Kaksplus.fi

Maha & perhekuvaus


Tuhinaa odottaessani ystäväni Anni otti meistä aivan ihania odotusajan perhekuvia jonkin aikaa rakenneultran jälkeen. Tuhinan odotuksesta eniten olen mahaani kuvannut itse, peilin kautta. Myös nyt suurinosa mahakuvista on noita mun itseottamia peiliselfieitä. Olen jo useamman viikon haaveillut, että otettaisiin samanlaisia kuvia nytkin ja Juhannuksen piti olla siihen mahtava tilaisuus.

Me vietettin perinteinen mökkijuhannus mummon ja papan mökillä. Ja koska raskaus on ihan loppusuoralla, mökkimaisemat ihanat ja isosiskollani kunnon kamera kysyin jo etukäteen häneltä voitaisiinko ottaa meistä perhekuvia, mahakuvia ja Tuhinan "minusta tulee isosisko"-kuvat. Sisko lupasi. Ainut vaan että unohdin sitten ne vauvan ultrakuvat kotiin, kuvausrekvisiitta siis olematon.


Mahakuvat otettiin juuri ennen vuorokauden vaihtumista, rv37+0. Hiukset sentään harjasin ja vaatteet vaihdoin niitä varten. Se ei kuitenkaan riittänyt tekemään oloani kameran edessä normaaliksi. Kuvatkin ovat sen mukaisia, meni vähän pelleilyksi ja aika monessa huidoin hyttysiä. Yllätyin että saatiin näinkin monta kivaa kuvaa.

Perhekuvat otettiin mökkinaapurin saunan portailla, kun kokkoa katsottiin. Sen enempää miettimättä, sisko vain alkoi räpsiä. Ihan mahtavaa siihen nähden, että edellinen perhekuva on Tuhinan ristiäisistä. Nyt on vähän tuoreempia kuvia meistä yhdessä. Mutta kyllä edelleen kaipaisin jotain vähän virallisempia kuvia ja vauvan ultrakuvien kanssa. Kenties ehkä jopa hieman laittautuneena vaikka ei tässä saunanjälkeen-pipo-kollari - lookissa mitään vikaa olekaan. 


Nämäkin kuvat kertovat ihan omaa tarinaansa. Kolmen viimeisen tarina menee näin: Nuppunen anna äiti ottaa ton räkäpalleron. No niin nyt sitten se kamera olis tuolla päin, kato kameraa Nuppunen. Jep, saatinhan me myös isi hymyilemään kun hän sai ilmaista oman mielipiteensä tästä tilanteesta.

Tehokasta kuvaus aikaa onneksi vielä pariviikkoa jäljellä :D

Kun masua kutittaa


En varmaan ole ainut odottava äiti jonka masua alkaa kutittaa, jossain vaiheessa raskautta. Eikä se mikään ihme ole, onhan tuo vatsanahka melkoisella koetuksella. Onneksi tätäkin vaivaa voi ehkäistä ja helpottaa. Ja samalla voi myös ehkäistä raskausarpia - sikäli kuin se on ihotyypistäsi, iästäsi ja muista tekijöistä riippuen mahdollista.

Tuhinaa odottaessani rasvailin vatsaani alkuun apteekista ostetulla arpirasvalla ja sen loputtua jatkoin niillä perusvoiteilla mitä kotoa sattui löytymään. Tein myös kokovartalokuorinnan aina saunassa, eli kerran viikossa.

Syksyllä 2014 tutustuin Forever Living Productsin Aloe Vera -tuotteisiin. Kuulin erään äidin kertovan kuinka hän oli rasvannut Aloe Vera Gelly - geelillä vatsaansa ja säästynyt arvilta kokonaan. Kokeilin tuota gellyä myös jälkikäteen omiin arpiini ja olin myyty! Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa millä haluan vatsaani voidella, kun marraskuussa plussasin. Sen verran ihanaksi Gelly ihoni jätti vaikka arpiakin mulla vielä on.

Haluan kyllä muutenkin Foreverin tuotteet meille kunnolla käyttöön. Gelly&Propolis voiteet yhdessä auttavat Tuhinan kutinaan. Ollaan käytetty gellyä myös nokkosenpolttamiin, hyönteisten puremiin, sheuvauksen jälkeen ... ihan parasta! Harmi vaan mulla ei koko ajan tätä ihanaa gellyä kaapissa ole, vaikka haluaisin.


Tällä hetkellä turvaudun rasvauksen ja ylipäätään oman ihoni hoidossa siihen mitä kaapista löytyy. Kokosin niistä pienen Gellyn puutteessa - vinkkilistan:
  • Oliiviöljy - sillä hoidan myös kuivat hiustenlatvat ja babyoil-allergiaepäilyn jälkeen ollaan käytetty sitä myös Tuhinan kylpyöljynä. Pakko muuten kertoa, että meidän litran öljypullosta tehtiin ruokaa ehkä neljästi. Tai siis öljyä käytettiin sipulin ja muiden kasvisten kuullottamiseen ehkä neljästi - eli ainakin 8/10dl hölväsin itseeni ja Tuhinaan. Hups. On muuten pehmeät sääretkin, kun sheivauksen jälkeen laittaa öljyä.
  • Kookosöljy - sitä ei olla raaskittu kotiin ostaa, mutta äidin ja isin luona rasvailen sillä. Tuoksu on huomattavasti miellyttävämpi kuin oliiviöljyssä.
  • Rypsiöljy - testattu myös, ennen kuin puoliskoni alkoi ostaa meille oliiviöljyä.
  • Tuhinan perusvoiteet - tällä hetkellä Lipolan, se on ihan vaan perusvoide ja sillä mennään jos muuta ei ole.
  • BioOil* - saatiin verkostolaisten treffeiltä BioOilia ja sitä olen käyttänyt nyt kuukauden. Eipä tämä 60ml pullo mun käytössä näköjään kauemmin kestäisikään, nytkin olen oikeasti pihtaillut sitä ettei tarvinnut kuvata tyhjää pulloa.

  • Kahvi + sokeri kuorinta - bongasin tämän nuorimmalta kälyltäni ja nykyään meillä keitetään kahvia ainoastaan jos vieraat keittävät ja kuorintatarkoitukseen.  Tästä jää ihoon rasvainen olo ja siksi olen uskaltanut muutaman kerran varovasti kuoria myös Tuhinan herkän ihon.
  • Ruokasoodakuorinta - tästä mulle kertoi mun isosisko ja heti piti kokeilla ja ihan toimiva on tämäkin.
Siinä ne mitä meidän kaapeista yleensä löytyy. Aloe Vera Gelly on mun ehdoton suosikki. Vaikka muutkin näistä toimii ja pitää ihon pehmeänä, niin Gelly sekä kosteuttaa että vie kutinan mennessään ja pitää poissa. Se on super monikäyttöinenkin.

Kuorinta helpottaa myös ja raapii mukavasti. Kahvin jättämästä rasvaisesta olosta huolimatta ainakin mun ja Tuhinan ihot vaativat rasvauksen vielä pesun jälkeen. Ja soodakuorinnan jälkeen rasvaus on myös ehdoton.

Nyt tätä raskautta on jäljellä ainoastaan mahan kasvun loppukirin verran, joten rasvaamisen merkitys vain korostuu loppuakohden. Kuumilla kesäkeleillä vaatteettomuus myös auttaa mua tosi paljon.

Mun maha alkoi nyt kutiamaan puolen välin jälkeen, ei mitenkään joka päivä tai säännöllisesti, mutta kuitenkin sen verran ikävästi ja toistuvasti, että kirjoitin tämän postauksen. Kutina helpottui ja niin unohdin tämän tekstinkin luonnoksiin ilman kuvia. Multa myös loppui gelly ja oliiviöljy enkä halunnut tyhjiä pulloja kuvata. Eikä me itseasiassa olla muistettu ostaa oliiviöljyä lisää.

Kirjoitin kalenteerinkin tehtäväksi tämän postauksen kuvittamisen nyt juhannukseksi. Tarkoitus oli lainata äidin öljyputeleja kuvausrekvisiitaksi, mutta arvatkaapa vaan unohtuiko ne kotiin! Unohtui myös Tuhinan pelastusliivit. Onneksi mummolla oli rypsiöljyä mökillä. Juhannustaikoja tehtiin äidin ja mun siskojen kanssa kahvikuorinnan verran. Sen enempää en Juhannuksesta vielä kerrokaan.


* BioOil saatu Kaksplus-
verkotobloggaajien treffeiltä


Mistä te olette saaneet parhaan avun vauvamasun kutinaan?

Jos en olisi äiti

Elämä harvoin menee niinkuin sitä suunnittelee. Tällä hetkellä saan olla tosi onnellinen elämäntilanteestani. Olen kuitenkin saavuttanut jo aika paljon elämässäni, ainakin omasta mielestäni ja lisäksi saan elää unelmaani kotiäitinä.

Mulle oli jo esikoulussa selvää, että musta tulee isona kotiäiti. Olihan meidänkin äiti silloin kotona meidän kolmen kanssa. Ala-asteella ja yläasteella kotiäitiys sai rinnalleen niitä "oikeita" ammatteja. Tykkäsin koulussa käsitöistä, liikunnasta, historiasta ja kemiasta. Mun esikuvia olivat ala-asteen käsityönopettaja ja yläasteen liikunnan- ja historianopettajat.

Ala-asteella jo kirjoitin ystäväkirjoihin, että musta tulee liikkaope. Yläasteelta lähdin tavoittelemaan tuota unelmaa. Pääsin Varalan Urheiluopistoon ja kolmessa vuodessa valmistuin Liikuntaneuvojaksi. Ihmissuhteet muokkasivat taas unelmia ja tavoitteita jonkin verran ja päädyin Rovaniemelle opiskelemaan Vastaanottovirkailijaksi. Mulla oli siellä hyvä elämä sen kaksi vuotta, sitten kuitenkin suunnitelmistani poiketen palasin maitojunalla kotiin.


Tutustuin puoliskooni. Hän kävi meillä kaksi kertaa. Minä kävin heillä kerran. Ja sitten jo aloitinkin työt nykyisessä kotikaupungissamme ja lähes yhtä nopeasti käytännössä asuimme yhdessä ja puoliskoni kosi. En oikeastaan koskaan rakastanut työtäni. Se oli ihan ok ja palkka oli hyvä, joten tyydyin siihen ja opin jopa ajoittain pitämään siitä. Sitten tuli se käännekohta elämässä.

Ensin keskenmeno joka järkytti elämäämme, suhdettamme lopulta vahvistaen. Sitten työpaikallani alkoi YT-neuvottelut ja piti alkaa miettiä tulevaisuutta uudestaan. Olin jo haudannut haaveet liikunnanopettajan opinnoista, mutta YT-neuvottelujen aikaan ne nostivat taas päätään.  Työt loppuisivat huhtikuussa, joten mulla olisi hyvin aikaa valmistautua keväällä pääsykokeisiin. Niin luulin, kunnes tikkuun tuli plussa.

Mitä jos ei olisikaan tullut?


Olisin valmistautunut pääsykokeisiin. Oltaisiin ehkäpä suunniteltu isompaa hääjuhlaa seuraavaan kesään. Jos olisin päässyt Liikuntatieteelliseen oltaisiin muutettu syksyllä Jyväskylään. Mun opinnot olisi kestäneet viisi vuotta, eli mulla olisi niitä edelleen kolme vuotta edessä. Ehkä mulle tulisi äitiysloma kesken opintojen? Tai ehkä puoliskoni opiskelisi myös jotain ja me oltaisiin kuin kuka tahansa tavallinen - opiskeleva - lapseton - nuoriaviopari.

Oltaisi kerätty yhteisiä lomamatkoja jopa ulkoimailta ja keskityttäisiin nyt vain opintoihin. Mietittäisiin perheenlisäystä sitten kolmen vuoden päästä kun olen valmistunut. Kolmen vuoden päästä kun olisin 28 vuotias liikunnanopettaja. Suoraan sanoen en edes tykkää ideasta tulla äidiksi vasta kolmen vuoden päästä.

Tämän enempää en osaa kuvitella elämääni, jos en olisikaan äiti. En osaa kuvitella mitä tekisin nyt jos en olisi kotiäiti. On aikoja jolloin talouden takia olen etsimällä etsinyt paikkakunnaltamme töitä minulle. En ole löytänyt mitään sellaista, mistä maksettaisiin niin hyvin ja minkä kokisin niin omakseni, että se olisi Tuhinan päivähoitoon viennin arvoista. Vaikka meillä olisi kaikki järkisyyt sille, että mun olisi kannattanut mennä töihin.

Oon äärettömän kiitollinen, että saan olla äiti. Ja kiitollinen siitä, että saan käyttää aikani tutustuen lapsiini, saan opettaa heitä ja iloita heistä. Saan olla läsnä heidän arjessaan. Olen äärettömän kiitollinen puoliskolleni, joka arvostaa mun halua olla kotona lasten kanssa. Olkoonkin niin, että välillä väsyttää ja suututtaa, itkettää ja menetän hermoni. Huonot hetket ei kuitenkaan koskaan voita niitä lukuisia nauruja, pieniä ja suuria iloja ja ihmetyksiä. Oppimisen riemua, ymmärtämisen riemua.


Toiveeni on olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään.
Tätä minä haluan juuri nyt ja tulevaisuudeltani.
En tiedä parempaa ammattia kuin kotiäiti.




Ps. Kaksplus ja me haluamme saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa ja tehdä yhä kiinnostavampaa sisältöä. Vastaisitko tähän kyselyyn, se kestää vain hetken. Kiitos!

Turvallista ja hauskaa Juhannusta kaikille! :)

Sairaalakassi vol 2


Huomasin, että edellinen sairaalakassi postaus on koko blogin viides teksti! Silloin olin aika tietämätön ja pakkasin mukaan vähän kaikkea - varmuuden vuoksi - ja suurin osa osoittautui turhiksi. Sieltä myös puuttui jotain olennaista nimittäin liivinsuojat. Sairaalassa oli näytteet aventin liivinsuojista ja ne säästin kotimatkalle. Samoin omat imetysliivit puin vasta kotimatkalle, hyvä niin koska ne liivinsuojat. 

Kotimatkaa varten mulla oli mammafarkut ja tpaita, sekä toiset kengät - onneksi oli. Kotoa lähtiessä mulla oli jalassa feikkicroksit, mutta ne jäivätkin sille tielle, ambulanssiin menin paljain jaloin. Ja ne collarit jotka mulla oli jalassa myös lähtiessä heitettiin puoliskoni kanssa sairaalan roskikseen.

Tuhinaa varten pakkasin vaatetta useammassa koossa ja ulkovaatteitakin ihan kuin hän olisi syntynyt - no ei ainakaan helteen keskelle. Otin opikseni ja edelliseen verrattuna tämän hetkinen sisältö on todella minimaalinen. Mukaan lähtevät vaatteet ovat kaikki Tuhinan vanhoja. Tuhina oli vaippasillaan, pipo päässä lähes koko sairaala-aikamme, siksi pakkaan nyt vain kotiutumisvaatteet.

Dinobody on kokoa 56cm. Se oli niin söpö, että mun oli pakko ostaa se! Tuhinan päällä se oli ensimmäistä kertaa 10pv iässä joten uskon sen olevan aivan hyvä kotiutumisasuun. Housuiksi valitsin pienimmät colleget jotka ovat kokoa 62cm. Samat collarit jalassa Tuhinakin tuli kotiin. Pinossa on myös vauvan oma hiusharja ja kaksi erikokoista myssyä. Luotan uuden vauvan olevan aika saman kokoinen, kuin isosiskonsa syntyessään. Katsotaan kuinka käy. Harson voisi heittää vielä lisäksi.


Itselleni tarvitsen

  • Hygieniapussin: hiusharjan, ponnarin, hoitoaineen, dödön, hammasharjan ja hammastahnan ja Aloe Heat Lotionin.
  • Muut tärkeät: puhelimen, laturin ja huulirasvan. Kalenteri ja penaali luultavasti myös lähtee matkaan. Imetysliivit ja liivinsuojia - pitää käydä ostamassa, nyt on yksi liberon näytepari, mukavat unisukat.
  • Kotiutumista varten  vaatteet: mammafarkut ja tpaita, varmaan jokin pitkähihainenkin varuilta. Pitää varmaan listata myös sukat.


Nyt pakkasin libero-kerholaukkuun ne mitä tiedän etten kaipaa vaikka odottaisivatkin siellä valmiina vauvan vaatteiden kanssa. Alla olevan kuvan tavarat pitää muistaa pakata vielä erikseen. Hammasharjan uskalsin jo pakata, kun meillä on kotikäytössä sähköhammasharjat.


Vauvan koon lisäksi mulla on myös aika kova luotto siihen, että hän syntyy about samoilla viikoilla kuin Tuhina (39+5). Vietetäänhän me Tuhinan synttäritkin "vasta" rv 39+1. Ja ollaan lähdössä synttäreiden jälkeen Jyväskylään odottamaan vauvaa. Ei sentään järjestetä juhlia lähimpään lauantaihin joka olisi rv 40+1. Laskettuaikani on siis Tuhinan syntymäpäivänä.

Mulla on myös kova luotto siihen, ettei lähdetä ilman vauvaa kotiin Jyväskylästä, vaikka toisaalta sekin on ihan mahdollista. En usko että yliaikaiskontrolleja tai muita käyntejä tarvitaan, mutta eihän sitäkään voi oikeasti tietää.

Tänään oli toinen neuvolalääkäri. Mun terkkari oli soittanut Jyväskylään ja meidän suunnitelma on sinne ihan ok. Eivät kyselleet mitään tietoja tai olleet antaneet mitään ohjeita. Äitiyskortissa on kaikki tarvittava. Sain kätilön ja synnärin neuvonnan numerot. Joten sillä hyvä.

Lääkäri tarkisti vauvan asennon, raivotarjonnassa on, ihan niin kuin on pitkään ollutkin. Mitenkään laskeutunut ei ole, eikä vielä tarvitse ollakaan. Sykkeet oli hyvät myöskin ja vauva on edelleen hurjan liikkuvainen. Sf-mitta kasvaa kokoajan tasaisesti keskikäyrän alapuolelle. Lääkäri kertoi että keskikäyrällä olevat sikiöt ovat rv40 noin 3500g - keskiarvo suomalaisista vauvoista. Tuhina oli himpan keskikäyrän yläpuolella ja syntymäpaino 3780g. Tämä vauva oli rakenneultrassa hieman siskoaan pienempi, liekö sitten syntyessäänkin näin jos sf-mittaa miettii.

Painoa oli tullut kahdessa viikossa 2,1kg ja niin uskon jatkuvan loppuun saakka, saman lailla meni Tuhinankin odotuksessa. Ei siis mitään uutta raskausauringon alla. Laskettuun aikaan kolme viikkoa ja kolme päivää!


Katsotaan ehdinkö ottaa lopullisesta sairaalakassista  tai siis oman kassini sisällöstä vielä kuvaa, ajattelin pakata sen vasta sitten heinäkuussa Jyväskylässä.

Puolet kesäkuusta


Kesäkuu on ohittanut jo puolivälin ja ihan kohta on juhannus! - ette varmastikaan olleet vielä tietoisia siitä joten ajattelin vielä kertoa. hehheh. Kesäkuu vaihtui minun ja Tuhinan ollessa vielä Jyväskylässä ja tähän mennessä kesäkuuta on ehtinyt jo tapahtua aika paljon.

Ollaan käyty mökillä. Ollaan käyty mun isosiskon luona Lahdessa, se oli tosin pikavisiitti vain, ajettiin äitini auto Jyväskylästä isosiskolleni ja puoliskoni oli meitä siellä pihalla jo vastassa. Kaksi tuntia myöhemmin oltiin juhlimassa Annin valmistujaisia.


Pyöräilin Tuhinan kanssa mummin ja papan luo, totesin sen olevan viimeinen pidempi pyöräily mahan kanssa. Vaikka meillä ei ollut mitään kiirettä ja mukamas ihan rennosti vaan poljin niin iltaa kohden maha selvästi ilmoitti, että nyt riittää. Ja muutenkin pyöräily ei enää tuntunut kovin mukavalta.

Käytiin perheen kesken ensimmäistä kertaa huvipuistossa. En kyllä ole aivan varma mitä mieltä Tuhina oli tästä käynnistä. Ilmeistä päätellen alle 90cm pitkille soveltuvat laitteet olivat aika mitään sanomattomia. Vesiliukumäki oli mun mielestä paras, mutten harmikseni nähnyt edessäni istuvan taaperon ilmettä.


Mulla oli neuvola, lähetin puhelimen huoltoon ja oon yrittänyt palata normaaliin arkeen pyykkäämällä joka päivä. Pehmolelujen, pyyhkeiden ja turvaistuimen peseminen eivät ehkä ole olleet ne parhaat valinnat pyykkivuoren pienentämiseksi tai vaatekaappien täyttämiseksi, mutta ovat nyt puhtaita kuitenkin. Tuhinan petivaatteetkin pesin peittoa ja tyynyä myöten.

Käytiin Tuhinan kanssa kylässä kaverilla ja syömässä puoliskoni mummon luona. Puoliskoni tilasi yllätykseksi Tuhinalle sähkömopon jota jäi kasaamaan ja me lähdettiin mummolle evakkoon. Harmi vaan ei näköjään olla otettu mopon kanssa yhtään kuvaa. Pari huonoa videota vain ensimmäisestä koeajosta.


Otin myös hetken vauvaan valmistautumiseen ja olen nyt pessyt ja valinnut kotiutumisvaatteet sairaalakassiin. Toki muutkin äitiyspakkauksen vaatteet on nyt pyykätty tai odottavat pyykkikopassa, ulkovaatteita lukuun ottamatta. Otin myös itseäni niskasta kiinni ja maalasin ensimmäisen kerroksen pinnasänkyyn. Sen enempään Tuhinan sängystä yli jäänyt valkoinen maali ei olisi riittänytkään.

Puoliskoni kävi valmistautumassa opintojensa jatkamiseen orientaatiopäivän merkeissä ja sillä välin me käytiin Tuhinan kanssa pitkällä - eli noin tunnin mittaisella - kävelyllä pururadalla. Ajattelin Tuhinan nukkuvan superhyvät päikkärit sen jälkeen, suunnitelma toimi melkein.


Puoliskoni kummipoika oli meillä kaksiyötä ja tuli vielä uudestaankin! Ihme ja kumma sillä Tuhina nukkui todella huonosti molemmat yöt. Tuhinan päikkäritkin on menneet vähän plörinäksi tai jääneet välistä muutamankin kerran ja sen mukaan ollaan nyt yritetty päästä taas normaaliin arkirytmiin.

Lähes kaikki illat - ja muutama päiväkin - ollaan vietetty mummin ja papan luona, nyt kun siellä on myös Tuhinan kummitäti ja lapset. Kummitäti teki Tuhinalle myös ensimmäiset kesäkynnet! Uinti säät vähän katosivat ja minä olen päässyt pulahtamaan altaseen vasta kerran kunnolla. Pari rehellistä kotipäivää on mahtunut joukkoon myös ja pidemmän tauon jälkeen ollaan taas saunottu lauantaisin.


Ps. muistatteko kun kirjoitin mun raskausajan "pakkomielteistä". Nyt on yksi oikea emämunaus siihen listaan. Käytiin lauantaina yhden marketin loppuunmyynnissä, hyllyt ammotti jo tyhjyyttään mutta sainpas napattua meille kaksi pakettia parin euron tiskitabletteja. Puoliskoni alkoi sitten lukea kuittia että mitä ihmettä, "pari euroa kuudesta tabletista on aika paljon." Niinpä. Sitä paitsi siinä paketin kyljessä lukee Tiskikoneen puhdistus tabletti. Juu olisi ehkä pitänyt lukea se pakettikin eikä vain se ilmeisestikin väärä lappu sen paketin alla.

Äiti joka suuttuu

Mulla on tapana liottaa ja pestä käsin valkopyykistä ensin kaikki tahrat vahvemmalla tahranpoistoaineella, sitten heitän ne hyvin huuhdeltuina koneeseen muiden pyykkien sekaan ja pesen hellävaraisella pesuaineella. Näin vaatteista tulee puhtaita, mutta vahva tahranpoistoaine ei  jää kutittamaan Tuhinan herkkää ihoa.

Mulla oli ämpäri täynnä tulikuumaa vettä ja tahranpoistajalla käsiteltyjä yöpukuja. Tuhina tuli viereeni ja halusi upottaa kätensä ämpäriin. Kielsin häntä toistuvasti. Nostin hänet kauemmas toistuvasti. Lopulta menetin hermoni ja kiukkua kihisten kielsin ja nostin toistuvasti, ääni nousten ja lopulta Tuhina jäi itkemään vessan oven eteen.

Keittiön ylemmät kaapit eivät ole enää turvassa, koska Tuhina on keksinyt miten laatikoita pitkin voi kiivetä tasolle seisomaan ja ihmettelemään mikroa, astiakaappia ja syömään leipäpusseja ja hedelmiä - myös kaikkea sellaista jolle hän on allerginen. Hella, tiskikone ja veitsilaatikko eivät nekään ole säästyneet Tuhinan kosketukselta.


Molemmat esimerkkitilanteet ovat myös vaarallisia. Ämpäripyykki on tulikuumaa - se polttaa, eikä tahrapoistaja varmasti tee hyvää Tuhinan iholle. Keittiössä vaaratilanteita on useampia: Tuhina saattaa pudota, tai saada allergisen reaktion, tai rikkoa astioita tai tiskikoneen kannen, tai sytyttää tulipalon jos huomaamattamme vääntelee hellan nuppeja, ja se veitsilaatikko.

Tiedän että tehtäväni äitinä on ohjata, suojella ja opettaa - kasvattaa lastani ja sen todellakin teen. Mutta en osannut varautua siihen millaista on turhautua omaan lapseen, miltä tuntuu kun menettäisin hermoni, huutaisin ja saisin lapseni itkemään. Välillä itken, etten halua olla sellainen äiti joka olen. Noita hetkiä ei onneksi ole joka päivä, ei edes joka viikko, mutta silloin kun niitä tulee, äiti menee rikki.

Äitiin sattuu ja äitiä itkettää, koska en halua olla huutava äiti. 
En halua olla "Älä. Ei saa." -äiti. 
En halua olla pelottava äiti. 
En halua olla itseään pelkäävä äiti.


Tänään puoliskoni teki meille ruokaa, laittoi lautaset valmiiksi molemmille. Tuhina kiinnostui isin lautasesta ja toistuvasti ja jämäkästi kielsin häntä koskemasta isin ruokaan. Tuhina poistui keittiöön ja hetken päästä menin hakemaan omaa lautastani. Löysin Tuhinan kyykistyneenä tyhjä lautanen edessään ja ruoat levällään lattialla.

Puoliskoni auttoi siivoamisessa. Ruoan jälkeen vein Tuhinan pesulle ja sänkyyn. Itkuinen tyttö rauhoittui rasvaukseen ja ennen nukahtamista kerroin, ettei hänellä ole mitään hätää ja että äiti ja isi rakastavat häntä. Kerroin kuinka meillä kaikilla on nyt pahamieli. 

Kerroin, että isillä ja äidillä on pahamieli, koska isi teki hyvää ruokaa ja nyt se piti heittää pois. Kerroin, että isillä ja äidillä on paha mieli, koska olemme kieltäneet keittiössä kiipeilemisen. Kerroin, että äidillä on pahamieli, koska Tuhina ei totellut äitiä. 

Muistutin, että äiti ja isi tottelee Tuhinaa - jos Tuhina pyytää vettä äiti tai isi antaa vettä. Pyysin häntä tottelemaan äitiä kun seuraavan kerran äiti pyytää Tuhinaa tulemaan alas pöydältä. Selitin, että äiti on kieltänyt kiipeilemästä keittiössä, koska Tuhina voi pudota ja tulee pipi. Tai syödä jotain jolle on allerginen ja sitten kutittaa. Tai jos hän tiputtaa astiat ne menee rikki ja taas tulee sotku ja voi tulla pipi.


Haluan olla äiti jota totellaan ilman huutamista.
Haluan että lapseni tietävät miksi heitä kielletään.

Haluan olla lempeä äiti.
Haluan olla turvallinen äiti.
Haluan olla luotettava äiti.
Haluan olla rakastava äiti.

Haluan olla hyvä äiti. 

Tänään onnistuin.

Meidän rakas mökki


Sadepäivän kunniaksi palaan ihan kesäkuun alkuun, tarkalleen kesäkuun toiseen päivään ja Jyväskyläloman viimeiseen päivään. Vietettiin kesän ensimmäinen mökkipäivä!

Matkaan lähdettiin puolenpäivän aikaan. Minä, mummu ja Tuhina. Pysähdyttiin mummolaan syömään ja siitä jatkettiin mökille, missä pappa odotteli meitä jo sauna kuumana. 

Yhden päivän mökkireissu sisälsi uimista, grillausta, syömistä, lisää uimista ja saunomista - niin kuin mökillä kuuluukin. Pappa sai virvelillä hauenkin, joka tosin pääsi uistimen kanssa karkuun. Päivällisen loput vedettiin saunan jälkeen iltapalaksi ja kotona oltiin hyvä tovi puolenyön jälkeen.


Meidän mökki on papan rakentama. Siellä on muistoja äidin ja enon nuoruudesta ja meidän lapsuudesta. Ollaan vietetty siellä monta viikkoa kesälomista, tai niin ainakin muistelen. Mökkireissuja tehtiin myös lapsena useampia, matkaa Jyväskylästä kun on vajaan kahden tunnin verran.  

Mökillä ollaan vietetty kesiä me kolme siskosta, mummon ja papan kanssa viidestään. Monesti myös me kolme, isi ja äiti ja mummo ja pappa. Ollaan me satuttu sinne samaan aikaan kaikki myös enon perheen kanssa. Juuri urheiluopistosta valmisttuani vietin pitkän tovin mökillä kolmestaan mummon ja papan kanssa, puutöissä pappaa auttaen ja vähän mökin hoitoa opetellen. 

Mökin naapurissa lapsuutensa asuneet pikkuserkut tulivat myös hyvin (ja toinen silloin esiteininä ärsyttävänkin) tutuiksi ja toisen kanssa ollaan edelleen tekemisissä vaikka meillä ikäeroa on kymmenkunta vuotta. 


Parasta tekemistä mökillä on tietenkin uiminen ja saunominen, sekä soutuveneen pesu. Kymmentätikkua pelatessa on piilot löytyneet niin perunan varsien välistä kuin metsän reunasta ja auton alta. Hippa vesiletkun kanssa marjapensaissa oli ihan hitti jos isi ja äitikin lähtivät leikkiin mukaan.

Kaverit ovat aina olleet tervetulleita meidän mukaan. Muistan eräänkin kesän kun parasystäväni, nykyinen Tuhinan kummitäti, oli minun, mummon ja papan kanssa mökillä. Silloin uitiin monet kerrat lillumaan puoleen väliin järveä. Ollaan myös oltu ihan nuorison kesken ilman mummoa ja pappaa tai äitiä ja isiä, täysikäistyttyämme.

Mummo ja pappa ovat siis äitini vanhemmat, mutta pari juhannusta ollaan saatu viettää mökillä meidän isin sisarusten kanssa, silloin meitä majoittui kahteen makuuhuoneeseen, tupaan, leikkimökkiin ja asuntoautoon yhteensä ainakin 22 henkeä.


Kun ikää on tullut lisää on mökkeily surullisesti jäänyt vähemmälle. Opiskelut kaukana ja työelämä kummasti haittasivat vapaa-ajan viettoa. Mökin paikka sydämessä on silti suuri ja vähintään kerran kesässä sinne on päästävä. 

Puoliskoni kävi kanssamme mökillä ensimmäisen kerran pääsiäisen aikaan kun odotimme Tuhinaa. Silloin oli jäät järvessä ja muutenkin käytiin vain pikaisesti katsomassa paikkoja samalla, kun käytiin mummolassa. Kesällä 2014 ei sitten enää juuri reissattu mihinkään puoltatuntia kauemmas - paitsi sairaalaan, jonne se tunti olikin liian pitkä matka tai olisi pitänyt lähteä vielä nopeammin.

Vuosi sitten vietettiin Tuhinan ensimmäinen juhannus meidän mökillä. Se oli myös Puoliskoni ensimmäinen oikea mökkiviikonloppu meidän mökillä. Tänä vuonna saadaan uusinta! Mikähän kumma siinä on ettei Tuhinaa odottaessa muka uskallettu reissata, mutta nyt uskalletaan... tai ehkä se on tuo puoliskoni ajokortti.

Kuukauden paniikkiaika

Jos musta tuntui, että raskausaika on juossut aivan liian nopeasti rv30 aikaan, niin kyllä tämä on vielä käsittämättömämpää nyt kun laskettuun aikaan on päivälleen kuukausi! Tarkalleen neljä viikkoa ja kaksi päivää.

Mietin ääneen äidille Jyväskylästä lähtiessä - eli kaksi viikkoa sitten, että joko mun pitäisi alkaa kehitellä viime hetken paniikkia kaiken tekemättömän suhteen. Äiti sanoi, että mitä turhia kehittelemään - osaa se tulla jos on tullakseen. Onhan tässä tapahtumaakin ihan kiitettävästi vaikka kalenteri on vielä aika valkoinen.

Teinpä sitten muutaman listauksen mitä tarvitaan vauvaa varten ja mitä suunnitelmia on vielä ennen laskettua-aikaa.


TAPAHTUMAT

  • Viikon päästä on Juhannus (rv 37+1). Minun perhe, tai ainakin isi, äiti ja isosisko suunnittelevat viettävänsä sen mökillä ja minäkin haluan sinne. Näillä näkyminen se on myös suunnitelmamme.
  • Viikko eteenpäin heinäkuun ensimmäiselle lauantaille, rv 38+1, on suunniteltu mun Babyshower - apuyhdistyksen toimesta! Kuulin tästä toissa sunnuntaina kirkossa ja kyllä muuten jo pelkkä ajatus ilahdutti!
  • Ja jälleen viikko eteenpäin, rv 39+1, juhlitaan Tuhinan 2v syntymäpäivää. Lasketun ajan ollessa Tuhinan syntymäpäivänä ajattelin, että synttäreiden juhlinta riittänee edelliseen lauantaihin. Juhlat pidetään mummin ja papan pihalla.

TO DO LIST 

  • Siivousta, siivousta, siivousta
  • Vauvavaatteiden pyykkäystä 
  • Pinnasängyn toinen maalikerros ja päätyjen kohtalon päättäminen
  • Hoitopöydän kasaus - sekä sängyn ja pöydän sijoitus makkariin, mikä edellyttää makkarin järjestelyä. Hoitopöytäkin tulee olemaan väliaikaisratkaisu uskoisin.
  • Toiveena myös olohuoneen maton pesetys.


HANKINNAT

  • Tuplaraattaat - ovat toistaiseksi edelleen puuttuvien listalla, mutta oma tuplasuosikkini on ollut selvä jo pidemmän aikaan. Oikeasti ollaan oltu vaunuttomia jo huhtikuun puolestavälistä.
  • Turvakaukalo -  Tuhinalla oli käytössä serkkunsa vanha kaukalo, mutta se on viisi vuotta vanha, joten nyt haaveilen omasta. Siksi aikaa että oman saan, saadaan ihanalta ystävältä kaukalo lainaan.
Tuhinan tavarat - uuden vauvan tavarat

Näytin tämän listauksen paperiversion puoliskolleni ja todettiin, ettei meillä edes ole mitään syytä paniikkiin. Siivota pitää kuitenkin joka päivä enemmän tai vähemmän ja pyykkiäkin pestään ainakin yksi koneellinen per arkipäivä. Eli pikkuisen pikkutarkempaa siivoamista ja vauvavaatteiden lajittelu pyykkikoppiin niin siinä on jo hyvä alku.

En viitsinyt aloittaa vauvapyykkiä, koska "en edes tiedä mihin ne laitetaan". Tajusinpa tässä, että Tuhinan vaatteet oli pestyinä ja koon mukaan järjestettynä ihan vaan äitiyspakkauslaatikossa siihen saakka kun saatiin hoitopöytä - hetki sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Tuolla uudessa pakkauksessa ne vaatteet on muutenkin olleet kokoajan eli pyykkiin vaan. Ensimmäisen koneellisen pesin perjantaina ja nyt äitiyspakkauksen petivaatteet  odottavat silitystä ja sänkyyn pääsyä.

Sänky on ollut valmiiksi hiottuna äitienpäivästä saakka, mutta maalaaminen on vähän jäänyt. Anoppilassa ollaan käyty kuitenkin useamman kerran viikossa. Lauantaina kaivoin Tuhinan sängyn maalit kaapista ja alle puolesta pöntöllisestä valkoista maalia riitti koko sänkyyn, ensimmäisen kierroksen verran. Toinen kerros vielä ja uskon maalipinnan olevan tasainen.

Varmaan suurimman  ressin aiheuttaa nuo 2v synttärit, mutta toisaalta mulla on melko pieni rooli niissä. Tuhinan kummitäti tekee täytekakun, anopilla on selvät suunnitelmat muiden tarjoilujen osalta ja meidän äiti tekee Tuhinalle allergiaystävällisen kakun. Katsotaan mitä itse keksin siihen lisäksi. Päivämäärän ilmoitin suurimmalle osalle jo keväällä. Nyt päätettiin kellon ajaksi 14-17 joten ei muuta kuin kutsut matkaan! Ilmapallot ja lastenkupit on jo hankittu - kiitos Anopille! (:

Viikko ilman puhelinta

Toukokuun kalenterista näkee, että mun puhelimesta halkesi näyttö. Lähetettiin se korjaukseen viime viikon maanantaina ja tiedossa oli muutama päivä ilman puhelinta. Puhelin ei kuitenkaan tullut takaisin luvatussa 72 tunnissa vaan olin viikon ilman puhelinta.

En tiedä onko se kovin tervettä, että oikeasti vähän jännitti miten sitä tulee pärjäämään ilman puhelinta. Onhan se nyt ihan eri asia jännittää vaikkapa tapaturman sattuessa miten pärjää viikon käsi paketissa, tai miten sitä pärjää itsekseen puolison työmatkan tai muun vastaavan ajan. Mutta että ihan oikeasti jännitin miten pärjään ilman puhelinta.

Tavallaan pärjäsin hyvin. Tarpeen vaatiessa olisin voinut soittaa äidille puoliskoni puhelimesta. Muutamat WhatsApp viestit laitoin perheen ryhmään - tosin luulen ettei kukaan  tajunnut, että se olin minä eikä puoliskoni. Mitään akuuttia soittotarvetta ei kuitenkaan tullut. Toisaalta taas pärjäsin huonosti ilman puhelinta, sillä somet ja sähköpostin tarkistin useamman kerran päivässä puoliskoni puhelimella.

Puoliskolleni viikko oli varmasti pidempi aika kuin minulle ja hänen olisi kuulema pitänyt arvata, että Petra ilman puhelinta tarkoittaa häntä ilman puhelinta. Tänään huomasin hänen nettiselaimensa välilehdissä ainakin 10 minun avaamaani eri blogia. Muistan kyllä avanneeni ne eräs ilta, mutta olen tainnut nukahtaa kesken lukemisen....


 WhatsAppia en osannut harmitella, ennen kuin huomasin WhatsApp Webin heittäneen minut pihalle. En edes kertonut kellekään mun puhelimen menneen huoltoon, kun kuvittelin voivani olla edelleen yhteyksissä. Eilen mua odottikin sitten 9 keskustelua ja yli 1600 viestiä (joista 1600 yhdessä nimeltämainitsemattomassa ryhmässä).

Puhelittoman viikon jälkeen latasin nyt Facebook Messengerin. Olen yrittänyt olla lataamatta sitä eikä mulla ole myöskään Facebookin mobiilisovellusta vaan käytän sitä ainoastaan selaimella. Nyt se messenger kuitenkin herjasi kokoajan ja puoliskoni puhelimella käytin sitä, joten nyt mullakin on se.

Suurin ongelma tässä puhelittomuudessa oli pakettien vastaanotto. Puoliskoni oli tilannut Tuhinalle yllätykseksi sähkömopon ja laittanut minun tiedot vastaanottajaksi. Siinäpä sitten soittelin matkahuollon pakettipalveluun, ja selvittelin paketin sijaintia. Hankalaksi teki myös sähköposti jossa oli kolme koodia joista mikään ei täsmännyt matkahuoltoon.

Laitoin siis sim-kortin matkaan puhelimen mukana, eihän mulla ole varapuhelinta johon olisin simin laittanut huollon ajaksi. Sama ongelma oli myös puhelimen takaisin saannissa, kun se "saa tulla noutamaan" viesti oli siellä paketissa jota mentiin noutamaan. Onneksi saatiin sekä mopo että puhelin ihan vaan henkkareita näyttämällä.


Toinen harmitus oli tietysti blogihiljaisuus. Mun puhelin on yhtä kuin mun kamera. Siirsin kyllä kaikki kuvat pilvipalveluun talteen, mutta kun olen tottunut muokkaamaan kuvat puhelimen sovelluksella niin yks kaks perus Picasan muokkausvaihtoehdot yhdistettynä mun mini läppärin - miten sen sanoisi kauniisti - ongelmiin, tekivät koko touhusta aivan liian työlästä.

Positiivista on, että nyt mulla on vino pino luonnoksia ja postausideoita, joita saan tässä kuussa julkaista. Ja kuvien muokkaaminen onnistuu taas muuallakin kuin kotona - tämä on todella tärkeätä, kun vietetään aika paljon aikaa muualla. Ajankäytön kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, että sillä puhelimella tulee oikeasti tehtyä näitä oikeita asioita pelkän somessa haahuilun sijaan.

Joskus haaveilen heittäväni puhelimelle hyvästit ja hankkivani meidän perheelle oikean lankapuhelimen, mutta pakko se on todeta että kännyköissä on paljon hyvääkin. - Ainakin silloin kun se ihminen jota yrittää tavoittaa myös vastaa siihen puhelimeen eikä pidä sitä äänettömällä 24/7 ja silloin kun puhelimesta hyödyntää näitä muita ominaisuuksia kuten kameraa.

Ps. Viimeisen kuvan puhelin on äitini ja kuva liittyy yhteen luonnokseen.


Mahasta ja neuvolasta

Viime maanantaina oli taas neuvolapäivä, rv 34+3. Oikeasti sen piti olla edeltävänä maanantaina, mutta siirsin sitä viikolla Jyväskyläreissun takia. Nyt neuvolakäynnit alkavat tihentyä - neuvolalääkäri varattiin kahden viikon päähän ja silloin varataan seuraava neuvolakäynti taas kahden viikon päähän ja seuraavan viikon perjantaina onkin sitten jo "the day"!

Oon odottanut milloin puntari näyttäisi  vihdoin 57 kiloa ja nyt se olikin jo yli sen! Yhteensä siis 13,5kg. Nyt hemoglobiini oli 106 ja sain luvan aloittaa rautalisän, vaikka olen kyllä niitä vähän epäsäännöllisesti jo popsinutkin.

Vauva on hurjan aktiivinen ja venyttelee jalkojaan kylkiin. Yleensä hän hengailee pylly vasemmalle ja tönii oikeaa kylkeä, mutta välillä pyöräyttää potkut vasempaankin kylkeen. Ja se mitä en koskaan muista Tuhinan tehneen - Tämä vauva potkii mun kylkiluita! Harvinaisen epämiellyttävä tunne kun pitäisi nukkua, mutta pienet varpaat kaivautuvat tuonne jonnekin kylkiluun väliin. 

Ikävin rakausoire tällä hetkellä on närästys. Sehän tiesi vauvalle paljon hiuksia - paree olla sitten kanssa! Tuhinan odotuksessa myös närästi, mutta ei näin korventavasti. Pari iltaa sitten en voinut mennä nukkumaan, kun saman tien makuuasennossa polte kävi tosi kovaksi ja tuntui kuin jotain nousisi kurkusta ulos.


Edelleen kaakao toimii hyvin lääkkeeksi ja ylipäätään syöminen. Huomaan, että tyhjemmällä vatsalla korventaa herkemmin. Ja maitomukillisen jälkeen tuonakin iltana pystyin nukahtamaan. Banaani ja porkkana myös selvästi pahentaa mulla närästystä.

Rasituksen jälkeen tulee enemmän harjoitussupistuksia ja muutenkin maha menee kipeäksi. En siispä aio enää pyöräillä anoppilaan mahan kanssa. Pyöräily tuntui muutenkin tosi epämiellyttävältä viime viikon lauantaina, kun anoppilaan poljettiin. Kertaalleen mulla on tullut ihan kipeitäkin supistuksia peräti kaksi peräkkäin, juuri sellaisen päivän iltana kun oltiin oltu paljon liikkeellä.

Viimeksi kun kirjoitin mahasta mulla oli kummallisia selkä juiluja. Olin jo kirjoittanut, että ne on loppuneet ainakin toistaiseksi. Vaikka istuttiin juuri pitkät matkat autossa Jyväskylään ja takaisin. Vaan tottakai sitten keskiviikkoiltaa kohden käveleminen ja oleminen ylipäätään alkoi sattua juuri tuollaisen selän juilimisen takia, taas oikean pakaran päällä. Veikkaisin sen johtuvan kylmästä. Istuskeltiin anopin pihalla aika kovassa tuulessa, kun juiliminen alkoi. Ja nyt viikonloppuna ei ole juilinut ollenkaan.

Ja mun tuntoaistissa on jotain outoa. Normaalisti käyn kuumassa suihkussa niin että painan hanan vihreetä nappia ja laitan kuumemmalle. Nyt käyn kuumassa suihkussa niin, että hana osoittaa hitusen keskilinjan kylmälle puolelle. Tuhina, jonka mielestä 37 asteinen kylpyvesi on liian kylmää, ei oiken tykkää tästä äidin uudesta kuumasta. Mie kuvittelin jo että meidän taloyhtiön vesiputket kuumentaa kesällä jotenkin paremmin, mutta ystävä nauroi että kyllä se on ihan vaan tämä maha.


Ei mitään tämän kummempia ihmeellisyyksiä tämän raskauden suhteen. Väsyttää välillä, mutta sekin on oman valvomisen syy. Ensi neuvolakäynnillä lääkäri tarkistaa tarjonnan ja katsotaan mitä terkkari on saanut selville meidän sairaalatoiveeseen liittyen.

Meidän virallinen synnäri on Kotkassa ja jos täältä joku vaihtaa niin yleensä Lahteen. Mutta tällä hetkellä me suunnittelemme synnytystä Jyväskylään.

Mulla ehtisi olla kaikki neuvolakäynnit ennen LA:a täällä ja Tuhinan syntymäpäiväjuhlien jälkeen matkattaisiin mun perheen luokse odottamaan synnytystä. Eli ainoastaan mahdollinen yliaikaiskontrolli pitäisi suunnitella Jyväskylään.

Tämä on kaikista vähiten stressaava ajatus. Äidin ja isin luota matka sairaalaan on maksimissaan noin 20 minuuttia ja Tuhina jäisi sinne. Kotona matka sairaalaan on tunnin + se aika mikä tuhlataan kun vietäisiin Tuhina hoitoon. Meidän tapauksessa kuitenkin järkevintä olisi itse viedä Tuhina kuin jäädä odottamaan, että joku herää ja tulee häntä hoitamaan ja sitten vasta lähteä. Joten tämä Jyväskylä järjestely on kaikkein paras.

No viikon päästä tiistaina se jo selviää mitä Jyväskylästä sanotaan, sitä ennen pitää muistaa käydä labrassa. Vähiin käy ennen kuin loppuu ja ihan kohta meillä on pieni nyytti taas täällä. Edelleen voin vain ihmetellä tätä ajan kulumista!

BabyBox


Tuhinaa odottaessani liityin useampaan vauvakerhoon joista muistoina mulla kilahtelee sähköpostiin tälläkin hetkellä aina ikäkausittaisia infoviestejä yleisesti kasvatukseen ja lapsen kehitykseen liittyen. Silloin törmäsin netissä BabyBoxiin ensimmäisen kerran, tilasinkin sen, mutten koskaan hakenut sitä Lastentarvike - liikkeestä. 

BabyBox oli mukana lapsimessuilla ja tilauksen jälkeen sen sai sieltä heti mukaan! Babyboxin piste olikin ainut jonka katsoin etukäteen. Pakkauksesta paljastui muutamia tuotenäytteitä, Lastentarvikkeen ja me&i:n alennuskuponki sekä Panadolin ja Folksam - vauvavakuutuksen mainokset.


Mukana oli näyte Neutralin allergiaystävällistä pyykinpesuestettä kirjopyykille, Philips aventin tutti korkilla - mun oli pakko avata se paketista parempaa kuvaa varten - ja onhan tuo teksti nyt ihan nappi valinta, Vaukirjan Ensisanat - kirja joka piti piilottaa Tuhinalta että siitä olisi edes jotain jäljellä vauvallekin, Lindexin sukat, Folksam huivi ja 2kk koodi Viaplayhin - jep tämä on ainakin meidän isin suosikki.

Pampersin paketeista paljastui kaksi 1 ja 2 koon vaippoja (neljä vaippaa yhteensä) ja todella iloinen yllätys oli näytepakkaus kosteuspyyhkeitä! Pamperspaketteja oli kolme, mutta mun piti tiivistää ne kun en saanut laatikkoa uudelleen pakattua. Natusanin pussista paljastui myöskin kosteuspyyhkeitä ja pesuaine. Tuo pussukka on muuten erittäin kätevä vaipoille tai toilettilaukkuna, saatiin Tuhinan synnyttyä sairaalasta samanlainen eri sisällöllä.


Kaikkein parasta Babyboxissa mielestäni on vauvan hoitoon liittyvät näytteet - vaipat, kosteuspyyhkeet, pyykinpesuneste ja kirja. 

Vaipoista löytyy valinnanvaraa ja kosteuspyyhkeitäkin löytyy vähintään yhtä monelta valmistajalta kuin vaippoja. Valinnan vaikeus ensimmäisiä ostaessa, mutta vaihtoehdot on kivoja siinä vaiheessa kun huomaa ettei jokin tuote toimikkaan omalla kohdalla.

Ainakin meillä on vaihdettu hellävaraisesta pyykinpesuaineesta superhellävaraiseen Tuhinan ihon takia. Vaipoissakin on eroa niin materiaalissa kuin mallin istuvuudessa. Joten kyllä se on aika testaamista ainakin alkuun, että löytää ne oman perheen hittituotteet.

Jos jotain pakkauksen sisällöstä kehittäisin niin vaihtaisin tai lisäisin hoitovoiteen vauvalle. Allergisen ja atooppisen lapsen kanssa vauvan pesuneste on turhake. Sain Babyshowerissa ison pullon Natusanin pesuainetta - kahdessa vuodessa siitä on käytetty puolet. Sen sijaan näytteet markettien tai apteekin vauvojen voiteista olisivat aiheellisempia.

Ja mitä enemmän mukana olisi kotimaisia tuotteita sen kivempi tietenkin!

Onko siellä kanssaodottajia jotka ovat hakeneet oman Babyboxin, mitä tykkäsitte? :)
- oman ilmaisen BabyBoxin voit tilata täältä. 
Tämä ei ole maksettu mainos.