Isossa sängyssä

Jej tätä tekstiä oon pyöritellyt mun päässäni jo kuukauden ainakin! Ja nyt vihdoin pääsen kirjoittamaan siitä kuvien kera! ( Ja nyt viikko kirjoittamisesta sen voi hyvin julkaista :p ) Me siirrettiin Tuhina isoon sänkyyn viikko synttärijuhlien jälkeen. Puoliskoni löysi edullisen lasten -jatkettavan- sängyn ja haettiin se itsellemme, kun jossain vaiheessa kuitenkin pitäisi siirtää Tuhina pois pinnasängystä. Sitä en arvannut että siirto tehtäisiin jo samana iltana ja pinnasänky löytäisi uuden omistajan paria päivää myöhemmin.

Ensimmäiset yöt siinä oli pinnasängyn patja, joka luonnollisesti oli liian pieni, mutta pinnasängyn laitapehmuste pehmoleluilla tiivistettynä rajasi sängyn sopivaksi. Pinnasängyn lähtiessä kiertoon sahattiin anopilta saadusta isosta patjasta sopiva pätkä Tuhinalle ja loput on tallessa sängyn kasvattamista varten. Sänky ehti vaihtaa paikkaa useamman kerran ja siinä samalla koko makkarin järjestys vaihtui. Sänky oli viikon poissa kun vihdoin pääsin maalaamaan sitä! Innostuin maalaus ideasta jo elokuun alussa kun anoppi maalasi terassilleen pirtin pöytää. Ja viime keskiviikkona se tuli takaisin kotiin.

Maalit hain Clas Ohlsonilta ja sävyt on Pure White ja Candy. Meinasin kyllä maalihyllyllä jo vaihtaa tuon vaalean punaisen keltaiseen tai violettiin, mutta kun puoliskoni ei vastannut puhelimeensa niin pysyin sitten suunnitelmassa ja ollaan lopputulokseen tosi tyytyväisiä.

 

Itsestään selvää on se että sänky pitää olla kiinni meidän sängyssä, emmehän halua meidän luokse kurkottelevan lapsukaisen putoavan sängystään. Ja pienemmät levottomuudet ylttää tästä silittämään nousematta. Selvää oli myös se että laita pitää olla vapaana niin että Tuhina pääsee itse kiipeämään sänkyynsä ja pois, meidänkin sängystä hän pääsee pois turvallisesti itse ja nyt omasta sängystään meidän sänkyyn.

Tavallaan meillä siirryttiin helpommin ja luonnollisemmin perhepedistä taaperosänkyyn, kuin pinnasänkyyn. Nyt kun miettii niin tuntuu etten muista yhtään yötä jonka Tuhina olisi nukkunut kokonaan pinniksessä vaan aina ensimmäisen tai viimeistään toisen yöimetyksen jälkeen tai ajaksi olen ottanut meidän viereen ja siihen ollaan nukahdettu molemmat. Ja pinnasängyssä aina ne öiset heräämiset oli itkuntäyteisiä kun Tuhina nousi laitaa vasten seisomaan.

Ennen imetyksen lopettamista kävin Tuhinan vieressä nukkumassa sen aikaa kun hän rintaa huoli, useammin näin päin kuin että Tuhina olisi otettu meidän sänkyyn. Toisaalta taas, Tuhina pääsee itse meidän väliin ja usein nukahtaa samantien uudelleen heti kun on kosketus etäisyydellä, yksi syy lisää miksi sängyt on kiinni toisissaan. Enää meidän ei tarvitse erikseen nousta ja hakea itkuista taaperoa lähelle. Musta on todella vapauttavaa kun aamullakin Tuhina saattaa herätä ja lähteä tyytyväisenä leikkimään tai tulla herättämään meitä, sen sijaan että itkisi kun ei pääse pinnasängystä pois.

Sen verran kolhuja ja matalan laidan yli kierähdystä varotaan että tuunasin meidän pinnasängyn pehmuksesta tällaisen kulkuaukollisen taaperosänky version. Uun muotoinen pätkä pään puolella ja oma pätkä jalkopäätyyn. Patjan repsottaminen paljastaa että sen yli on muutaman kerran kuljettu...