkee, tandii - tanssii  
koija - koira, miau - kissa, nannu - nalle, pupu, röhröh - possu, huhuu, pöllö, bää - lammas, ökö - ötökkä, heppa, ankka, kaa - kala, apiee - apina, tintu - lintu, hiiri, siili.


Omatoiminen kaksivuotias saa jääkaapin ja pakastimen itse auki ja tuolia apua käyttäen sieltä yleensä myös löydetään jotakin suuhun kelpaavaa. Tämä on itseasiassa hieman rasittavaa, kun ne kaapit harvemmin menevät kiinni taaperon jäljiltä. Vesileikit on edelleen pop ja pikkuvelikin ihan kiva. Huomenna onkin neidin ensimmäinen hammaslääkäri käynti, tai hoitajalle se taitaa olla oikeasti. Sitä vähän jännitän, kun vauva on mukana - entäs jos vauva vaatii tissiä samaan aikaan- enkä osaa aavistaa pelkääkö Elpu vai ei, sen näkee sitten. Onneksi mun ei tarvitse pärjätä yksin, kun puoliskoni lupasi tulla mukaan.

psst. Kiitos kuvista Anni (:

65 neliötä - part 5+

Vähän pelkäsin ja aavistelin tässä käyvän näin. Meidän makuuhuoneen esittelyssä mainitsin meidän toisen vaatehuoneen ja lupasin kurskistuksen sinne. Ja niin vain tämä jäi roikkumaan ilman kuvaa. Nyt kun muuttokin on jo viimeisiä pikkutavaroita ja siivoamisia vailla valmis, saatte viimein sen syyn miksi meidän makkarissa oli pakko olla vaaterekki.

Viimeisenä pääsette kurkistamaan meidän talon miesluolaan!

Yksi suurimpia ongelmia muuttaessa oli minne sijoitettaisiin tietokone. Minä toivoin saavani äidin vanhan pianon siskoni luota meille ja olohuone on jossain määrin hankalan muotoinen tai sitten meillä on vain liian iso sohva.

Lopulta anopin kannustuksella todettiin kaikista parhaimmaksi ratkaisuksi sijoittaa tietokone isompaan vaatehuoneeseen eli makkarin vaatehuoneeseen. Sen olin jo muutenkin määrännyt puoliskolleni jolla on huomattavasti enemmän vaatteita kuin minulla. 

Minun ajatukseni oli jättää pöytähyllyn kanssa samaan tasoon yksi sivuhylly (vaatehylly) johon oltaisiin sijoitettu kaikki puoliskoni koulukirjat ja kansiot. Lupasin myös, että puoliskoni saa hankkia sinne sellaisen pienen jääkaapin jos vain löytyy tarpeeksi halvalla. Puoliskoni kuitenkin päätyi ottamaan hyllyn kokonaan pois, koska se teki huoneesta liian ahtaan.


**********

Tässä oli meidän koko koti. Kiitos käynnistä :)
Kaikkien huoneiden esittelypostaukset löytyy linkin 65m2 takaa, ja edellinen kotimme seuraa linkkiä 56m2. Ja kunhan tavarat löytävät paikkansa, vanhan asunnon avaimet on palautettu ja arki täällä uudessa kodissa pääsee rullaamaan, kutsun teidät samanlaiselle vierailulle tännekin.

Löytyi !

Sunnuntai oli myrskyn jälkeen aurinkoinen ja lämmin kellon lähestyessä neljää. Nousin autosta perhosia vatsassani ja seurasin perhettäni asfaltoidun pihan poikki. Vasemmalle jäi roskakatos ja autotalli. Oven edustalla odottava pariskunta tervehti meitä kättelemällä ja siirryimme ulkovaraston ohi asuntoon sisälle.


Oli tuulikaappi ja pieni eteisaula. Ensimmäinen makuuhuone, se jossa on vaatehuone, oli tapetoitu vaaleaksi. Toinen huone taas oli maalattu violetiksi. Vessassa oli kaunis tapetti ja peilejä vaikka muille jakaa. Kylpyhuoneessa oli muutama kaappi ja taso pyykkikoneen paikan vieressä. Saunakin oli uuden näköinen, hienoksi remontoitu. Olohuoneen tehosteseinän ruskea kukkatapetti ei ollut se kaikista mieluisin, mutta muuten olohuone on sopiva ja näimme heti minne sohva asettuisi. Ruokailu tila ja I - keittiö, josta löytyi liesituuletin, tiskikone ja kaksi oikeaa tiskiallasta. Katettu terassi jatkui katteettomana ja sen jälkeen oli vielä nurmialue. Tätä me ollaan etsitty!

Anoppi huomasi lauantaina netistä vuokra-asuntoilmoituksen. 3h, k, sauna. Pitää olla nopea! Täällä kolmiot on ehtineet mennä nenän edestä joka kerta. Soitin ilmoittajalle heti. Ilmoituksessa ei ollut kuvia, minkä huomasin vasta linkitettyäni sen innoissani perheelle ja ystäville. Ei se mitään päästäisiinhän me jo seuraavana päivänä sitä kurkistamaan. Toivotaan, että asunto miellyttää meitä ja me vuokranantajaa. Samalla reissulla sovittiin heti vuokrasopimuksen kirjoitusajankohta. Allekirjoitusten jälkeen saatiin avaimet käteen.


Me muutetaan! Me muutetaan kolmioon! Me muutetaan rivitalon päätykolmioon! Ja me muutetaan sinne nyt! Siis N Y T, mun ja Elpun vaatteet on jo siellä. Ja vaarin paku on matkalla, muskarin jälkeen päästään hommiin tosissaan!

Arki kahden kanssa

Syksy saapui, puoliskollani alkoi koulu ja seurakunnan kerhot ja muskari alkaa tällä viikolla. Neuvolassa ollaan käyty neljästi, kaupungin perhepuiston perhekerhossa jo kolme kertaa ja sunnuntaina uskaltauduttiin kirkkoon ensimmäistä kertaa. Vauvalla on nyt ikää vähän päältä viisi viikkoa ja joka paikassa aina kysytään sama kysymys: mitenkäs se arki kahden kanssa on nyt lähteny sujumaan?

Nooo, ihan kivasti tottakai. Aikatauluissa ja ajan käytössä on tietysti eniten opeteltavaa. Mutta kerhojenkin alkamisen myötä arjen rutiinit ja Elpun unirytmi on asettunut ihan uusiin uriin. Tai siis päiväunien osalta niihin tuttuihin uriin, jotka aina välillä meinasivat hukkua kesällä. Mutta yöunille meillä käydään nykyään jo yhdeksän jälkeen, aiemman klo 22-23 sijaan ja yöt ovat pääsääntöisesti kokonaisia! Joskus pitää peitellä kerran tai kaksi ja joinain öinä kömmin Elpun viereen siihen saakka, että vauva taas syö. Useammin siis herää etsimään peittoa tai pupua, kuin itkien raapimaan!


Koti taas.. Isosisko kävi täällä, kun vauva oli viikon ikäinen. Pestiin pyykkiä ja ne odottivat sohvalla viikkausta vailla. Äiti ja pikkusisko kävivät täällä, kun vauva oli pariviikkoinen. Äiti oli ihana ja hoiti punaiset pyykit pesuun ja kuivumaan. Tuolla ne odottivat edelleen sohvalla viikkkausta vailla, kunnes tiistaina vihdoin käytin aamupäivän viikkaamiseen. Silläkin uhalla että Elpun päiväunet jäisivät välistä - ja jäiväthän ne.

Mutta jos kotitöiden ja ahtaudenkin aiheuttamaa kaaosta ei lasketa on arki lähtenyt rullaamaan tosi nätisti. Vauva herää yöllä syömään kahdesta kolmeen kertaan. Hyvän yön jälkeen nousen kahdeksan ja yhdeksän välillä sitten aloittamaan päivää lasten kanssa. Huonomman yön jälkeen noustaan kymmenen aikaan. Tuntuu, että kerhopäivinä rutiinit pysyy paremmin kasassa. Siksi ollaan nyt käyty taas ulkoilemassa ja kirjastossa aamupäivisin, silloin kun kerhoja ei ole. Tosin vauva nukkuu kerhon ajan ja valvoo sitten sen aikaa kun Elpu nukkuu, että minä en saa päikkäreitä joka päivä. ( ja nyt kun saisin kirjoitan :D )


Pukemiset ja lähtemiset onnistuu puolessa tunnissa jopa! Mutta se tarkoittaa sitä ettei olla syöty. Maanantain kerhossa ollaankin syöty lounas. Ja ruokapuoli on se mikä meidän perheessä pitäisi pistää remonttiin. Elpun ruoka on helppo, senkun keittää kattilallisen riisiä pari kertaa viikossa ja lämmittää lihat kylkeen. Vauvan ruoka vielä helpompi. Mutta mulle ei joka päivä olekaan eilisen jämiä, jotka nopeasti lämmittää lounaaksi. Siinä siis muutos parempaan tehtävä.

Tämän enempää arkea ei tässä vaiheessa varmaan kannata miettiä, koska ensiviikolla on jo taas uudet kujeet.