Kaksplus.fi

Avokadovauva

Ah niin ihana alkuraskaus, pahoinvoinnin selätys, keskenmenoriskin hidas hälveneminen, piinalliset ensimmäiset kaksitoistaraskausviikkoa kuluvat ja vihdoin on ensimmäinen ultra! Kutsua ultraan odottelin tietenkin jännityksellä. Tuhinan np ultra aikanaan oli uudenvuoden aattona, aamulla aikaisin, mahtava lopetus vuodelle 2013. Nyt jännitin saataisiinko ultrakutsu vielä viime vuodelle, onhan laskettu aikakin kaksi päivää Tuhinan la:ta aiemmin. Neuvolasta kuitenkin kerrottiin systeemin taas muuttuneen, kun ennen np ultra oli viikkoon 12 mennessä niin nyt se on viikon 12 aikoihin. 

Uutta vuotta, ultraa ja unta odotellessa jouluaaton puolella, aloin listaamaan muistiin miten tämä ensimmäinen kolmannes on sujunut. Tajusin tuolloin että sehän on kohta loppu. Tai siis, tästä piinallisesta keskenmenoriskin ajastahan meni puolet ohi että heilahti, ennen kuin edes tein testin viikolla kuusi, tarkalleen ottaen rv 5+5.


Huomiot olen kirjannut rv 10+6
- kommentit taas ovat rv 13+4
+ kommentit rv 15+3

En voi väittää säästyneeni pahoinvoinnilta, mutta oksentaa ei ole tarvinnut kuin kahdesti. Vatsa mulla taas tuntuu olevan sekaisin melkein koko ajan.

- Tai siis, niinhän mie luulin  silloin jouluaattona. Nyt on kyllä ollut vähän enemmän huono olo kuin alku antoi ymmärtää, siitäkin huolimatta huomattavasti helpommalla olen päässyt kuin Tuhinaa odottaessa.

- Pidempi aikainen läppärin tai puhelimen käsittely on selvästi yksi pahoinvoinnin aiheuttaja ja tätä peilaan taas Tuhinan odotukseen, ei ihme että mulla oli silloin töissä paha olo pitihän mun tuijottaa kahta näyttöä työkseni.

+ Salmiakki! Se oli hyvä apu pahoinvointiin Tuhinaa odottaessani, mutta nyt huomaan että siitäkin tulee yllättävän nopeasti pahaolo,

Nälkä on koko ajan. Vedestäkin tulee paha olo, eikä lihatkaan maistu niin hyvin, mutta avokadosalaatti nam! Avokado on ehdottomasti tämän hetken paras lääke pahoinvointiin! Nälkä on myös syypää pahoinvointiin, koko ajan tekisi mieli syödä jotakin.

- Nälkä mulla on edelleen koko ajan, enkä usko sen tästä mihinkään katoavan raskauden edetessä. Vesi ei enää provosoi pahaa oloa vaikka joisinkin tyhjään mahaan. Toivotan edelleen jokaisen raskauskilon tervetulleeksi, niin kuin toivotin Tuhinastakin. Silti tällä hetkellä salaatti vaan maistuu super hyvältä, varsinkin kun saatin joululahjaksi meidän mummon tekemää salaatinkastiketta, en voi vastustaa sitä!

- Tuhina on makaronivauva, koska silloin söin joka päivä makaronia; tai nuudeleita tai spaghettia ja naapurin pitseriastakin tilattiin mulle aina pasta blognese. Sen takia tämä on nyt sitten avokado vauva koska syön joka päivä avokadoa.

Muutamat hajut ottaa koville, nuuska, roskat, tiskit, puoliskoni kuivashampoo ja suihkutettava dödö. Hyi.

- tämä alkaa nyt helpottaa. Suihkutettavatkin jutut  ottaa vaan henkeen.


Maha turpoaa aina iltaisin ja aamulla se on taas olematon. Mun puolesta se voisi olla jo vähän pallomaisempi, mutta kaikki aikanaan.

- Maha alkaa olla turvonneena kova, edelleen odotan että sen huomaa kunnolla ja että pallon syy on sanomattakin selvä kaikille. Hitaasti ja varmasti pallo alkaa olla turvonnut jo aamusta.

+ En millään malttaisi odottaa että maha kasvaisi ja näkyisi jo selvästi! Et varmaan arvannut kuvista....

Ja väsymys, se nyt ei varmaan ole mikään yllätys.

- Nyt kun meillä on nukuttu vähän paremmin tai jopa hyvin niin en välttämättä nuku päikkäreitäkään, vaikka kyllä kannattaisi.

+ Nyt kun meillä ei enää nukutakaan öisin niin meillä nukkuu päivisin kaikki, aina.

Mutta hengästyminen, nyt jo! Iltasadun lukeminen Tuhinalle jossain muussa kuin täysin selkäsuorassa ryhdissä istuen on todella työlästä!

- Kävellessä hengästyttää myös tosi nopeasti.

+ Ehkä tähän vaikuttaa sittenkin myös tämä mun ikuinen räkätauti...

Samanlaisia poskiontelontulehdus oireitakin mulla on, mutten ole jaksanut edes ajatella lääkäriin menoa, en halua syödä yhtäkään antibioottikuuria raskausaikana. Enää ikinä.

- Tuhinaa odottaessa juuri näihin aikoihin söin kaksi antibioottikuuria poskionteloihin, eikä ne edes auttaneet. Mun on siis ilmeisesti määrä olla puolikipeä/kipeä niin kauan kuin lunta on maassa.

+ Vähän harmittaa että pitää öisin herätä omaan kuorsaukseen ja "suussani on sahara" tunteeseen, silloin kun Tuhina nukkuisi.


Nyt np-ultra oli rv 12+4, kaikki näytti siltä miltä pitikin näyttää. Kooltaan vauveli oli vähän pienempi ja koko vastasi tuolloin rv 12+0. Viiden päivän heitosta laskettua-aikaa olisi siirretty, nyt ei tarvinnut. Ihan yhtä ihmeellistä oli taas nähdä vauveli siellä ruudulla. Vauveli suuttui kun hoitaja käski mun yskäistä että saataisiin vauvaan vähän liikettä. Tai ainakin tosi vinhasti alkoi kaikki raajat viuhumaan ja vauva kääntyi ympäri sen yskäisyn jälkeen.

Viikko ultran jälkeen oli mun toinen neuvolakäynti. Ensin mun piti mennä yksin, sitten muistin että puoliskoni piti tulla sinne myös, mutta lopulta päädyin Tuhinan kanssa kaksin. Edeltävä yö oli taas sen verran kurja että puoliskoni jäi nukkumaan.

Ensin ei meinattu saada sykettä kuulumaan, mutta sitten terkkari kysyi että rasvaanko vatsaa paljon. Toisella yrityksellä, kun vatsa oli pyyhkäisty vähemmän rasvaiseksi, sykkeet löytyi heti. Rasvaaminen taitaa olla syy siihenkin ettei kotona oltu saatu doplerilla kertaakaan ääniä kuulumaan. Rasva jotenkin häiritsi ainakin neuvolan dopleria. Ehkä se häiritsee myös kotidopleria. Seuraavan kerran neuvola on helmikuussa ja rakenne ultrankin kutsu tuli, se on sitten maaliskuussa. Tähän mennessä aika tuntuu menneen hurjan nopeasti.

Pieni unelma

Nyt vielä yksi ja varmaankin viimeinen tällainen isompi blogia koskeva uusi tuuli. Huomaatte ehkä että blogin yläreunassa lukee Kaksplus ja sivupalkissa on myös banneri viimeksi päivittyneihin blogeihin ja suosituimpiin juttuihin.(paitsi jos käytät mobiilia)

Sain vuoden vaihteen jälkeen huomata että hakemus, jonka lähettämisen olin jo sulkenut pois mielestäni, oli sittenkin hyväksytty ja nyt Sängyn alla -blogi kuuluu Kaksplussan Blogiverkostoon. Tästä ehdin haaveilla melkein vuoden. Kaksplussan kautta tänne on jo löytänyt paljon uusia tuttavuuksia joten lyhyt esittely lienee paikallaan.





Olen  Petra, 24 vuotta vanha ja ööö, miten itsensä esittely voi olla yhtä hankalaa joka kerta. Perheeseeni kuuluu aviomies, se toinen Puoliskoni sekä yksi pieni touhottava tättähäärä taapero, eli puolitoistavuotias neiti Tuhina ja toinen vauveli on kovasti matkalla perheeseemme. Blogi on vähän vanhempi kuin Tuhina.

Silloin kauan sitten kun blogi sai nimen, asuin kirjaimellisesti (parvi)sänkyni alla. Nykyään meillä on ihan tavallinen jenkkisänky jonka alla ei ole elämää, pölypalleroita ja joitakin parittomia sukkia lukuunottamatta. Siitäkin huolimatta blogin nimi sopii perheeseemme kuin nenä päähän. Jos meillä on jotain hukassa - pipo, vesilasi, huulirasva.... - niin todennäiköisesti se löytyy sängyn alta.




Sängyn alla kertoo meidän arjesta, iloista ja suruista. Ja tietysti tänne on talletettu ne kaikista tärkeimmät hetket eli meidän rakkaustarina ja Tuhinan syntymä, pari näin mainitakseni. Tällä hetkellä pinnalla on Tuhinan allergiat ja ihottumat jotka vievät meidän perheeltä yöunet ja masujuttuja tietenkin luonnoksissa jo odottamassa.





Uuteen blogiin törmätessäni tykkään lukea sen alusta aloittaen nykyhetkeen. En tiedä onko siellä muita jotka tekevät samaa, joten helpotan hieman ja listaan tähän linkkejä meidän perheen tärkeimmistä hetkistä.

Blogin alkuhistoriikki - minun ja blogin tausta
Meidän rakkaustarina - ensitapaaminen - kosinta - vihkiäiset
Tuhinan syntymä, joka muuten löytyy laajempana Äitilandian Synnytyskertomuksia juttusarjasta.

Ja jos kiinnostuit vielä ennemmän, niin tuolta sivupalkista löytyy Sängyn alla piilossa - listaus aiheista joista olen kirjoittanut. Esimerkiksi:
uni
raskaana missä on toistaiseksi enemmän asiaa Tuhinan odotuksesta kuin nykyisestä, 
a&p on parisuhde juttua, 
56m2 on edellisen kotimme esittely, nykyisestä se on tulossa.

Pidemmittä puheitta kiitos kaksplus tästä hienosta mahdollisuudesta!
Ja! lukijat, tervetuloa Sängyn alle

Kokonainen yö - ei sittenkään

Aloin kirjoittaa otsikolla Kokonainen yö elokuussa, silloin lopetettiin yöimetys. (linkkien takana jutut 1,2,3 ja kulisseissa) Syyskuussa lopetin kokonaan imetyksen, mikä luonnollisesti vaikutti kaikkeen. Itseasiassa nyt kun luin nuo kaikki aikaisemmat kirjoitukset aiheesta ihmettelen että onko meillä todella ollut joskus, eikä edes niin kauan sitten, noin selkeä ja säännöllinen unirytmi ja että onko meillä ihan oikeasti myös nukuttu!

Olin aloittanut tämän tekstin kirjoittamalla täsmällisen selostuksen 14.9. yön heräämisistä ja 15.9.olin kirjoittanut moneltako Tuhina nukahti. Siihen jäi meidän kokonaan nukutut yöt siltä erää. Sen jälkeen meillä onkin ollut todella väsynyttä ja vaikeaa öisin. Kirjoitin epätoivostani marraskuussa ja tuosta tekstistä paistava väsymys voidaan nostaa potenssiin sata. Monen monta kertaa olen toivonut että en olisikaan vielä lopettanut imetystä. Tuhinan painokontrollissa mainitsin asiasta neuvolan tädille niin että hän vielä varmisteli ettenhän nyt kuitenkaan aio aloittaa uudestaa.

Tietysti nyt ymmärrän  että omaan väsymykseen, saamattomuuteen ja alakuloisuuteen on vaikuttanut alkuraskaus, kuvittelinhan olevani masentunut myös Tuhinaa odottaessani, ennen kuin selvisi että olinkin raskaana. Mutta olen ollut myös todella, todella, lamaantunut edes yrittääkseni vääntää kättä terveyskeskuksen ajanvarauksen kanssa jotta päästäisi taas näytille ja saataisi yölliseen kutinaan jokin helpotus.

Toki tuota ajanvarausta varmaankin myös helpottaisi jos olisi luonnostaan hereillä edes ennen yhdeksää jolloin voisi olla edes vähän toivoa ehtiä soittamaan tasan kello kahdeksan kun niitä aikoja vielä on jäljellä. Meidän luonnollinen unirytmi on viime syksyn mittaan kääntynyt erittäin aamu-uniseksi kun parhaimmillaan tai pahimmillaan ollaan herätty vasta puolenpäivän aikaan. Ei ainakaan ennen kello kymmentä.

Yritin kokoajan kotikonstein helpottaa Tuhinan oloa. Tehtiin soodakylpyjä, suolakylpyjä, rasvasin saunassa, soodarasvattiin, rasvasin kylpyhuoneen trooppisessa ilmassa saunan ja kylvyn jälkeen. Suurimman osan ajasta iho näytti paranevan ja voivan hyvin, mutta sitten yks kaks taas ihan punainen ja ärtynyt vaikka ollaan oltu kokoajan tarkkoja allergioiden kanssa. Ja yöt olivat aina vaan aivan kamalia.

Tavallisesti heräsin kaksikertaa yöllä rasvaamaan Tuhinan päästä varpaisiin, vaikka hänet on rasvattu joka ilta pesun jälkeen huolella. Yleensä hän heräsi raapimaan kaksi kertaa yössä, kahden aikaan ja neljän jälkeen - täsmälleen samat kuin yölliset imetysajat, joten lasken taas 1+1 = miksi lopetin imetyksen.

Ennen joulua oli myös pidempi aika kun Tuhina käveli noihin aikoihin itkien keittiöön pyytämään vettä tai kaurajuomaa. Ja nämä olivat niitä hyvin nukuttuja öitä. Sitten jos yöt olivat tavallista hankalampia herättiin me rasvaamaan vähintään tuo kaksi kertaa ja sen lisäksi vaellettiin keittiöön vielä juomaan monta kertaa.

Kaikista pahin yö oli kuitenkin vuoden vaihteen yö. "Vieraspaikka" teki tehtävänsä ja minuakin ahdisti että nyt Tuhina herättää kaikki. Huuto ja raapiminen olivat jotakin ihan hirveää. Tuhina itki ja raapi ja huusi ja raapi, niin että kaikki yläkerrassa nukkuvat valvoivat tai nukkuivat vähintäänkin todella huonosti (paitsi puoliskoni jolla on ihan käsittämättömät unenlahjat kun hän vain vaipuu uneen).


Aamulla mummi ja pappa miettivät ratkaisua meidän öihin. Päätettiin että nyt loppui kaikki veden kanssa lotraaminen. Vaikka Tuhina nauttiikin uimisesta, saunasta ja kylpemisestä ihan äärettömän paljon niin nyt loppui kaikki - iltasuihkua myöten. Peppupesu hanan alla kuuluu tietysti aamu- ja iltapesuun ja  vaipan vaihtoon, mutta siinä se.

Ja vaikka ohjeessa sanotaan että Sibicorttia pitää käyttää aamuin illoin viikon välein kuuria ja taukoa vaihdellen, niin nyt meillä hölvätään sibicorttia ihottumiin niin kauan kuin on tarve. Huomattiin jo aiemmin että Sibicort kuurina on yhtä tyhjän kanssa ja aina tauon jälkeen lähtötilanne oli kuin ei olisi koskaan sitä käytettykään.

Pappa kävi apteekista hakemassa Tuhinalle Sibicorttia ja toi myös Locobase Repair voidetta. Siitä oli apteekkihenkilöllä hyvä kokemus kerrottavana. Locobasea meillä oli viime keväänä yksi tuubi käytössä jonka sain enoni vaimolta. Mummi ohjeisti Locobasea käytettäväksi useasti päivässä.

Ensimmäinen 100g tuubi hölvättiin viikossa ja toinen tuubi meni samaa tahtia. Aamupesun jälkeen, ennen päiväunia, päiväunien jälkeen, jokaisen potatuksen jälkeen, ja iltapesun jälkeen. Laskin tänään että rasvattu on vähintään neljä kertaa päivässä. Yleensä useammin kun kotona rasvataan heti jos Tuhina alkaa yhtään raapimaan.

Ja tiedättekö mitä!

Alku kuusta oltiin Jyväskylässä kolme yötä joista Tuhina nukkui raapimatta kolme! Yhden yön kokonaan putkeen ähisemättä tai muutenkaan herämäättä ja pari sitten pienillä sählingeillä, mutta RAAPIMATTA! Se on jo oikeasti ihme meidän perheessä. Ihme josta kiitos kuuluu appivanhemmille jotka ottivat asian hoitaakseen kun me oltiin ihan hattara-aivoja ja luovutettu.

Jyväskylässä ja reissun jälkeen mummolassa nukuttiin näin:

Rasvaus aloitettiin perjantaina. Ja heti samana yönä  Tuhina nukkui hyvin. Kerran heräsin ja huomasin että Tuhina oli jalat meidän patjoilla ja yläkroppa vielä omalla sängyllään ja myöhemmin havahduin että hän nukkui sykkyrässä vieressäni.

Jo toisena yönä hän nukkui omassa sängyssään koko yön, 2330-0915. Ei pihahdustakaan koko yönä johon olisin havahtunut.

Kolmantena yönä oli sitten vähän sählinkiä, mutta kaikelle oli syy; ensimmäinen herätys oli varmaankin pahauni, koska Tuhina ei rauhoittunut itkustaan kun otin viereen eikä vielä syliinkään vaan vasta kun nostin hänet seisomaan hän avasi silmänsä ja sitten rauhoittui ja nukahti syliin. Seuraavan kerran hän itkeskeli aamulla kun oli onnistunut sotkemaan itsensä pakettiin ja kolmannella kerralla heräsin huomatakseni että tyyppi nukkui pää sängyn alla. Nukuttiin puoliskoni kanssa lattialla patjoilla ja patjan reunasta ehkä 15cm meni sängyn alle. Autoin itkevän neidin takaisin tyynylle ja hän jatkoi uniaan heräämättä.

Mummon luona Tuhina oli itkenyt yöllä kahdesti, kun mummo oli joutunut väistämään pois vierestä. Tuhina nukkuu poikittain ja pienet jalat omassa naamassa tai kyljessä on kieltämättä vähän epämukavat.. Unta oli kuitenkin jatkunut aamulla kymmeneen. Ja seuraavana yönä kotona Tuhina nukahti junnujen mm lätkäottelun viimeisen erätauon aikana syliini ja pelin jälkeen jatkoi uniaan aamu kahdeksaan saakka, omassa sängyssään koko yön!



Ataraxia annetaan iltaisin yksi 2,5ml annos. Nyt iho ja yöt näyttivät kuitenkin todella lupaavilta ja toivoin että tämä olisi meidän viimeinen atarax pullo. Sunnuntaina tehtiin testi eikä  annettu ataraxia ollenkaan, mutta vielä ei näköjään voida sitä unohtaa.

Jos anoppi ei olisi tätä ratkaissut niin olisin ottanut hänet mukaan tuonne tulevaan neuvolaan jututtamaan noita lääkäreitä kun tuntuu etteivät he ota minua tosissaan. Terveyskeskuslääkärit vielä sen verran että ollaan ne lähetteet lastenpolille saatu, mutta sitten ne lastenlääkärit ja neuvolan lääkäri ovat olleet jotenkin pettymys.

Tämä teksti on odottanut nyt kuviaan viikon verran. Silloin tämän otsikko oli Kokonainen yö - CHECK ja tämä loppui näin:

Mutta hei MEILLÄ NUKUTAAN HYVIN! vihdoin! On nukuttu jo reilu viikko! Locobase pääsi lähesloppumaan torstaina ja sen takia meillä on nyt takana kaksi vähän huonompaa yötä, mutta ei läheskään niin huonoa kuin meidän normaalit yöt ovat olleet. Nukkuminen on parasta!

Nyt se loppuu näin:

Tiedättehän sen että aina kun pääsee sanomasta että meillä nukutaan hyvin tai syödään hyvin niin sitten äidit koputtavat puuta, etteivät nyt vaan manaa tätä hyvää jaksoa päättyväksi. Niin, no siksi tämä hehkutuspostaus on jäänyt odottamaan niitä kuvia, koska meillä ei enää nukuta. Nyt taas rasvataan ja ravataan keittiössä öisin.

Kirjoitin jo lapun keskiviikkoista Tuhinan 1v6kk neuvolalääkäriä varten. Tuossa A4 paperissa on lista asioita jotka haluan lääkärin laittavan eteenpäin, perusteluineen, ja lista ruoka-aineista ja muista joista epäillään Tuhinan saaneen myös allergisiaoireita. Että jotta nyt on odotukset aika korkealla että vihdoin saataisin oikeasti apua, myös lääkäriltä. Eihän se nyt voi olla normaalia että lapsi ei nuku öisin ilman ataraxia ja panadolia ja niidenkin kanssa huonosti.

Enkä edes ehtinyt kunnolla hehkuttamalla manaamaan meidän hyviä öitä! Ei enää montaa tuntia lääkäriin, onneksi!.

Paperihäät

Me vietettiin maanantaina Paperihäitä. Pumpulihääpäivä jäi vuosi sitten juhlimatta ja nyt mietittiin jo kesällä että tehdään jotain vähän spesiaalimpaa sitten tänävuonna. Vielä ennen joulua meillä oli joitain ideoita, mutta sunnuntaina taas löi päät tyhjää. Niinpä puoliskoni lähti tavalliseen tapaan aamulla kouluun.

Lopulta päivä vietettiin oikein rennosti kotona. Puoliskoni passitti minut päikkäreille kotiin tultuaan ja Tuhinan herättyä lähdettiin kauppaan. Päivän menu oli sitten se meidän spesiaali. Ja oli ohjelmakin sen verran että harvemmin me käydään saunassa koko perhe.

Saunoessa kypsytettiin meidän löylylenkit ja maissit kiukaalla, syömään käytiin kuitenkin ihan ruokapöydän ääreen. Kynttiläkin unohtui. Lihan kaveriksi tein salaattia ja omalle lautaselle lisäsin vielä juustokuutioita (koska meni hermot meidän raastimeen), avokadoa ja pistaasipähkinöitä. Ostettiin myös Marianne kääretorttu mutta se unohtui jääkaappiin kun oltiin ihan täynnä ruoasta ja maistettiin sitä sitten aamupalalla.

Saunan ja ruoan jälkeen oli tarkoitus katsoa vielä joku leffa mutta ei jaksettu edes valita koko leffaa ja sitten heräsinkin siihen kun puoliskoni kantoi sylissäni nukkuvan Tuhinan sänkyynsä ja sitten minut. Aika arkista tai ehkä meidän arki on juhlaa sittenkin. :D


Ehkä sitten kun hääpäivä osuu seuraavan kerran viikonlopulle me keksitään jotain spesiaalia ruokaa spesiaalimpaa tekemistä, mutta tämä oli jo suuri parannus edelliseen. Tykkään ajatuksesta että äidin ja isin hääpäivät ovat erityisiä koko perheelle eikä pelkästään äidin ja isin kahdenkeskistä aikaa.

Huomasin hetki sitten instagramista että tänään on ollut käytä hääpukuasia -päivä, jos olisin aikasemmin tiennyt niin olisin kyllä kokeillut pukua päälleni ja ehkä innostunut myös vähän laittautumaan. Yksi mun ideoista oli että oltaisi käyty ottamassa lisää hääkuvia, mutta maanantaina oli ihan harmaata, tänään olisi ollut sääkin kohdallaan ja puoliskollani vapaapäivä. Harmi kun myöhästyin, pukukin on varastoituna anoppilassa. Meidän pienistä häistä voi muuten lukea täältä.

ps. Otin kyllä kuvia kun folioon käärityt eväät oli kiukaalla ja ennen kun ne sinne päätyivät, mutta ne on tosi, tosi, tosi epämääräisiä, ei niitä voi julkaista, hyvä jos kelpaavat perhealbumiin.. :D joten kuva on noin vuoden vanha. Sain kaulakorun puoliskoltani toisen korun tilalle, joka päätyi järven pohjaan - tästä saattaisi muuten saada kokonaisen postauksen: miksi en saa enää lahjaksi koruja.....

Pari rakettia ja Jouluruokaa

Me arvottiin meidän uudenvuoden suunnittelmia aika pitkälle, koska odotettiin kutsua ultraan. Oletettiin että se olisi tullut ihan joulukuun loppuun, mutta se tulikin vuoden alkuun. Mietittiin jo että oltaisi vuodenvaihde oltu kokonaan Jyväskylässä, mun vanhempieni luona, ja mummon ja papan kanssa sovittiin jouluruokailu sunnuntaille, siis 3.1.2016. Meistä siskoksista kukaan ei ollut jouluna kotona, me oltiin täällä ja siskoni olivat isoäidin ja isoisän luona.

Joulun yökyläilystä tuli jonkin verran pyykkiä ja halusin pyykätä myös nuo kaikki taas ennen reissuun lähtöä ja olin rehellisesti aika laiska niiden kanssa. Sitten vielä kun appivanhemmat kyselivät meidän uudenvuoden suunnitelmia ja kutsuivat jälleen yökylään niin lykättiin meidän reissua muutamalla päivällä.

Puoliskoni oli pakko saada ostaa muutama raketti eikä mulla ollut mitään sitä vastaan kun oli ihan kohtuullinen budjettikin, valitsin myös yhden paukun josta ajattelin Tuhinan pitävän. Tehtiin rakettiostokset heti maanataina, ihan vaan että varmasti saadaan valita koko valikoimasta. Uudenvuodenaattona käytiin päivällä mummin ja papan kanssa ostamassa tinat ja mummi löysi Tuhinalle hienon uuden toppapuvun.

Ensimmäiset pikkuiset raketit ammuttiin heti kun kello löi kuusi. Tuhina yllättyi ja säikähti ensimmäistä ja ne loput näistä parista hän katsoi minun polvellani istuen. Myöhemmin puoliskoni kävi vielä ampussa yhden joka me katsottiin parvekkeelta.


Suurimmat raketit käytiin ampumassa ruokailun jälkeen ja appivanhempani tulivat myös pihalle ihmettelemään. Nyt Tuhina katsoi vieressäni ensimmäiset pari ja sen jälkeen hän jo potkutteli autolla ympäriinsä ja minä kantelin häntä ja autoa kauemmaksi isistä ja raketeista.

Ensivuonna jos ostetaan raketteja niin unohdetaan kyllä suosiolla kaikki nuo munakranaatit ja muut pikkupaukut ja ostetaan pari kunnollista tai joku patalajitelma, niistä on huomattavasti enemmän iloa, myös perheen isolle lapselle joka hieman pettyi saaliiseensa. Jos ei paras niin yksi parhaimpia oli se minun valitsema Väripatruuna. Tinat valettiin juuri ennen Tuhinan nukkumaan menoa.

Uuteen vuoteen herättiin Tuhinan kanssa vasta reilusti kymmenen jälkeen. Aamupalaksi saatiin pekonia ja munia (paitsi Tuhina). Päivällä syötiin papan tekemää pitsaa (paitsi Tuhina).

Matkustettiin Jyväskylään perjantai iltana. Iltapalaksi syötiin nakkeja ja perunasalaattia. Lauantaina lounaaksi (tai aamupalaksi) syötiin meidän perinteistä lauantairuokaa eli spaghettia ja jauhelihakastiketta. Lauantai ei ole lauantai jos isi ei kokkaa tuota, se on ollut kotona tapa niin kauan kuin muistan!


Mun siskot saapuivat sitten lauantaina iltapäivästä ja silloin syötiin lipeäkalaa. Kotona meillä on aina syöty lipeäkalaa sunnuntaina ennen joulua-aattoa. (muistelen, nyt äiti kertoi että lipeäkalaa syödään joka sunnuntaina joulukuussa) Jokatapauksessa tätä herkkua en itse ole koskaan tehnyt, eikä puoliskoni ole mitenkään innoissaan siitä, joten tilattiin se siskojeni kanssa lauantain päivälliseksi. Lisukkeeksi sekä Länsi-Suomen että Keski-Suomen herkut sekaisin.

Sunnuntaina kirkon ja välipalan jälkeen ahkerammat siivoilivat olohuonetta ja keittiötä ja auttoivat äitiä ruoan kanssa. Juustoa ja sekahedelmäsoppaa syötyäni minä vein päiväuniaan nukkuvan Tuhinan alakertaan, missä puoliskonikin nukkui ja kas kummaa nukahdin itsekin vähän pidemmäksi hetkeksi. Heräsin kuitenkin reilusti ennen kuin mummo ja pappa ja Ankitäti tulivat ja herätin puoliskonikin. Tuhina herätettiin vasta kun puoliskoni oli syönyt, neiti veteli kevyet kolmen tunnin päikkärit.

Joulupyödässä oli alkupaloina rosollia, sienisalaattia, kraavilohta ja suutarin lohta ja keitettyjä perunoita. Lämpimäisinä kinkun kanssa oli peruna- ja lanttulaatikkoa sekä keitettyjä porkkanoita korvaamassa porkkanalaatikkoa ja keitettyjä perunoita. Tuli taas syötyä niin että napa paukkui. Mummo oli tehnyt Tuhinalle oman vehnättömän ja maidottoman lanttulaatikon jota neiti hieman maisteli, mutten osaa sanoa tykkäsikö hän vai ei.


Minä en ainakaan tehny tuota, sitäpaitsi se oli jo halki.
Mummon ja papan lähdettyä me kaivettiin vielä lautapelikaapista muutama peli. Aloitettiin tyttöjen kanssa kolmestaan DaVinci Codella, saatiin myös puoliskoni mukaan pelaamaan Ghost:ia ja Modern Art oli puoliskoni mielestä hitti! Oli se meidän tyttöjenkin mielestä. Viimeiseksi pelattiin Salaisuuksien saarta ja tylsistyttiin ja sitten lähdettiin nukkumaan.

Kotiin lähdettiin maanantaina Tuhinan päikkäriaikaan. Tuumattiin että on ehkä Tuhinan yöunien ja nukahtamisen kannalta parempi jos neiti nukkuu päikkärinsä autossa ja lähdetään päivällä kuin että oltaisiin lähdetty vasta iltapäivästä ja neiti olisi nukkunut autossa ja ajettu suoraan mummolle. Ja no lopun te jo tiedättekin :)


Ja joo ajattelin illalla että jes huomenna vaan kuvat tähän ja valmista tulee ja nyt tajusin että enhän mie ole edes ottanut mitään kunnon kuvia koko reissusta... Tuhina uudessa haalarissakin on siksi kuvattu torstaina aamupäivällä puistossa.

Kaksi vuotta sitten

Kirjoitin otsikon Jyväskylässä, 29.10.2015. otin kuvan suuren iltapalan jälkeen turvonneesta mahastani ja lähetin sen läpällä puoliskolleni. Palaan ajatuksissani taaksepäin ja haaveilen tulevaisuudesta vaikka pitäisi käydä nukkumaan. Otsikon kirjoittamisen lisäksi kategorioin tekstin jo valmiiksi ja jätin luonnoksiin lojumaan. Tyhjänä.


Marraskuinen maanantai ilta. Vettä sataa. Me lähdettiin karkkikauppaan, koko perheen voimin. En halua suklaata enkä karkkia. Valitsin kaksi salmiakkirasiaa. Puoliskoni ajaessa kaahaavalla ajotyylillään en voi olla miettimättä kuinka kaksi vuotta sitten söin salmiakkia pahoinvointiin. Kuinka kaksi vuotta sitten minua masensi ja väsytti, en saanut mitään aikaiseksi. En jaksanut innostua mistään töissä. 

Kaksivuotta sitten pissasin tikkuun kaksi viivaa marraskuussa, loskaisena aamupäivänä juuri ennen työterveyslääkärille menoa. Hänen olisi pitänyt arvioida masennus- ja uupumustestit ja työkykyni. Mutta hän totesi testin perusteella uupumuksen ja onnitteli perään uupumuksen aiheuttajasta ja sanoi vielä että varaanhan uuden ajan kun tulee tarvetta.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin. Valitan pahaaoloa autossa. Ihmettelen finnejä joita on yksi siellä toinen tuolla, niin kuin otsassa ja navan vieressä. Mietin miten farkut voi olla niin tiukat vaikka niitä on jo käytetty useamman kerran pesun jälkeen. Miten mun mahasta on yks kaks tullut turvonnut löysä pallo, vaikka vasta hetki sitten valitin miten paino ei nouse ja kaikki vaatteeni ovat isoja. (Vaaka ei huomannut tätä turvotusta, mutta vaatteet, peili ja puoliskoni kyllä).


Haaveilen ja jossittelen. Maito-ostoksilla nappaan ostoskoriin myös raskaustestipaketin, tulee sille varmaan joskus käyttöä, vaikka vain viikko sitten isänpäivän kunniaksi tein negatiivisen testin. (Olin melko varma että se voisi olla plussa ja näin täydellinen isänpäiväkortti - pääsi nimittäin isänpäivä tänävuonna yllättämään, mutta eipä ollutkaan.)

Kaksi vuotta sitten lasketuksi ajaksi tuli 17.7.2014 ja tuo pieni pallero syntyi raskausviikolla 39+5. Pienestä Tuhinavauvasta on tullut rämäpäinen, lujatahtoinen taapero joka osaa olla myös antelias pieni enkeli. Hänestä on tulossa täydellinen isosisko.

kuva on otettu 18.11.2015 noin klo 0330 aamuyöllä, koska yöllähän ei ole parempaakaan tekemistä kuin syödä ja joutessaan pissata tikuille. rv 5+5 ja sovellus laskee LAksi, minkäs muunkaan kuin, Tuhinan syntymäpäivän.


Tänään, viikko plussauksen jälkeen varasin itselleni ensimmäisen neuvolakäynnin. Ja mitään suuria uutisia kun ei kumpikaan osata pitää sisällämme, niin tämä tieto on viikossa saavuttanut perheidemme lisäksi tärkeimmät ystävät ja meidän isi oli yllätyksekseni kertonut jo isoäidille ja isoisällekin! Itse kuulin tämän kun soitin kotiin varmistaakseni että isi on edes tietoinen koko asiasta :D

Nyt julkaisen tämän v i h d o i n ! Tämä on pieni syy myös blogihiljaisuudelle, hieman vaikea kertoa niitä näitä arjen kuulumisia ja olla kertomatta tällaista. Ja toisaalta taas mua vaivasi ääretön väsymys, vaivaa vähän vieläkin - siksi en ole edes jaksanut lukea muiden juttuja. Toistaiseksi kaikille (paitsi mun perheelle) olen kertonut kasvotusten. 

Tänään aamulla ajeltiin ultraan ja kaikki mitä tässä vaiheessa katsottiin näytti ihan siltä miltä pitikin. Kun kätilö käski mun yskäistä kunnolla pikkuvauva sai oikein hepulin ja kääntyili vinhasti ympäri - liikkeitä odotellessa, vaikka melkein uskallan väittää että pari pientä hipaisumuljausta olen jo tässä saanut tuntea.

Appivanhempia käytiin moikkaamassa kuvien kanssa heti kotimatkalla. Aikamme odoteltiin ilmastoinnin suodattimen putsaajia, mutta kun ei niitä alkanut kuulua niin nälän kasvaessa lähdettiin ulos syömään. Haetaan Tuhina mummolta vasta illalla joten odotellaan vielä millainen reaktio neidiltä tulee noihin kuviin... :) yritän ottaa siitä kuvat sitten mutt katsotaan miten käy.

Uusi vuosi - uusia tuulia

Vuosi vaihtui ja nyt on aika katkaista blogihiljaisuus. En ole pitänyt lomaa pelkästään kirjoittamisesta ja kameran näpyttelystä vaan koko somessa notkuminen jäi vähän vähemmälle huomiolle. Myöskin seuraamani blogit ovat ehtineet päivittyä monta kertaa ja olen lukemisissani vähän "jäljessä" jos niin voi sanoa.

Ajattelin kirjoittaa nopeasti mitä just nyt kuuluu ja tapahtuu, mutta huomasinkin kirjoittavani koko uudestavuodesta ja meidän  joulun viimeisestä reissusta mun perheeni luokse. Se ei kuitenkaan ollut se mitä just nyt haluan kertoa joten niitä sitten vähän myöhemmin. En vaan osaa kertoa pidemmän ajan kuulumisia nopeasti ja lyhyesti.

Tultiin tänään kotiin reissusta, tyhjensin ja täytin tiskikoneen ennen kuin pakkasin Tuhinalle yökylälaukun ja vietiin hänet kuudelta puoliskoni mummolle. Meillä on huomenna aikainen herätys kun pitää olla lääkärissä toisessa kaupungissa aikaisin aamulla. Mummo oli laittanut meillekin, jälleen, tosi hyvää ruokaa ja nyt me vaan dataillaan kotona. Facebookista nähtiin että neiti on nukkunut jo hyvän aikaa mummon kainalossa. Kuvittelin että me haetaan hänet kotiin heti kun ollaan taas paikkakunnalla, mutta mummo sanoi lähtiessämme että tulette sitten huomenna ennen nukkumaan menoa.

Sain puoliskoltani myöhäisen tai tosi aikaisen joululahjan kun hän osti mulle pikkuläppärin heti uudenvuoden jälkeen. Tämä on ollut mun toiveissani siitä saakka kun tilasin ebaystä surkeat näppäimet mun tablettiin enkä edes saanut oikeaa tuotetta. Ja sitten vielä kun se tabi hajosi tuossa heinä-elokuussa, niin olen siitä saakka blogannut (ja datannut ja kaikkea muuta) lähes poikkeuksetta vain ja ainoastaan mun puhelimella, joten tämä todella oli yksi pieni toteutunut unelma!

Ensimmäisenä siis blogiharrastuksen huomattava helpottuminen!

Toinen meidän uusista tuulista on ilmeisestikin kokonaiset yöt! Mutta tästäkin aiheesta mun täytyy kirjoittaa ihan erikseen, sen verran meillä on näitä kutinaähinä öitä takana että....

Ja mulla on luonnoksissa myös kolmaskin uusi kuvio ollut jo kröhöm pari kuukautta mutta siitä lisää kenties jo huomenna! (Vaikka se on ollut valmis niin en ole vielä tarkistuttanut sitä puoliskollani).

Eikä siinä vielä kaikki! Tai siis, no katsotaan mitä tästä eteenpäin ;)

Ainakin näiden ensimmäisten neljän päivän perusteella vuosi 2016 tulee olemaan toiveita täyttävä ja unelmia toteuttava vuosi! Olkoon se sitä myös teille kaikille siellä ruudun toisella puolen! Nyt äkkiä iltapalaa ja pää tyynyyn, vielä pitää laskea että moneltako meidän oikeasti pitää laittaa herätyskellot soimaan....

Perinteinen Joulu

Jouluvalot, joulukuusi, joulupukki, perheen yhteinen ruokailu, kynttilät, piparit, glögi, käynti hautausmaalla, lahjojen avaaminen....... listaa voisi jatkaa ja jatkaa, asioilla jotka tekevät joulusta Joulun. 

Tänävuonna meidän kotona Joulu näkyy ikkunoita koristavissa jouluvaloissa ja tyhjissä pyykkikopissa. Sen suurempia koristeita tai joulusiivousta meillä ei ole tehtynä tai hankittuna. Ensin meinattiin kuusi laittaa vieläpä ihan aito, mutta päädyttiin jättämään kuusi ja koristeet kauppaan. Ehkä ensivuonna, jos Tuhina ymmärtäisi jo koristelun päälle enemmän kuin pallojen varastamisen ja valojen syömisen. Oli melkoinen työ välillä saada neiti pysymään kaukana appivanhempieni kuusesta.


Me vietettiin joulua rennosti yökyläillen anoppilassa. Lähdettiin keskiviikkona päivällä että ollaan aamulla valmiina leipomossa joulutorttuja. Kälyni suunnittelivat herätystä heti kahdeksalta kun joulupukin kuumalinja alkaa, itse vähän naureskelin ajatukselle, mutta niin vain kun nälän kuljettamana menin kaksikymmentä yli kahdeksan keittiöön, niin hetken päästä me katsottiin siellä lastenohjelmia. Tuhinakin heräsi jo yhdeksältä. Lastenohjelmien lomassa syötiin aamupalaa ja pappa (tai siis appiukko) laittoi takkaan tulet. Leivottiin joulutortut sillä aikaa kun mummi ja pappa kävivät hoitamassa vielä viimeiset ruokaostokset. 

Aiemmin me ollaan käyty keskenämme ensin haudalla ja sitten menty anoppilaan saunaan ja syömään, mutta tänävuonna lähdettiin haudoille porukalla appivanhempien kanssa. Käytiin ensin Tuhinan papan papan haudalla, sitten mun isoäidin isotädin haudalla ja vielä Tuhinan mummin äidin haudalla. Meidän viimevuotinen koriste oli edelleen paikoillaan, otettiin se talteen niin saan ensi vuodeksi tehdä siihen uudet koristeet, pitää vain muistaa jatkossa käydä hakemassa se takaisin (mikä oli viimeksikin suunnitelma mutta unohtui). Minusta oli ihanaa käydä vähän pidemmän kaavan mukaan haudoilla, omaa sukuani ei täällä ole kuin tuo isotäti. Kynttilät jätettiin jokaiselle ja Tuhina sai nukuttua hyvät päiväunet pidemmillä ajomatkoilla.


Hautareissun jälkeen syötiin anoppini anopin paistamaa kinkkua ja porkkana- ja lanttulaatikoita, kana-pastasalaattia (musta tuntuu että söin koko laatikollisen yksin noiden päivien aikana), lihapiirakoita, pasteijoita, tiikerikakkua ja olipa mummo laittanut vielä täytekakkupohjan johon päätettiin täytteet porukalla. Lisäksi joulupöydässä oli myös perunalaatikkoa ja maksalaatikkoa, taisi olla muutakin mitä ei nyt tule mieleen... Silliä! Tuhina sai joulupöydästä kinkkua, muuten oli sitten omat eväät. (jotka jäi sinne jääkaappiin kun tapanina kotiin lähdettiin...). 

Vatsat täynnä siirryttiin olohuoneeseen jossa juteltiin ja rentouduttiin telkkarin ääressä kunnes oli aika jakaa lahjat. Kyselin aiemmin kutsutaanko meille Joulupukkia, säästeltiin nyt vielä Tuhinaa traumoilta ja pukki kutsutaan sitten ensivuonna. Omat pakettini olivat pehmeitä ja lämpimiä, erittäin tervetulleita ja silti yllätyksiä, samoin puoliskoni paketit.


Tuhina oli aluksi ihanan innoissaan omista (ja kaikkien muidenkin) paketeistaan, mutta muutaman avatun lahjan jälkeen paketeista tuli tylsiä ja ne jo paljastuneet lahjat pääsivät heti käyttöön. Tuhina sai määrällisesti lahjoja oikein sopivasti, niin että jakaessa tuntui että onpas näitä paljon mutta laskettua ne totean että tässäkö kaikki. Lahjat ovat mieluisia myös näin äidin näkökulmasta. Toki muutama paketti on vielä lisää, kunhan mennään katsomaan Tuhinan mummua ja vaaria ja isomummoa ja isopappaa.

Aattoiltaan kuului vielä singstar (ja pojilla änäri), sauna ja sipsit iltapalaksi. Unohdin mun saunalimsan olemassa olon (edellisellä viikolla jo ostettu herra hakkaraisen vadelmalimonadi) joten se meni nyt iltapalaksi tällä kertaa. Puoliskoni uhkailuista huolimatta sain juoda sen ihan itse ja vasta aattona.


Jouluaamu oli taas sään puolesta niin epäjouluinen kuin olla saattaa. Aamupalan jälkeen ulkoiltiin Tuhinan ja mummin kanssa ja puoliskoni pesi auton. Toivon että siitä ei tule perinnettä, vaan soisin kyllä mieluusti valkealle joululle luvan tulla heti tänä vuonna ja ulkoilun sisältävän pulkan tai lumiukon!

Teille kaikille jotka tämän luette toivotan valoisaa, positiivista, yllätyksellistä, kuitenkin turvallista, elämän täyteistä ja ennen kaikkea onnellista uutta vuotta!