Kaksplus.fi

Lemmikki

Mulla ei lapsuudessani ole ollut omaa lemmikkiä. Jos en ihan väärin muista niin eniten lemmikistä haaveili isosiskoni. Minulle todettiin jossain vaiheessa, muistaakseni kymmenen vanhana, allergia kaikille karvaisille eläimille, paitsi hevosille. Sen seurauksena liityin Polluxiin, sain hirnuvan herätyskellon ja vuorasin huoneeni seinät hevosjulisteilla. Sitten yläasteella isosiskoni sai mahti ajatuksen! Jos hän saisi pupun niin olohuoneessa sohvalla nukkuvat äiti ja isi saisivat oman huoneen! (Meillä oli 4h + k ja kun äitin ja isin vesisänky myytiin me kaikki kolme tyttöä saatiin omat huoneet).

Niin meille tuli kaksi pupua, Nasu ja Possu. Ne saatiin isosiskoni kaverilta jolla oli kolme kaninpesuetta syntynyt lähes samaan aikaan. Näin äiti ja isi saivat oman huoneen ja uuden sängyn. Minä sain allergisena oman huoneen, parvisängyn ja vaaleanpunaiset puputohvelit. Puput ja siskoni asuivat yhteisessä huoneessa kunnes jossain vaiheessa pupuista tuli parveke pupuja.



Nyt anoppilassa on pupu. Ja lankoni kihlatulla on ollut pupu jo pitkään. Ja yksi kälyistäni hankki myös pupun. Joten lemmikki keskustelua on käyty myös meidän perheessä jonkin verran. Olenko muuten kertonut että puoliskoni haaveili jokin aika sitten (tai ehkä salaa haaveilee vieläkin) kilpikonnasta! Kyllä minustakin se  on kaunis kiiltokuva jossa lapsiperhe asuu koiran kanssa omakotitalossa. Ja toisinaan haaveilenkin että joskus oma koira voisi olla kiva. Mitä isompi ja karvaisempi sen parempi.

Nyt olen tosi onnellinen että anoppilassa on pupu ja että mulla on ystäviä joiden luona voidaan käydä katsomassa kissoja ja koiria, koska Tuhina on nyt tosi kiinnostunut kaikista eläimistä. Vaikka en itse allergioideni takia ole oikein koskaan oppinut nauttimaan eläinten seurasta, minusta on silti ihanaa nähdä kuinka Tuhina ihmettelee ja innostuu nähdessään karvaisia kavereita ja haluan myös tarjota hänelle näitä eläinystäviä, juurikin lemmikinomistaja kavereideni kautta.



Mutta että tässä elämäntilanteessa, tähän asuntoon, pupu tai kilpikonna joka tietää lisää siivousrutiineja, sanon ei kiitos. Sanoin puoliskolleni että sitten kun meillä on ollut kuukauden päivät koko asunto niin siistinä että vieraita voisi kutsua tupatarkastukselle joka päivä, niin sitten voidaan harkita lemmikkiä. Ja puoliskoni vastasi että mites sitten se toinen lapsi, sekin sotkee.

Joo, sotkeehan se. Mutta nyt alan olettaa että meidän perheeseen ei välttämättä tähän hätään edes satu kahta vaippaikäistä samaan aikaan. Ja pyykkiä pitää pestä joka päivä jo nyt, koneelliset pyörivät sitten ehkä vähän täydempinä vain. Tiskitkään ei haittaa, onhan meillä tiskikone. Lemmikin häkkiä tai terraariota pitää siivota jos ei joka päivä niin jokatoinen, ja sitten nekin pitäisi opettaa sisäsiisteiksi.. Joten on kai aivan eri asia haaveilla vauvasta kuin lemmikistä. Onhan?

Hihittäjä

Meidän arki koki pienoisen muutoksen kun lopetin imettämisen. Suurimpana jännitettiin tietenkin millä lapsen saisi rauhoittumaan - joskus luulen että meidän lapsi on lohtusyöjä koska ei ole vaivaa jota äidinmaito ei olisi parantanut-, mitä nopeaksi välipalaksi - nälkä kun ei välitä ollaanko kotona vai ekstempore kauppareissulta päädytty kaverin olohuoneesee, mutta ehkä eniten jännitti millä lapsen saa päiväunille - lapsen joka on oppinut nukahtamaan rinnalle ja joka on lähes aina ja vain koko pienen elämänsä ajan nukutettu rinnalle. Tietysti poikkeuksena vaunuihin ja autoon nukahtaminen, joita ennen toki imetin, aina. 

Ensimmäisen kerran katsottiin puoliskoni kanssa toisiamme sormi suussa, että hetkonen, kun mummolavierailun jälkeen oli aika laittaa Tuhina päikkäreille. Tuolloin yöimetyksen lopettamisesta oli noin kaksi viikkoa ja kahden yön vierailuun päätettiin lopettaa imetys kokonaan.


Ensimmäinen imetyksen korvaaja oli satukirja. Toisinaan Tuhina taas kiipeää täsmällisesti yhden aikaan syliini, painaa päänsä rintaani vasten ja nukahtaa. Sänkyyn hän harvemmin yksin nukahtaa mutta kaverin kanssa kyllä.

Tähän mennessä olen lukenut kirjoja jotka olen säästänyt tai Tuhina on saanut lahjaksi. Mutta ehdoton lempparini ja paras tainnuttaja on ollut Roddy Doylen Hihittäjä hoito. Se on mainiota viihdettä myös äidille ja isille!

Matkamakuniaan ei toimi, mahtaa olla liian jännittävä. Prinsessa ruususessa on niin isot ja värikkäät kuvat että ne häiritsevät nukahtamista, vaikka muuten kyllä lastenkirjoissa kuuluukin olla isot ja värikkäät kuvat. Pikku prinssi taas toimii. Turlutiinit muuttavat on ilmeisesti tylsä Tuhinan mielestä koska hän ei ole vielä kertaakaan rauhoittunut kuuntelemaan. Toisinsanoen karkaa pois paikalta.



Mutta tämäkin teksti sai nimensä hihittäjiltä, koska se on vain niin mainio kirja! Tarkoitus oli siis hehkuttaa kuinka meillä nukahdetaan päivällä ja illalla tuohon lukemiseen, mutta mun oli pakko vaihtaa kirjaa. Lukiessani saman kirjan läpi parikin kertaa viikossa, opin sen lähes ulkoa ja menin sekaisin. Joka sivulla tuntui että me ollaan luettu tämä jo ja teki mieli skipata ja etsiä se kohta johon oikeasti ollaan jääty - vaikka se kohta oli siinä. Totesin että nyt on pidettävä tauko hihittäjistä. Sama varmaan käy kaikkien kirjojen kohdalla jossain kohtaa :D Kaiken lisäksi meillä on ollut viimeaikoina pieniä päiväunirutiini ongelmiakin...

Jokatapauksessa kävi mielessä että oppiko Tuhina sanomaan "kakka" juuri tämän kirjan ansiosta?

Syksyn värit

Asfaltti kiiltää märkänä yöllisen syysmyrskyn jälkeen. En ole nähnyt ainuttakaan punaista Vaahteran lehteä vaikka muistelen niitä olleen paljon. Taivas on harmaana pilvistä, puiden rungot ovat paljaat ja oksissa on enää muutamia lehtiä odottamassa seuraavaa kovaa tuulen puuskaa. Nurmialueet ovat kauttaaltaan keltaruskean lehtimassan peitossa ja monet lehdet ovat kuivuneet jo tummiksi ja ruttuisiksi. Ruskan viimeiset rippeet ja syksyn väriloisto antavat katsojan odottaa aurinkoista päivää, sadepäivinä saat pelkkää harmaata massaa. Ainakin jos käännyt ja menet takaisin sisään. Entä jos jäätkin paikoillesi? Pysähdy! Älä vielä avaa ovea. Sulje silmäsi.

Jossain kraakkuu lintu. Tihku sade ropisee maassa makaaville lehdille. Tuulen vire kahisuttaa lehtiä. Keinun ketjut natisevat ja ulisevat jäykästi. Kumisaappaat narskuttavat pururadan pintaa. Rattaiden jarrutappi ruksuttaa rengasta. Sormia vähän palelee, mitäs unohdit lapaset kotiin. Vielä löytyy muutama mustikka. Syksyn punaista löytyy myös vaikkei vaahteran lehdistä. Täällä tuoksuu raikkaus! Ei saa maistaa, äiti ei tunne sieniä. Miten etanat talvehtivat? mietin. Tuhinan kyselyikää odotellessa, kun en osaa vastata edes omiin kysymyksiini. Jossain kaukana menee joku hälytysajoneuvo pillit soiden.









Me potkimme palloa pururadalla, koska Tuhina tahtoi pallon mukaan. "PAA! PAA!" hän huutaa, "pao!" hän komentaa äitiä hakemaan pallon ojasta. Ja minä jään hetkeksi siihen ottamaan kuvia vesipisaroista ja syksyisistä risuista. Mietin että blogihaasteisiin tarvitaan joku joka haastaa ja joskus jopa toivoisi että joku haastaisi minutkin tuohon mukaan! Ole rohkea! Niin kuin syksyn paljaat puut, pysyvät pystyssä vaikka kuinka niitä tuuli ja myrsky riepottelee. Ja rohkenen sittenkin ottaa osaa Lumoblogien Lumohaasteeseen.


Allergisen einekset



Joskus kuvittelin että olen se äiti joka tekee lapselle kaikki ruoat itse. Sitten iski totuus päin näköä ettei meidän neidille kelvannutkaan äidin sörsselit. Kesällä neiti alkoi olla kiinnostunut meidän muiden lautasen sisällöistä ja nykyään onneksi kelpaa niin nakkikeitto kuin kanakastike ja riisi. Nyt kun meillä eletään puoliskoni opintojen rytmittämää arkea ollaan myös suunniteltu viikon ateriat etukäteen, niin että Tuhina syö meidän kanssa samaa ruokaa. Tuhina syö aamu- ja iltapuuron, nykyään ihan tavallisista puurohiutaleista ja kaksi lämmintä ruokaa, samaa kuin mekin syödään ja toisinaan napostellaan välipalaksi leipää tai banaaneja tai muuta kevyttä päiväunien ja päivällisen välissä.

Pidempiä matkoja varten ja joskus kerhoonkin nappaan kaupan vauvanruokahyllyltä helpot eväät matkaan. Meillä on omat suosikit ja ajattelin listata ne, koska me ollaan aika paljon luettu aineslistoja että ollaan löydetty ne jotka meidän pienelle allergikolle sopii ja ollaan löydetty meidän lempparit, omamme minä ja puoliskoni.

Tuhinan allergiat = kananmuna, vehnä, maito (+soija).

Löydettiin vehnätön puuro Muksulta ja ehdittiin jo todeta se hyväksi kun tajuttiin, että sehän sisältää maitoa. Oltiin niin keskittyneesti etsitty vehnätöntä, mikä ei muuten ollut ihan helppoa, että jäi tämmöinen pikku juttu huomaamatta. (Vinkkinä jos pitää olla vehnätön mutta maito käy niin muksun Ruispuolukkapuuro, tarkkuutta sillä muksulla on myös puolukkapuuro joka sisältää useita viljoja) Sitten huomasin pussiin pakatun puuron ja sisällön luettuani meidän etsintä päättyi. Siitä saakka meillä on evästelty Semperin puuroilla, ne ovat vehnättömiä ja maidottomia ja niitä on viittä eri makua.

Hedelmä Smoothiet on myös Tuhinan herkkua ja tosi hyviä välipaloja. Näistä itse suosin Semperin kahden desin pillipurkkeja joita olen löytänyt kolmessa maussa ja puoliskoni suosii 90 gramman smoothie pusseja joista löysin nyt Jyväskylän prismasta neljännen maun. Pillismoothiet ovat banaani-mango, banaani-mansikka ja banaani-mustikka. Pussismoothiet ovat omena-mango, omena-banaani, omena-ananas ja omena-mansikka. Smoothiet on oikeastaan korvanneet meidän kaapista hedelmäpiltit kokonaan.




Nämä Semperin tuotteet ovat päässeet meidän lemppareiksi myös pakkauksiensa takia. Tuhina saa syötyä puurot ja smoothiet helposti noista pussipakkauksista ihan omatoimisesta autossa tai missä nyt ollaankaan, mutta juurikin reissueväinä nämä ovat ihan parhaita! Smoothie kulkee pillipurkistakin sen verran hitaammin kuin mehu, ettei pienemmät puristukset vielä aiheuta suurta sotkua joten myös pillipurkeista Tuhina saa välipalansa itse.

Mummu oli ostanut Tuhinalle herkkueväitä valmiiksi ja joukossa oli myös yksi vadelmainen hedelmä sose, jota itse en ole hoksannut aiemmin ollenkaan. Myöhemmin Jyväskylän reissun aikana löydettiin paljon uusia tuttavuuksia tästä Semperin tuoteperheestä, joihin en meidän lähikaupoissa ollutkaan vielä törmännyt. Löydettiin viides puuromaku eli mustikka - omena. Kaikki kolme hedelmä sosetta: vadelma (omena - vadelma - banaani), päärynä (päärynä - banaani - mango) ja persikka (persikka - omena - banaani). Maistaa piti myös keltakorkkista Kaurasmoothieta jossa on kauran lisäksi omenaa, vadelmaa ja banaania. Sen kaverina oli riisi smoothie joka jätettiin testaamatta sen sisältämän maidon vuoksi.

Yllätykseksi löysin vihersmoothiet  jotka oli myös pakko ostaa testiin maut ovat päärynä - avokado - lime, omena - porkkana - appelsiini - inkivääri ja mango - porkkana - omena - minttu. Nämä olivat meidän perheessä enemmä floppi kuin hitti eli me tuskin ostamme uudestaan, mutta joku saattaa tykätä.




Ateriasoseissa suositaan edelleen Pilttiä ja useinmiten niitä 5kk ikäisille tarkoitettuja. Vaikka Tuhina syö meidän kanssa samoja ruokia, eikä edes muussattuna, niin silti pitkään hän ei kelpuuttanut rakeisempia soseita. Plus itse inhoan useimpia 8kk soseita kun ne menevät sellaseksi vesilitkuksi tosi nopeasti ja sitä taas on tosi vaikea syöttää eikä ylijäänyttä voi oikein säästää koska se on sellaista litkua. Edelleen siis näillä (soseilla ei litkuilla) mennään, mutta nykyään makuja menee jo huomattavasti monipuolisemmin pelkän kinkkuherkun sijaan. Eikä yksi pikkupurkki ateriaksi riitä vaan välillä menee kaksi kerrallaan. Osassa muksun soseista oli vehnätärkkelystä ja siksi suositaan Pilttiä. Luin jostakin että vehnätärkkelys ei välttämättä aiheuta allergista reaktiota, mutta en tiedä kuinka paikkaansa pitävää tieto oli, joten jos siinä lukee vehnä-, niin sitten me ei käytetä sitä.

Välillä musta tuntuu että Tuhina on ihan einesvauva, mutta ei hän ehkä olekaan. Ei tästä tullutkaan niin pitkä lista kun alunperin luulin, vaikka toki nyt vähän paisui kun yhtäkkiä löytyi niin paljon uusia juttuja! Ehkä tästä oli kuitenkin jotain apua jollekin toisellekin allergiaperheelle, vaikka meistä on tullut tässä suhteessa kyllä aika merkkiuskollisia.

Räyhänhenki

Mulla on ollut useampikin luonnos aiheesta ja monta olen pyyhkinyt ja poistanut. Sitä kun kuitenkin kirjoittaa tarkoituksena julkaista sen nettiin niin tulee miettineeksi aika tarkkaan että millaisen kuvan sitä välittää niin itsestään kuin myös erityisesti tuosta puoliskosta. Muutama teksti on saanut alkunsa riidan päälle ja silloin on mukana hieman erilainen tunnelataus kuin normaalihetkenä tai heti sovinnon jälkeen, jolloin maailmaa katsotaan ihan eri tavalla. 

Riidan aikana kun yleensä tulee haukuttua ja huudettua puolin ja toisin, tahallaan ymmärrettyä toista väärin. Sillä hetkellä kirjoitetut tekstit alkaa muistuttaa no ensinkin erityisen masentuneen ja itseään arvostamattoman henkilön sanoilta ja toisekseen sisältö muistuttaa enemmän puolison vikalistaa tai itsemurhaviestiä (toki onnellisemmalla lopulla) kuin mitään järkevää pohdintaa riidasta tai siihen johtaneesta tilanteesta.



Niin, meidän suhteessa minä olen se itkupilli marttyyri joka uhraa aivan kaiken ja myisi vaikka sielunsa perheensä onnen edestä eikä koskaan saa yhtään mitään. Ikinä. Vaikka ei se ole totta, tiedänhän minä sen (nytkin puoliskoni osti minulle synttärilahjaksi paidan jonka itse olisin palauttanut hyllyyn hintalappuun vilkaistuani). Jos kirjoittaisin riidan päällä ollessa, sen tekstin luettuaan varmaan jokainen kysyisi että miksi ihmeessä nuo ovat koskaan toisensa halunneet ja miten ne edes haluavat olla edelleen naimisissa. Niin me vaan halutaan ja kaikesta huolimatta rakastetaan meitä* ihan hurjan paljon. Niin paljon ettei aina edes sanotuksi saa, mutta katse paljastaa kaiken. *minua, puoliskoani, molempia yksilöinä, meitä kahta yhdessä ja Tuhinaa ja meitä - koko kolmipäistä perhettä.

Meidän ensimmäinen riita siis kolme vuotta sitten, on varmasti ollut kaikista pahin tai ainakin seuraukset olivat kaikista pitkäkestoisimmat. Silloin kun asuttiin vielä eri kaupungeissa, puoliskoni kielsi mua ottamasta mitään yhteyttä ja siinä epätietoisuudessa meni yli vuorokausi. Siitä kuitenkin selvittiin hengissä eikä meidän riidat ole samanlaisia mittoja saavuttaneet enää, eikä kyllä samasta aiheesta ole sen koommin tarvinnut kättä vääntää.

Räyhänhenki, pieni riidan haastaja istuu vuorotellen ja joskus samaan aikaan meidän kummankin olkapäällä ja silloin on itku ja mökötys taattua. Puoliskoni on opetellut olemaan hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa ja minä taas en voi sietää sitä jos kysyn jotain enkä saa heti vastausta, siispä seilaan toivottoman itkun ja räjähtävän raivon väliä jos ensimmäiseen anteeksi pyyntöön ei heti annetakaan anteeksi vaan hiljaisuus jatkuu... minähän en anna olla ennen kuin on sovittu. Tiedetään, tilanteen rauhoittaminen ja sen jälkeen keskustelu ja sopiminen toimii paremmin.



Nykyään meillä riidellään sen takia etten osaa päättää mitä haluan syödä, tai ettei ole puhtaita sukkia. Tai sen takia kun minä en halua ajaa mäkkärin kaistalle koska se on ahdistavaa ja puoliskoni haluaa koska kaistaa palvellaan nopeammin. Joo ja nykyään kun puoliskoni on ratin takana ei mäkkärin kaista ole enää ongelma, mutta sitten taas ihan liikenteessä niitä on. Olen aika hyvä takapenkin tai repsikan puolen kuski.... Monesti riidan jälkeen mietitään että ihan oikeasti miksi me tapellaan kun ei meillä ole  edes "oikeita" syitä tapella.

Hyvä niin, ettei ole. Tällainenkin turhanpäiväinen riitely on todella väsyttävää ja no turhaa. Mutta joskus sitä vaan kilahtaa kun väsyttää ja on nälkäinen (erityisesti nälkäisinä ollaan molemmat todella helposti räjähtävää sorttia) toinen sanoo jotain väärällä äänensävyllä tai väärään aikaan. Se on elämää. Meillä valitettavasti lapsi on yleensä läsnä kun äiti ja isi riitelee, viattomana sivusta katsojana (tai useinmiten sylistä katsojana) mutta jokaisen riidan jälkeen me ollaan aina sovittu, pyydetty anteeksi, halattu ja pussattu ja silloin aina halataan ja pussataan myös Tuhinaa, joka myös tässä välissä on yleensä sylissä eikä kovin innostu ryhmähaleista. :D

Autoja sekä aaltoja

Ollaan lomalla mun vanhempieni luona ja olen käyttänyt nyt vapaa-aikani luonnosten (joita on päältä toista kymmentä...) valmiiksi hiomiseen ja kuvittamiseen. Nyt on kuitenkin aivan pakko päästä kertomaan vähän meidän kuulumisia, koska menneeseen viikonloppuun ja alkuviikkoon on mahtunut hurjan paljon tapahtumaa ja loppuviikon kovasti odotettu tyttöjenreissu on myös ollut tiedossa jo pidemmän aikaa ja nyt se on ihan käsillä!




Lauantaina ajeltiin Lahden messukeskukseen katsomaan amerikkalaisia autoja Autot ja viihde tapahtumaan. Meidän lisäksi porukkaamme kuuluivat mun vanhemmat ja isosisko. Ja no olihan siellä nähtävää vaikka ja kuinka! Tuhina viihtyi todella hyvin ensin kärryissä, sitten kävellen ja lopulta jonkun olkapäillä istuen. Vaari sai ostaa Tuhinalle ensimmäisen oman leluauton, isin ehdokas oli punainen mustang ja äidin vaaleanpunainen cadillac - Tuhina valitsi cadillacin. Näyttelykierroksen jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja päädyttiin Martinaan - josta minä olin juuri matkalla haaveillut puoliskolleni! Käytiin vielä kurkkaamassa mun isosiskon koti ennen Jyväskylään lähtöä.




Täällä Jyväskylässä, tähän mennessä ollaan käyty leikkimässä Mankolan koulun pihalla sekä Mäkimatin perhepuistossa. Maanantaina päästiin myös purjehtimaa. Ja tiistaina käytiin ostamassa mulle synttärilahjaksi "bilepaita" tyttöjenreissua varten ja illalla mentiin Aaltoalvariin. Edellisen kerran pettymyksen jälkeen en odottanut paljoa tältä lapsuuteni lempiuimahallilta  mutta nyt kiillotan uudelleen sen haalistuneen tittelin: Maailman paras uimahalli!

Eikä tämä viikko voi tästä enää huonoksi muuttua, ei millään, koska tänään pääsen hierontaan ja huomenna Tuhina jää mummun ja vaarin hoiviin (ellei puoliskoni saa kouluprojektia valmiiksi ennen sitä) ja minä hyppään vanhan koulukaverini kyytiin ja me otetaan suunta kohti Kuopiota. Edellisen kerran matkustettiin yhdessä lentokoneella Skotlantiin työssäoppimaan, vain reilu viisi ja puolivuotta sitten... :D 

Mua ihan tosissaan jännittää aikalailla lähteä, koska en ole aiemmin ollut yötä poissa ilman Tuhinaa. Tuhina on ollut yökylässä toki joo, puoliskoni mummolla, mutta että minä lähden itse pois kotoa, vielä toiseen kaupunkiin! Sen lisäksi jännittää tietysti kun tiedän tapaavani paljon uusia, ennestään tuntemattomia ihmisiä. Melkein meinaa pupu mennä pöksyyn kun ajattelen tätä kaikkea jännitystä. Mutta olipa Tuhina sitten puoliskoni tai mummun ja vaarin kanssa niin tiedän että hänellä on kaikki hyvin. Omasta pärjäämisestäni en olisikaan ihan niin varma kun en voikaan piiloutua lapsen ja äitiyden taakse vaan olen yhtäkkiä pitkästä aikaa vain minä. Apua!

Merkkiuskolliset


Meistä on tullut pettureita. Hiipien, pikkuhiljaa, hitaasti, yksi laite kerrallaan kunnes nyt meiltä on vaihtuneet kaikki paitsi yksi....

Silloin kolme vuotta sitten (Lokakuussa 2012) kun muutin yksiöön jonne hiipien ilmestyi myös puoliskoni vaatekaapin sisältö, ostettiin ensimmäisiksi joululahjoiksi meille SAMSUNGin telkkari, pleikka kolmonen singstarilla ja änäri puoliskolleni. Mulla oli htc desire z ja puoliskollani joku nokia ja meillä molemmilla hp:n läppärit. 

Keväällä 2013 laitettiin mun enemmän tai vähemmän surkea läppäri kiertoon ja hankittiin mulle seitsemän tuuman näytöllä SAMSUNG Galaxy tab 2. Mun htc hajosi kesällä ja otin mun ikivanhan SAMSUNGin, sellaisen tosi litteän ja kapean jossa oli pieni neliön muotoinen värinäyttö ja näppäimet niin kuin oikeassa puhelimessa kuuluu. Tolla puhelimella soitin ja tekstasin, kaikkeen muuhun käytin mun tabia. Tämä kombo toimi hyvin ja oli mulla töissäkin aina mukana.

Loppukesästä/syksyn alusta hankittiin hp:n pöytäkone joka meillä on edelleen. (Näppikset ja hiiri siihen on kyllä uusittu).



Sitten 2014 äitienpäivän tienoolla haettiin meille molemmille uudet puhelimet. Minä valitsin pienen käteen ja lompakolle sopivan SAMSUNG Galaxy trend plussan ja puoliskoni valitsi itselleen unelma luurin SAMSUNG Galaxy S4:n.

Syksyllä mun pikku tabiin tuli jokin vika, liekö se ollut tabissa vai laturissa tai kenties sekä että, mutta se ei enää ladannut. Niinpä me ostettiin sitten SAMSUNG Galaxy tab 3 10.1" . 

Eli vuosi 2014 päättyi merkille uskollisesti, meillä oli lähes kaikki Samsungia - puhelimet, tabi ja telkkari. 

Sitten vaihtui vuosi, tuli kevät ja pääsiäinen. Mulla oli puhelin koko ajan tukossa kuvista. Joten kriteerit oli hyvä kamera, paljon muistia ja mikro sd:lle paikka. Silloin mun pikku samsung jäi hyllylle kun paikan valloitti Honor6. Kesällä muutettiin ja koska meidän samsungin telkkari ei sopinut lankoni varastosta löytyneeseen seinätelineeseen puoliskoni myi meidän telkkarin veljelleen ja tilasi meille isommam Philipsin telkkarin. Ja nyt suunnilleen viikko takaperin Tuhina pääsi syömään puoliskoni puhelinta ja puhelin pimahti totaalisesti - nyt puoliskoni taskussa painaa LG:n G4.


Ps. Haluatteko tietää mikä oli mun ensimmäinen kosketusnäyttö puhelin? Silloin kriteerit oli pieni koko ja että voin laittaa valitsemani laulun soittoääneksi. Se oli musta SAMSUNG champ c3300.

Pps. Mun tabletti hajosi kesällä kun unohdin sen vessaan, kuivaus kaapin hyllylle ja kävin saunomassa. Jostain syystä se sai liikaa kosteutta joten nyt oon ollut jo pidemmän aikaa tablettibloggaajan sijasta puhelinbloggaaja. 

Ppss. Haaveilen läppäristä. Ja tykkään mun puhelimesta, tää honor taitaa olla uusi merkkiuskollisuus mulle.

Kokonainen yö - kulisseissa

Kulissien takanahan tapahtuu aina kaikkea hauskaa. Niin myös meidän kokonaisen yön tavoittelussa. Meinasin ensin tehdä joka yön kulusta oman juttunsa, siihen saakka kun meillä saavutetaan kolme kokonaan nukuttua yötä. Kolme koska kolmas kerta toden sanoo. Kirjoitin jo yöt 2-4 erikseen kunnes kyllästyin kellon tarkkaan selostamiseen. Blogi kun oli jämähtänyt kaavoihinsa viikkokuulumisten kanssa, joten nyt on korkea aika tehdä poikkeus sääntöön. Noista öistä kirjoitin sitten koosteen, mutta yökohtaisiin luonnoksiin jäi muutama juttu jotka kuitenkin haluan jakaa tänne, niitä voidaan sitten muistella kun Tuhina kasvaa. Siispä näiden ajatusten lisäksi kulisseissa tapahtui ihan oikeitakin asioita.

"Aivan uninen lapsi herää yöllä, piehtaroi sängyssään ja jaksaa nipin napin nousta istumaan. Äiti on silittänyt hänen selkäänsä tasaisesti koko ajan. Lapsi haluaisi selvästi taistella vastaan, mutta ei pysty. Nokkamuki sylissään hän istuu välillä vilkaisten ympärilleen ja äiti silittää. Kunnes lapsen silmät alkavat lurpsahtelemaan. Äiti valmistautuu ottamaan lapsen kiinni ja laskemaan selälleen kun yks kaks lapsi nukahtaa, istualtaa ja suorastaan kaatuu naamalleen, aivan väärään suuntaan. Onni on pehmeä tyyny ettei sattunut."

"Aivan väsynyt lapsi herää. Äiti ja isi on tulleet makuuhuoneeseen ja silittävät lapsen selkää. Viimeisillä voimillaan lapsi vastustaa silitystä ja nukahtamista ja nousee seisomaan sängyssään. Pari pientä askelta eteenpäin ja lapsi kaatuu vanhempien sänkyyn. Silitys jatkuu. Lapsi nukahtaa vatsalleen vanhempien sänkyyn. Kiipeäminen tosin olisi sen verran rankkaa, että jalat jäivät omaan sänkyyn."

"Lapsi herää yöllä ja äiti silittää häntä takaisin uneen. Lapsi nukahtaa, jee. Hetken päästä lapsi on taas hereillä ja kiipeää itkuisena äidin ja isin sänkyyn. Ei, ei kiipeä sänkyyn, vaan istumaan äidin päälle ja alkaa pomppia siinä iloisesti! Yritä siinä nyt sitten nukuttaa toinen saatika nukkua itse... Lopputulos oli että lapsi nukahti vatsalleen syliin."

"Väsynyt lapsi itkee unissaan, kiipeää pois sängystään ja heti lattialle päästyään kiipeää takaisin sänkyynsä ja jatkaa uniaan kunhan häntä silitetään hetken aikaa."

Ai niin, tää on ennen kuin alettiin kokonaista yötä miettimään, mutta puoliskoni oli yövuorossa. Tuhina heräsi itkeskellen ja kiipesi pois sängystään, vaelsi muutaman askeleen verran ja alkoi ajella mopollaan tyytyväisesti. Siis tuo väsynyt, kesken unien herännyt itkien etsimisvaellukselle lähtenyt lapsi. Voihan mopo.


Väliaika tiedotte siitä kokonaisesta yöstä - sitä odotellessa. Imetyksen lopettaminen lie vaikuttanut sillä nykyään Tuhina kiipeää aamuyöstä meidän viereen nukkumaan ja tuo aamuyö on parhaillaan jo keskiyön ja kahden välissä kun ennen se oli joskus neljästä kuuteen välillä.

Syyskuun kuvat









Huomasin että mulla on ihan hurjasti kuvia joita ei ole näkynyt missään. Joten tässä tulee nyt sitten Syyskuun kohokohdat. 

Meidän perheessä on nyt kaksi kuskia kun puoliskoni sai ajokorttinsa heti kuun vaihteessa. Eipä ole juuri tullut itse ajettua viimeaikoina, mutta saan käyttää nyt autossa istumisen hyödyksi. (Eilen merkkasin suurimman osan näistä kuvista autossa.) Tuhinan sängyn maalaaminen oli myös syyskuun projekti vaikka musta tuntuu että siitä olisi paljon kauemmin. 

Ensimmäiseen viikonloppuun mahtui ystävän häät. Ohjelmassa oli hyvän ruoan lisäksi livemusiikkia, omatoimisia pihapelejä: krokettia ja mölkkyä ja löytyi myös erilaisia palloja. Niin ja sauna! Naisten saunavuorolle ei eksynyt meidän perheen naisten (Tuhina mukaan lukien) lisäksi muita. Hääparin perinteinen häätanssi oli myös tavallista vauhdikkaampi, kuten tärähtäneestä kuvasta voi arvata, jos oikein laskin niin se oli jiveä mutten ole varma.. ja saunojen ohella pihapelien lisäksi sisältä löytyi tanssimatot, huojuvatorni ja muutama muu seurapeli. Hääparilla oli aikaa myös vaihtaa kuulumiset kaikkien vieraiden kanssa.







Näköjään jostain syystä olen halunnut ikuistaa pesukoneen pesun.. Sillä aikaa kun Tuhina oli yökylässä puoliskoni mummon luona me saatiin vihdoin hankittua sormus myös puoliskolleni. Eihän meidän kihlautumisesta olekaan kun reilut kaksi vuotta ja vihkiäisistäkin jo päältä puolitoista vuotta. Käytettiin myös Huviretken alennuskuponki ja käytiin pitkästä aikaa syömässä ihan oikeasti ulkona, eikä vain jossain pitsa & kebab paikassa. Pääsin myös osallistumaan hyvän ystävän yllätysbabyshoweriin.



















Mitä tulee syksyyn niin me ollaan ulkoiltu ihan tosissaan useamman kerran viikossa ja vähintään tunnin verran, parhaillaan kahdesti päivässä. 

Syysuussa alkoi muskari, sinne ollaan sekä kävelty vaunujen kanssa että pyöräilty. Ja Tuhina on innostunut työntämään vaunuja itse. Takapihan pururadallakin yksi päivä Tuhina lähti työntämään vaunuja kun minä olin keskellä mustikoita. 

Niin ja muistatteko kun iloitsin siitä yhdestä punaisesta tomaatista? Se oli lyhyt riemu kun jo seuraavana päivänä sille kävi Tuhina.

Kävelyiden ja mustikan syömisen lisäksi tässä kuussa ollaan...
... keinuttu isossa keinussa ja rengaskeinussa.
... tehty pitsaa tomaattikastiketta myöten itse.
... Ulkoilutettu myös mopoa.
... metsästetty unta yöllisellä autoilulla ja iltaisilla vaunuiluilla. Tuhinan nukkuminen on muuttunut imetyksen lopettamisen jälkee, niin öisin kuin päivisin mutta niistä kirjoitan toisten. Tuohon sohvankaiteellekin hän nukahti kun hipsutin päiväuniaikaan.

Ja lenkkareista kuva sen takia että tässä kuussa olen ansainnut itselleni uudet lenkkarit. Nämähän on hmm no vissiinkin yläasteaikaiset ja synnytyksen jälkeen (siis yli vuoteen) en ollut käyttänyt niitä kertaakaan. Puoliskoni keksi että jos käytän näitä lenkkareita viidesti, voidaan ostaa mulle uudet. (Sekosin laskuissa mutta mielestäni olen tuplannut tuon vaatimuksen :D)






Oltiin anoppilassa yökylässä, että Tuhinan serkulla on siellä kaveri. :) käytiin iltakävelyllä kalaistukakasvatusalueella ja grillattiin huvimajassa illan pimeydessä.