Kaksplus.fi

Herkkumössö

Viime torstaisen kuumeilun jälkeen olen suosiolla pysytellyt kotona koko viikon, sunnuntain iltapäiväkävelyä ja kauppareissuja lukuunottamatta, eiliseen asti. Eilen lähdin maksamaan vauvauintia vaunuillen ja menin samalla uimahallin vieressä asuvan äitikaverin luokse lounaalle kello neljä. Yllätys että Tuhina nukkui taas koko tuon ajan vaunuissa. Kotimatkalla tein mutkan ruokakauppaan ja siellä hän sitten heräsi, tyytyväinen kurnuttaja kotiin saakka.
Kerrankin mulla oli päivänruoka tiedossa jo kauppaan mennessä. Tortillat!


Kun on ollut viikon räkäpäänä kotona nukkumassa on koti päässyt vähän räjähtämään. Just kun sain sen viikko sitten siihen kuntoon että pelkkä päivittäinen ylläpitosiivous olisi mahdollista ja riittäisi. Eilen noustiin päivään kun heräsin Tuhinan tuijotteluun yhden aikaan. Tänään Tuhina nukkui päikkäreitä parvekkeella jo ennen kahtatoista ja minä skippasin omani. Ahkeroin keittiössä koko päivän. Tarkoitus oli siirtyä keittiöstä makkariin ja pimeän tullen olkkariin, mutta enhän mie päässyt keittiöstä edes pois ennen pimeää. 

Tänään syötiin helppouden nimissä eilistä ruokaa, vähän piti tehdä lisää, mutta mikäs siinä kun on helppoa ja nopeaa. Vinkkinä toki että nopeampaa jos viitsii käyttää veistä alusta loppuun saakka.  Eilen intoilin ja heittelin raaka-aineet blenderiin tuloksella pyöritä jo pyöritettyä sapuskaa viidettä kertaa.... plus että perinteisesti pilkottuna ja sitten ihan vaan lusikalla sekotettuna tää on huomattavasti herkullisemman näköinen.

Tämä on siis sitä mössöä mitä me syötiin silloin kun oltiin ekaa kertaa koko mammaporukka juurikin siellä uimahallin vieressä asuvan äidin luona. Mun eilisessä mössössä oli kolme tomaattia, kaksi avocadoa, punasipuli, kevätsipulia pari pitkulaa ja paprika. Alkuperäisessä oli myös tuoretta chiliä, mutta jätin sen ihan suosiolla pois kun en ole sitä ikinä käsitellyt. Tänään mössöä oli jäljellä suunnilleen puolet ja meillä oli yks vieras tai siis puoliskollani oli, joten jatkoin sitä kahdella avocadolla, tomaatilla, paprikalla, punasipulilla ja parilla kevätsipulilla.


Nam. Puoliskoni tykkäsi ja onpahan mahtavaa vaihtelua ruokalistaan sen ainaisen makaronin ja jauhelihan kaveriksi.

Parasta

Mun isosisko viljelee omaa perinnettään kysyä iltaisin mikä oli parasa tässä päivässä. Kun mulla on noita kilometrin mittasia koko viikon kuulumisia tullut nyt kirjoitettua jo useampi, niin ajattelin käyttää vähän ajatusta miettimällä vaan yhden (tai max pari) jutun per päivä.

Maanantaina parasta oli syödä yhdessä puoliskoni kanssa ruokaa jota ei tarvinnut itse tehdä. Mun kotikäyntiopettaja oli tehnyt meille porokiusausta nam, K I I T O S !

Tiistaina parasta oli Körökirkon harjoitukset. Körökirkko =  muskareiden esitys osana kirkkomusiikkiviikkoa, jonkun verran siellä oli puhetta muskarin vetäjän ja papin toimesta.

Keskiviikkona parasta oli äitikaverin ilme kerhon jälkeen kun hän hoksasi ettei mulla ollut ollenkaan vaunuja vaan Tuhina kulki näppärästi toppapuku päällä makuupussin sisällä, sylissä. Meiltä kerholle kävelee noin 30 sekuntia jos ei tarvitse odottaa suojatiellä autoja.

Torstaina parasta oli viettää aikaa puoliskoni kanssa tai siis koko perheen voimin hänen kouluajallaan. Hänen luokalla oli lapsiparkki vuoro hellissä, joskin tuolla akvaariossa oli tosi kylmä ja mulle nousi illalla kuume joten ei sitten edes päästy Tuhinan kanssa esiintymään sinne Körökirkkoon.

Perjantaina parasta oli kun anoppi toi meille kokista. Ja Tuhinan posket ♡


Lauantaina parasta oli pulkka ja lumi! Ostettiin Tuhinalle vauvapulkka siis sellainen selkänojallinen vaikka eihän Tuhina vielä osaa istua.... laitettiin tyyny selän alle ja Tuhina pötkötti makuupussissa kun kierreltiin omaa ja naapurin autoa ja viereistä puskaa. Tuli sieltä muutama hymykin vaikka toistaseks tää tais olla kivempaa musta.

Lauantaina olisi ollut vauvauinnissa valokuvaus mutta olin ite vielä sen verran kipeä plus nyt Tuhinan posket on todella alkaneet parantua joten puoliskoni, rakas järjenääneni, totesi että annetaan niiden nyt olla rauhassa ilman klooriärsytystä, niinpä me jätettiin väliin koko uinti.

Käytiin kyllä kotona kylpyammeessa uimassa ja otettiin omat kuvat. Tuhina on saanut vasta kerran kauhalla vettä päähänsä etten tiedä olisiko häntä sukellutettu vielä muutenkaan, keväällä on sitten uusi kuvaus. Suihkun alla harjoiteltiin laskemalla kolmeen ja vettä naamalle, niinkuin ohjaaja kehoitti viimeksi tekemään.

Sunnuntaina parasta oli iltapäiväkävely koko perheen voimin ja Tuhinan nauru!

Ilmapalloja

Ristiäiset meillä vietettiin Tuhinan ollessa kuuden viikon ikäinen. Eli ööööö elokuun loppupuolella kröhöm, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja muutaman kuvan kera.

Aluksi kun tuli puhetta ristiäisistä kaikki oli sitä mieltä ettei niillä ole mikään kiire mutta yks kaks ääni kellossa vaihtui ja kaikki ihmettelivät koskas ne nyt on. Niinpä eräspäivä puoliskoni katsoi kalenterista lauantain kolmen viikon päähän ja soitti seurakunnan toimistoon että mitenkäs homma toimii.

Niinpä varattiin seurakuntatalon kahvio jossa oli määrä tapahtua ristiminen sekä kahvittelu.

Pappi tuli käymään meillä kotona melkein kaksiviikkoa ennen itse tapahtumaa. Kun pappi kysyi mitkä virret lauletaan oltiin molemmat huuli pyöreänä. Vaikka itse en luterilaiseen kirkkoon kuulu, äidin suvusta kuitenkin kaikki muut paitsi me kuuluvat, joten olen kyllä ollut ristiäisissä ennenkin,  vaan en kyllä muista että niissä olisi laulettu. Tartuttiin heti papin ehdottamiin. Loppuvirtenä tietysti ystävä sä lapsien, joka on ala-asteelta tuttu jej! Valittiin myös rukoukset ja yksi raamatun kohta jonka kummi sai lukea. Me ei haluttu kumpikaan olla esillä. Kun nämä oli selvät lähdettiin vielä katsomaan tilaa, koska kumpikaan meistä ei ollut siellä koskaan käynyt.


Puoliskoni mummo pääsi taas tekemään sitä mitä osaa parhaiten, eli tarjoilut n.50 hengelle. Voileipä kakkua, karjalanpiirakoita, vihannes ja juusto naposteltavia ja täytekakkuja. Minä taas halusin koristeiksi vaaleanpunaisista pienistä ilmapalloista tehtyjä asetelmia, jotka aioin itse väkertää. Käytännössä siis puhalsin läjän vaaleanpunaisia, violetteja ja tummanpunaisia vesi-ilmapalloja koska löydettiin ainoastaan värisekoitus 100kpl pallopussi.

Perjantaina ennen ristiäisiä tuli mummolta viestiä kuvien kera että kelpaako kakut ja kyllä! Olihan nuo todella hienot. Ja seuraavassa viestissä kerrottiin että hän on varannut kukkia pöytiin, "vai oliko sulla jotain?" Tähän mennessä olin saanut aikaiseksi yhden kolmen pallon viritelmän ja olisin halunnut vähintään neljän pallon kyhäelmiä, mutta ilman neulaa, pelkän langan kanssa väkertäen mun sormet ei taipuneet niinkuin halusin joten kukilla mentiin.

Kahvion vieressä oli pieni kappeli ja koska se oli vapaa ehdotti pappi sinne siirtymistä. Sen verran ahdas oli tila että me vähän ihmeteltiin mitenpäin siinä pitäisi seistä. Mutta vieraat mahtui hyvin istumaan.
Meillä oli vain yksi "virallinen" kummi läsnä. Sylikummi on nyt puoliskoni toiseksi nuorin sisko ja toinen kummi puoliskoni isosisko, kolmas kummi on minun paras kaveri eskarista, jonka hukkasin kun hän siirtyi musiikki luokalle ja löysin uudelleen ysiluokalla. Valitettavasti hän ei päässyt töiden takia, eikä ole kummityttöään vielä kertaakaan nähnyt. (No mutta nyt on, tosin nukkuvana)


Appivanhemmat ostivat soman valkoisen mekon kastepuvun alle ja kastepuku oli isäni vanha, sama jossa me ollaan saatu nimenantosiunaus. Tosin Tuhina oli tuo puku päällään koko ajan, ettei mekkoa nähnyt kuin ensimmäiset ja viimeiset vieraat. Tuhina nukkui koko tilaisuuden ajan. Ja juuri ennen kotiinlähtöä hörppi pullosta reilun 100ml ihan omaa maitoa.

Tilaisuus oli kaunis, ja vaikka rukoukset luettiin kirjasta oli niissä kuitenkin ihana sisältö. Ja siihen raamatun kohtaan löytyy meidän kirkon lasten laulukirjasta yksi todella kaunis laulu. Ja tunnustan itkuksihan se meni jo vähän ennen alkua ja totaalisesti alku virren aikana, osittain kyllä jännityksen piikkiin.

Meidän isin puolelta paikalle pääsi tätini vanhimman lapsensa kanssa ja samainen serkku puolisoineen jotka oli meidän vihkiäisissäkin, ymmärrän kyllä tuon 5h automatkan karsivan. Äitin puolelta taas oli kyllä kivasti mummoni ja pappani ja mummon siskoja puolisoineen muutama ja yksi pikkuserkkukin isänsä kanssa. Meillä kävi pieni sosiaalisen median kämmi kutsun kanssa ja harmiksemme enoni perheeltä meni koko ristiäiset ohi, heitä kyllä kaivattiin ja ihmeteltiin porukalla kun ei mitään vastausta ollut kuulunut. (Äitini sai onneksi hieman paikattua tätä.)

Puoliskoni puolelta oli hänen mummo miehensä kanssa, enon perhe ja kaikki sisarukset, miinus veljenpoika ja tietysti mun appivanhemmat.

Viikko sitten

Huomasin etten kirjoittanut ollenkaan sen suurempia kuulumisia viime viikolta, vaikka niitäkin on! Ja nyt on pakko yrittää kirjoittaa koska ihan oikeasti en meinannut enää muistaa mitä tapahtui viime viikolla.... sen siitä saa kun ei enää käytä kalenteria. Oon aina ollut aika huono kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta kalenterista on voinut lukea aina suunnitellut ja toteutuneet menot ja meiningit ja yleensä piirrustuksista ja raapustuksista vielä päätellä kenen kanssa ja millä mielellä.

Maanantaina skipattiin kerho ja mentiin porukalla yhden äidin luokse syömään ja höpöttämään. Tuhina nukkui vaunuissa koko tuon ajan ja illalla Tuhina ja puoliskoni sai viettää laatuaikaa kahdestaan kun samalla mamma porukalla käytiin LadyLinella jumpassa. Illalla vielä pakkailin reppuun ja hoitolaukkuun mitä nyt ikinä keksin tarvittavaksi yhtenä päivänä tai oikeastaan kuudeksi tunniksi.

Tiistaina herättiin aikaisin, Tuhinan ihan oikeasti herätin ja syötin ja puin. Aamusateessa lompsin vaunujen kanssa bussipysäkille ja mentiin ensimmäiseen keskustaan vievään bussiin. Rautatieasemalla oltiinkin tasan tunti ennen junan lähtöä, mutta mieluummin niin päin. Tuhina nukahti bussissa ja minä hyppelehdin laiturilla junaa odottaessa, ajattelin antaa vauvan nukkua pihalla.

Meidän vaunujen jarrut on vähän hankalat. Parkkeerasin vaunut ja nukkuvan Tuhinan seinän viereen ja katselin omalta paikaltani kuinka vaunut vähän heijas eteenpäin ja takaisin seinään. Ees taas ees taas. Mietin vaan että millon räpsähtää ja mulle tuli ihan oikeasti pahaolo. Ja sittenhän ne räpsähti ja vaunut kolisi toisella seinustalla olleisiin kyynärsauvoihin. Onneksi Tuhina jatkoi uniaan, minä käänsin vaunut toisin päin (kuvassa) ja ystävällinen ruova teki tilaa viereensä ihan vaunujen edessä. Onneksi matka kesti vain puolituntia.


Perille kun päästiin menin tietysti hissillä alas mutten tajunnutkaan että se hissi laski suoraan pyörätielle, ei minnekään asematunneliin. Hetken aikaa ihmettelin mutta löydettiin toisemme aseman edestä. Luokkakaverini vauva on pari kuukautta Tuhinaa vanhempi ja nyt nähtiin ensimmäistä kertaa vauvojen kanssa. Meiltä molemmilta on suunnilleen sama matka Lahteen, joten sinne oli hyvä sopia treffit. Oli aika kurja keli niin kaupunkia ei oikein nähty mutta kauppakeskus Trio tuli kyllä tutuksi. Ja muuten pakko antaa pisteet kotiin lasten leikkialueesta ja hoitohuoneesta!

Tuhina oli vähän itkuinen ja nukahti kyllä kahteen kertaan muutamaksi tunniksi. Itkuisuus varmaan johtui herätyksestä. Kierreltiin kauppoja ja höpöteltiin niitä näitä. Luokkakaverini lähti kotiin aiemmin niin me jäätiin Tuhinan kanssa  vielä moikkaamaan paikkakuntalaista kaveria jonka vauva on kaksi viikkoa Tuhinaa vanhempi. Tosin tällä kertaa vauvat ei ihmetelleet toisiaan kun  Tuhina nukkui koko ajan. Käytiin vähä  kävelemässä ulkona mutta en edes jaksanut vaivautua ottamaan kuvia kun oli niin harmaata ja sateista.


Paluu matkalle laitoin vaunut suosiolla junan suuntaisesti eikä ne tällä kertaa räpsähtäneet. Tuhina heräsi vähän ennen kun kotikaupunkimme kuulutettiin ja oli loppu matkan hereillä. Bussia odoteltiin 20 minuuttia ja valittiin väärä bussi. Tämä teki meille ylimääräisen lenkin ja juuri tuon lenkin verran se oli liian pitkä. Bussissa Tuhina suostui tuttiin mutta heti bussista pois noustessa itku jatkui. Meiltä pysäkille on onneksi suht lyhyt matka ja Tuhina rauhoittui mitä kovempaa vaunut kulki. Onneksi oli kunnon kengät, kumppareilla olisi ollut vaikea juosta.

Keskiviikkona skipattiin taas kerho, ihan vaan koska reissaaminen oli aika rankkaa sitten kuitenkin ja tiistai ilta venyi.  Laitoin Tuhinaa parvekkeelle nukkumaan samaan aikaan kun kerhotutut tulivat tuohon takapihan puistoon leikkimään. Toivoin että koti olisi ollut vieras kunnossa, olisin huutanut parvekkeelta koko porukan kahville, mutta otin sitten itekin päikkärit. 

Torstaina perhetyöntekijät esittäytyivät vauvakerhossa. Mentiin taas hetkeksi kahvilaan kerhon jälkeen höpöttämään niitä näitä ja illalle oli sovittu bobypump Ladylinella. Mie jätin jumpan väliin kun olin sopinut jo aiemmin että se paikallinen paraskaveri tulisi meille. Edellisen kerran nähtiin mun synttäreiden aikaan eli ihan liian kauan sitten. Kokkailtiin uunimunakasta ja hedelmäsalaattia. Höpötettiin ja kuvattiin.

Perjantaina menin heti aamusta näyttämään Tuhinaa terveyskeskukseen, varmistettiin ettei useamman viikon flunssa johdu korvatulehduksesta ja keskusteltiin ihottumasta. Nyt me vihdoin saatiin lähete lastenpolille. Tuhinan päikkärit sai muskarin mittaisen tauon ja jatkuivat taas ulkona. Rullasin kesärenkaat pois autosta kun neuvolasta tuli soitto. Käytiin näyttämässä poskia meidän neuvolantädille, viimeinen varmistus vauvauintia varten. Lupa myönnettiin tai paremminkin suuresti kannustettiin joten suuntasin sitte kauppakeskukseen ostamaan uikkarit Tuhinalle. Saatiin vielä 20%alennusta, kävipä tuuri etten viikkoa aiemmin ostanutkaan.


Illalla meidän äiti tuli tuomaan meille kirjahyllyä. Tuhina ei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä, toisaalta ihan kiva niin mummu sai viettää hetkisen aikaa hänen kanssaan, kun lauantaina ei enää pitänyt ehtiä.

Lauantaina herättiin aikaisin vauvauintiin. Me vähän myöhästyttiin, mutta ensimmäisellä kerralla altaassa oltaisi normaalistikin vähän vähemmän aikaa. Tuhina oli virkeä loppuun saakka ja tehtiin ensimmäinen kauhasukellus. Jatkossa pitää muistaa jotta vauvauinti itsessään toki kestää vain 30min, mutta reissuun saa varata pukemisineen n. puolitoista tuntia. Varsinkin jos tahtoo pestä hiuksia tai käydä vähän saunassa lämmittelemässä ennen kotiin lähtemistä.


Ajattelin Tuhinan olevan nälkäinen uinnin jälkeen mutta hän nukahti heti kun autoon päästiin ja nukkui useamman tunnin. Meidän oli tarkoitus tulla uimahallilta kotiin, pakata mummolalaukku ja viedä Tuhina puoliskoni mummolle heti. Mutta mekin nukahdettiin. Vietiin Tuhina vasta päikkäreiden jälkeen tosin hän kyllä nukahti uusille päikkäreille ennen kuin autoon päästiin.

Sunnuntaina oli Helsingin vaarnan vaarnakonfferenssi ja ensimmäistä kertaa konffa tuli netinvälityksellä ja katsottiin livelähetystä omassa seurakunnassa. Toisaalta on hienoa että tekniikka mahdollistaa tämmöistäkin, mutta varsinkin mulle ja silloin kun kuuluin Tampereen vaarnaan, vaarnakonffat oli aina sellaisia viikonloppuja kun nähtiin kaikki serkut ja isoisä ja isoäiti kun koko suku isin puolelta kuuluttiin samaan vaarnaan ja tietysti kavereita muista seurakunnista.  Tämä hohdokkuus ja kohtaaminen jää nyt kokonaan pois mikä on tosi harmi. Mutta kyllä tekniikkaa helpottaa olenhan itsekin hyvä esimerkki kun kaksi vuotta olen täällä asunut ja tämä oli ensimmäinen vaarnakonffa johon osallistuin ja ihan vaan koska ei tarvinnut lähteä paikanpäälle Helsinkiin.

Sunnuntain henkeen ei mielestäni kuulu siivouspäivä, mutta tällä kertaa siivosin ja järjestelin tuon meidän makuuhuoneen kaaoksen. Siellä kun on pakko tehdä asioita päiväsaikaan. Valoa riittii aika hyvin ja mitä pimeämpi tuli, siirsin romuläjän lähemmäs ovea ja olkkarista tulevaa valoa, lopulta imurointi oli ainut mitä todella tein pimeässä huoneessa. Puoliskoni sai myös keskittyä koulutehtäviin ilman että yritän koko ajan höpöttää hänelle kun mulla oli omaa tekemistä. Vähän ennen seitsemää oltiin hakemassa Tuhinaa. Saatiin syödä mummon herkkupöydässä ja puoliskoni sai yhdistetyn synttäri ja joululahjan etukäteen. Hyvin oli mummo ajatellut, nimittäin aina kun puoliskoni näkee voileipägrillin kaupassa mietitään että tuommoinen pitäisi ostaa, vaan ei me olla koskaan saatu aikaiseksi.

Vauvani mun

Vauva, vauveli, neiti, nappula, pikkunen, rakas, höpönassu, ähinä, puhina, Tuhina. Vauva, meidän neiti Tuhina, on ryöstänyt äidin sydämen ja ajan totaalisesti. Ja kyllä hän on myös möyrinyt tiensä kaikkien sukulaisten sydämiin. Myörinyt, koska se kuvaa hänen tapaansa päästä eteenpäin tällä hetkellä, ei siksi että sydämiin olisi ollut mukamas vaikea päästä.


Tuhina neljä kuukautta kasvaa hyvää tahtia (vaikka vauvauintiohjaaja luuli hänen täyttäneen vasta 3kk). Hän viihtyy parhaiten vatsallaan ja osaa myös satunnaisesti leputtaa päätään lattialla. Toki hän osaa myös hermostua kun vatsallaan olo on aika rankkaa mutta missään nimessä selälleen ei mennä ja vastaan väännetään jos äiti tai isi yrittää kääntää. Eteenpäin päästään myös, hitaasti mutta varmasti vaikka ryömimiseksi sitä ei  voi vielä kutsua hyvällä tahdollakaan. Lelut ja kädet löytävät tiensä suuhun selällään ja mahallaan ollessa, varpaissakin roikutaan selällään ja kyljellä ollessa. Kovasti Tuhina myös vääntää itseään istuma-asentoon, kunhan vain on hiemankaan puoli-istuvassa asennossa. Toinen tämän hetken hitti juttu on hyppiminen, tai siis polvien joustaminen, mutta sehän on tärkeä taito sekin!

Uskallan väittää että Tuhina rakastaa vettä, sen kyllä luulisi tulevan jo geeneistäkin, puoliskoani kun on mahdoton saada vedestä pois ja minuakin on sanottu lapsena ällistyttävän nopeaksi vaatteiden vaihtajaksi kun on kuulutettu rannalle lähtöä. Lauantaina meillä oli ensimmäinen vauvauinti ja ohjaajakin kehui kuinka Tuhina naureskeli puolivälin piirileikissä kun näki muitakin vauvoja.

4kk vauvan kanssa on opettanut ainakin sen että vauvan kanssa kannattaa varata reilusti aikaa, ihan sama minne menee. Tästä huolimatta en koe vauvan kanssa liikkumista haastavaksi päin vastoin, mulla on melkein aina vaunut takakontissa kun lähden vauvan kanssa autolla jonnekin. Juna-ja bussimatkakin onnistuu, testattu on!

Vaikka Tuhina on ollut iso osa perhettä ylivuoden (kyllä lasken myös raskausajan), on minun pakko edelleen hämmästellä, ihailla ja ihmetellä tuota pientä, vaikka paljon onkin kasvanut, sievää, ihanaa, iloista, nauravaista vauvaani. Hän höpöttää,  myös öisin ja nauraa jonkin verran ääneen. Jos sille päälle sattuu tai tarve vaatii (lähes tulkoon aina se on se tarve - yleensä väsymys, joskus myös nälkä tai vaippa - jos Tuhina oikeasti joutuu itkemään) on hän varsin kova ääninen  niin mahtava tapaus. Aivan ihana. Niin pieni ja puhdas, kaunis ja viaton, jotenkin niin hauras vaikka jäntevä onkin. Ei voi äidin rakkautta käsittää ennen kuin itse on äiti, eikä vieläkään. Kai se kasvaa sitä mukaa kuin lapsikin kasvaa.


Saan olla kiitollinen kun se mies johon aikanaan hullaannuin ja heti perään täysin rakastuin on nyt oma puoliskoni ja siitä että hän on kanssani tätä arkea ja sen ihmeitä jakamassa ja nyt meidän välistä suhdetta on kasvattamassa ja lujittamassa uusi rakkaus jonka jaamme, meidän rakas Tuhina. Olen aivan myyty.

Kaksin karkuteilla

Disneyn Tangled, Kaksin karkuteillä, onko tuttu elokuva? Mun mielestäni se on aivan mahtava! En silti ajattellut kirjoittaa mitään  leffa-arvostelua etenkin kun ei ole edes mikään tuore elokuva. Se nyt vaan tuli mieleen, on aika tarttuva otsikko vaikka me ei edes olla karattu mistään tai mihinkään, kunhan ollaan kotona. Kaksin. Siis minä ja puoliskoni. WHOOOT! Niinpä.

Puoliskoni mummo totesi minut väsyneeksi veljenpojan synttäreiden perusteella ja ilmoitti hoitavansa Tuhinaa, vaikka yönkin yli, mieluusti jotta meille järjestyisi vähän omaa lepoaikaa. Ihan oikea diagnoosi kyllä sillä hetkellä oli en kuitenkaan aio valittaa väsymystä.

Lupasin kiitollisena heti Tuhinan hoitoon tuoda joskin muutama mutka oli matkassa. Tuhina on edelleen täysimetyksellä ja meillä aloitettiin se maidoton dietti juuri synttäreiden jälkeen ja maidotonta korvikettakin saa vain apteekista, eli sovittiin että muutaman viikon päästä kun olen saanut pumpattua maidotonta maitoa pakkaseen. Sovittiin sitten tämä viikonloppu. Tarkoitus oli viedä Tuhina hoitoon lauantaiaamuna heti vauvauinnin jälkeen, mutta Tuhinan lisäksi  me nukahdettiin päikkäreille ja mummolaan mentiin vasta yhden jälkeen. Nyt ollaan siis kahdestaan ja meillä on lupa hakea Tuhina takaisin vasta illalla.

Suunniteltiin jo hienosti että lauantaina siivotaan ja tehdään puoliskoni koulutehtäviä pois alta ja sunnuntaina sitten jotain kivaa. No niin no jaa. Mun äiti tuli perjantai-iltana meille yhdeksi yöksi, moikkaamaan Tuhinaa ja toi samalla kirjahyllyn tuonne makkariin. Ja kyllähän äiti myös auttoi uimaan ja mummolaan lähtiessä pukemisessa ja pakkaamisessa ja tiskasi eikä pelkästään astioita. Jonkun verran hyllyyn lauantaina jo tavaroita järjestin, mutta siivousmotivaatio loppui kun aurinko laski, eikä meidän makkarissa näe enää mitään, sinne pitäis ripustaa kattolamppu... 


Sen sijaan, puoliskoni oli kyllä ahkera koulutehtäviensä kanssa ja minäkin blogin kanssa. Taas on muutama teksti saanut kuvansa takaisin ja luonnoksia kävin läpi, sen lisäksi että intouduin kirjoittamaan! Laskeskelin yksi ilta monestako tekstistä kuvat uupuu ja kirjasin jo muutaman ylös mihin kuvia ei yksinkertaisesti enää ole vaan muutamat kuvat joudun ottamaan ihan uusiksi. Jos joka päivä saan palautettua yhden tekstin kuvat niin olen valmis ensikuussa. Oh boy mutta  vielä sen teen! Sunnuntaina sain meidän makkarin siistiksi, nyt voitasiin hakea vihdoin se pinnasänky anoppilan varastosta.

 * * * * * * * * * *

Haettiin Tuhina seitsemän aikaan. Hyvin oli maidot ja vaipat riittäneet. Korviketta oli varoiksi hankittu ja kokeiltu antaakin, muttei ollut Tuhina huolinut. Nukuttu oli hyvin perinteisillä kello kahden ja aamu viiden syönneillä. Mummokin oli samaa mieltä, että Tuhina on aivan ihana ja heti ilmoitti koska pystyy seuraavan kerran meille näin vapaata aikaa järjestää.

Puoliskoni on ihana, mun paras ystävä, niinkuin kuuluukin olla, mutta outoa oli olla taas kahdestaan. Hassuinta tässä on se että v a s t a 4kk sitten me ihan oikeasti oltiin kahdestaan.

Mitäs muuten, kuvissa jonkin verran meidän kotia näkyy mutta kiinnostaako kurkistus meille? Pitkään olen miettinyt teenkö vai enkö tee meidän kodista omaa postaustaan joten heitetään pallo teille. :)

Isänpäiväkortteja



Viime keskiviikkona kuulin kuinka edellisellä kerralla kerhossa oli tehty isänpäiväkortteja ja -lahjoja, me oltiin reissussa niin meidän lahjat oli vielä mietintämyssyssä. Viikonloppuna ihastelin ja puoliskollenikin esittelin humoristisia soiviakortteja kaupassa, mutta päätin kuitenkin tehdä itse.


Isänpäivä onnittelut lähtivät postinkautta papalle - Tuhinan isopappa, isoisälle - Tuhinan isoisoisä ja minun isille eli vaarille. Tein samaa sarjaa myös kortit appiukolle - papalle ja hänen isälleen - isovaarille. Kirjeet postitin vasta sunnuntaina, joten pikkuisen myöhästyivät kun tiistaina vasta olivat perillä. Appiukko sai kortin sunnuntaina, mutta isovaarin kortti jäi antamatta kun hänet löydettiin ikiunesta perjantaina.

Varmaan voi jo kutsua perinteeksi meidän isänpäivän viettoa, kun kolmantena vuonna peräkkäin mentiin kirkon jälkeen appivanhemmille syömään. Kirkko on 10-12 ja yleensä saatan tulla kotiin vasta yhden jälkeen kun jutellaan vielä ystävien kanssa, mutta nyt oltiin kotimatkalla jo vartin yli 12.

Askartelin kortit Tuhinan kanssa torstaina ja puoliskoni lahjaa väsäilin vasta lauantaina ja viimeistelin sunnuntaina - silitin kangasvärit kiinni tyynyliinaan ja maalattiin vielä viimeiset jalkapohjat korttia varten.




Lahjaksi Tuhina teki jalanjälkityynyliinan ja valokuva sai toimittaa kortin virkaa. Siitä tuli kyllä vähän raidallinen kun tulostimesta loppui muste samalla kertaa. Tyynyliina annettiin tietysti tyynynpäällä ja kortti oli piilotettu sinne sisälle. Meidän perheessä on aina käyty yhdessä herättämässä laulaen päivänsankari (synttäri- ja isän-, äitienpäiväsankarit) joten myös puoliskoni herätyskellona toimi yksiääninen onnittelulaulu, ehkä ensi vuonna Tuhina jo laulaa/ääntelee itsekin sen lisäksi että kuolaa puoliskoni naamalle... Kahvit jäi keitämättä, mutta perustelen sitä sillä etten osaa keittää hyvää kahvia. Tyynyliinan esittelin puoliskolleni jo lauantaina kun värit oli kuivuneet. Minusta siitä tuli niin kiva etten vain malttanut olla näyttämättä sitä heti. Laulu ja kortti oli kuitenkin yllätykset.

Hyvää isänpäivää kaikille isi-ihmisille vielä tätäkin kautta. Erityisesti minun ihanalle, rakastavalle, aina auttavalle, arjensankari-isilleni ja rakkaalle supermies puoliskolleni. Tyylikkäästi myöhässä.

Vierii pyörii kierii

Taas on hurahtanut yksi viikko ihan ohi noin vain ja useampana päivänä olen miettinyt mitä kirjottaisin. Varsinkin kun tähänkin viikkoon on taas mahtunut vaikka mitä ja olenko edes kertonut että Tuhina kääntyy selältä  mahallee ja on jo vanha tekijä tässä lajissa, kaksi viikkoa mahalta selälleen kääntymisen jälkeen (siitäkin on jo melkein kuukausi!) hän on alkanut kääntyä toiseenkin suuntaan. Multa meni ensimmäinen ohi kun olin pyykkäämässä eikä olohuoneessa Tuhinan kansa ollut puoliskoni edes ymmärtänyt hihkua asiasta kun luuli että se oli ihan tuttu juttu. Neiti kääntyi heti uudestan niin minäkin näin ja nyt ei häntä meinaa saada selälleen ollenkaan vaikka kuinka on hartiat väsyneet.

Maanantai oli maanantai. Aamu oli ihanan leppoisa päikkäreihin asti. Yks kaks Tuhina heräsi hysteerisesti itkien. Ei meinannut rauhoittua millään ja viimeisenä keinona otin yöpuvun ja vaipan pois ja sitten vielä friidalla aloin räkäisyyttä helpottaa josko itku siitä olisi johtunut. Vinkkinä muille ja muistutuksena itselle - kannattaa pitää se vaippa päällä kun vauva on sängyllä....

Pukeminenkin oli Tuhinan mielestä aivan kamalaa, ainakin äänestä päätellen. Lähdettiin perhepuiston kerhoon, kunhan vaan käydään ajatuksella, pitkästä aikaa reppuillen. Meidän käynti kestikin useamman tunnin koska heti kun kotioven perässäni suljin hoksasin etten sitten ottanut avaimia. Onneksi puoliskoni koulu on ihan siinä vieressä niin hän sitten koulusta tultuaan poikkesi Hellin kautta ja mentiin samaa matkaa kotiin. Helli on se paikka missä maanantaisin on kaupungin perhepuiston kerhotoimintaa. Tällä kertaa paikalla oli enemmän opiskelijoita kuin lapsia (saattaa toki syypää olla myös että mentiin taisteluista johtuen aika myöhään, suurin osa perheistä lähtee 12 aikaan kotiin syömään ja päikkäreille).

Annoin Tuhinan opettajatädin syliin ja seuraavaksi sain hänet takaisin vasta kun nälkä kitinä alkoi. Hellissä on sellainen kiva rentoutumis huone jossa on monta fatboy-säkkituolia ja tunnelma valot. Tuhina tietysti nukahti syönnin päätteeksi ja yritin ottaa kuvia mutta, no puhelimella ja tunnelmavalaistuksella, lopputulos ei ole kovin hääppöinen, mutta onpahan kuvia.


Vähän ennen kuin puoliskoni tuli meitä hakemaan kerhoon tuli yksi neljän lapsen äiti joka katsoi Tuhinan punaisia poskia. Hetken juttelimme ja selvisi että hänellä on kaikki lapset allergisia ja nyt kun mulla oli maidotondietti niin hän suositteli siihen seuraksi munaton, naudaton, soijaton ja gluteenitonn. Vehnää me ollaan mietitty että seuraavaksi kokeiltaisiin, kun ei tämä maidoton oikein ole tehonnut. Soitin neuvolaankin että saataisin meidän 4kk neuvola vähän aiemmaksi aika oli varattuna 12.11.

Tiistaina käytiin ensimmäistä kertaa MLL:n perhekahvilassa. Meitä oli siellä tuttu porukka vauva-vanhempiryhmästä. Tuli juteltua vauvauinnista ja eräs äiti heitti ilmaan kuinka kiva olisi lähteä reppuillen pienelle retkelle kansallispuistoon ja minä ilmoittauduin heti kaveriksi.

Kotona sain Tuhinan kiinni itseteossa, en tosin ole keksinyt että miten hän on tuota lelua oikein vetänyt että se on lähtenyt irti lenkistä.


Keskiviikkona oli taas seurakunnan kerho ja minä pyörittelin peukaloita koko tuon puolitoistatuntisen.  Ja tulinpa stalkanneeksi taas yhden äitikaverin lisää myös facebookista. Merkkasin paikalla  olo listaan 1+1 vaikka Tuhina nukkui vaunuissa, eteisessä tosin, koko kerhon ajan. Meidän matka kestää ehkä minuutin jos ei tarvitse suojatielle jäädä odottamaan autoja ja Tuhina nukahti matkalla enkä raaskinut häntä heti herättää. Hän jatkoi vielä uniaan kerhon jälkeenkin kun käytiin kahden äidin kanssa tuossa meidän takapihalla olevassa puistossa. Kotiin tultiin 12 aikaan ja vielä vaan neiti nukkui. Nukkui kun puoli yhdeltä aloin häntä syöttämään.


Sain neuvolaan peruutusajan yhdeksi ja ajattelin syöttää ennen kuin lähdetään, ettei Tuhina sitten ole nälkäinen ja kiukkuinen kun herää neuvolassa. Ja hän heräsi vasta kun syötön jälkeen laskin lattialle ulkovaatteiden pukemista varten.

Pituutta on tullut 2,3cm edelliseen ja painoakin 410g päästiin reilulla 100grammalla ohi kuudesta kilosta. Edelleen haaveilen 6kk täysimetyksestä ja meidän terkkarin mielestä Tuhina kasvaa hyvin. Painoa olisi ehkä voinut tulla vähän enemmän, mutta on kai ihan luonnollista ettei sitä tullut tavallista reilua 500g nyt kun Tuhina yrittää kovasti jo päästä eteenpäin ja kääntyilee melkein koko ajan. Varpaat Tuhina on myös keksinyt ja nappasikin jalastaan kiinni ensimmäisen kerran ikinä neuvolan vaa'alla.

Tuhina meinasi hermostua lääkärin aikana ja kun piti alkaa ulkovaatteita pukemaan hän jo itki täyttä kurkkua. Väsynyt oli ilmeisesti koska rintareppuun nostin haalareihin topatun nukkuvan vauvan. Kotona viihdyttiin tunti ja Tuhina nukkui. Käytiin myös isänpäivä ostoksilla, mikä käsittää kylläkin askartelutarvikevaraston täydentämistä.


Isänpäivästä en sen enempää kirjoita vielä, koska pääasiassa kirjoitan kauempana asuville sukulaisille ja perheenjäsenille enkä halua pilata yllätystä ja puoliskoni yksinoikeus on oikolukea kaikki kirjoitukset ennen julkaisemista. Kaikkien pappa/vaari-ihmisten yllätykset puoliskoni kylläkin näki kun niitä torstaina tein, tarvitsin auttavaa käsiparia niin toteutukseen kuin valokuvaukseenkin.

Torstaina oli taas vauva-vanhempiryhmä ja tälläkin kertaa imetin Tuhinaa syrjemmässä, tosin ilman mitään yksinäisyyden tunteita. Meillä on facebookissa oma ryhmäviestiketjukin jo. Tällä kertaa meidän kanssa oli 26vuoden kokemuksen omaava neuvolantäti joka yritti puhua Novalania Tuhinan poskiin mutta luotan itse Ceralan Plusssaan joka on tuhdinpaa kuin tuo Novalan, ja Ceralanikin haetaan nyt vartalorasvaksi koska poskiin tehoava rasva me löydettiinkin jo.

Ryhmän jälkeen jäätiin vielä parkkipaikalle juttelemaan kun meidän Foreverin jälleenmyyjä äiti huristi pihaan. Hän missasi koko kaksituntisen kun oli ollut hoitamassa lapsensa asioita. Päädyttiin sitten kaikki heille kahville. Yksi äideistä käy Ladylinella ja hänellä on sinne ilmaislippuja kavereita varten, nyt ollaan menossa jumppaamaan jo ensi maanantaina. Ja jumppaamisesta kun puhuttiin niin seuraavaksi jo päätettiinkin että lähdetään kokeilemaan tankotanssia. Varataan yksityistunti ja jotta saadaan tuo 10henkeä täyteen kysellään sitten ensi torstaina taas vauvaryhmästä mukaan muitakin äitejä.

Torstai-iltana askarreltiin isänpäivä kortteja, kauimmaiset isopapat ja vaari ei nyt saa sunnuntaiksi korttejaan, vähän myöhässä olin liikkeellä postituksen kanssa.

Tuhina on ollut räkäinen ja yski torstai iltana ja minäkin olen ollut aika räkäpää joten jätetiin perjantaina muskari väliin. Aamulla sain jatkaa uniani vaikka Tuhina heräsikin syömään koska kääntymisen myötä hän viihtyy nykyään myös kyljellään. Helpottaa hurjasti yöllisiä syöttöjä, kun enää mun ei olekaan pakko nousta istumaan vaan voidaan hyvin molemmat jatkaa silmät kiinni ja Tuhina saa mahansa täyteen. Perjantaihin herättiinkin vasta kymmenen aikaan. Tuhina parvekkeella toppahaalarissa miltei 3h ja puoliskoni nukkui edelleen klo 1330. Tytöllä on isänsä unenlahjat, vaikka puoliskoni jäi kyllä kotiin nukkumaan kuumettaan. Räkätautia, flunssaa, kuumetta ja kurkkukipua enemmän ja vähemmän koko perheellä.


Nyt lauantaina taiteiltiin Tuhinan kanssa puoliskolleni isänpäivä lahja ja sen jälkeen Tuhina nukkui samanlaiset päikkärit parvekkeella kuin eilenkin. Iltapäivällä kävin forever äidin kanssa puistoilemassa. Heillä on mummola meidän naapurissa. Puoliskoni veljenpoikakin kävi morjenstamassa vaunuissa taas nukkuvaa Tuhinaa. Pojat - puoliskoni, pikkuveli ja veljenpoika - lähtivät vaihtamaan meille niitä talvirenkaita ja pakko taas todeta jotta voihan murheen kryyni meidän pikku monsteria. Halvalla et hyvää saa jos käytetyistä autoista puhutaan, mutta pysytään ainakin tiellä jos ei muuta.

Voihan ihottuma

Keskiviikon lääkärineuvola olikin varsin mielenkiintoinen ja kaikkea muuta kuin antoisa reissu. Pyysin päästä aikaisemmin koska Tuhinan poskissa on ajoittain todella pahan näköistä ihottumaa. Terkkarin kanssa kaikki oli ok, täysimetyksellä jatketaan ja hän kannusti vaatimaan lähetettä iho- tai lastenpolille ja allergiatesteihin.

Lääkärin mielestä voitaisi alkaa maistattamaan soseita, mutta kun yritin inttää vielä allergioista niin hän ei sanonut muuta kuin että nyt itse sulkisin ensin tomaatin ja sitten paprikan viikoksi pois ja pitäisin ruokapäiväkirjaa. Laskettiin tänään puoliskoni kanssa että viimeksi olen paprikaa syönyt viime lauantaina, eli sille tuskin Tuhina on allerginen ja tomaattimurskaa oli tiistaina spaghetti kastikkeessa mutta tuoreena viime lauantaina.


Koitin kysellä vehnänkin perään että kannattaako alkaa vehnättömälle tai täysin gluteenittomalle dietille - ei tomaatti ja paprika vain. Mun päässä vilkkuu vain kysymysmerkkejä. Ja vielä koitin inttää että voidaanko saada lähetettä eteenpäin ja vastaus oli ettei kukaan ota meitä vastaan jos se on atooppista. (No kai olisi pakko ottaa jos oltaisi saatu lähete?) "Prick-testejä kukaan ei tee ja verikokeisiin ei noin pieneltä voi ottaa niin paljoa verta plus että ne testit ei edes näytä mitään näin pieneltä." Ja maidon saan ottaa takaisin kun ei siitä maidottomasta kerta kuukaudessa ollut apua. Koitin vielä inttää että minkä ikäisenä sitten voitaisiin päästä allergiatesteihin ja jäin ilman vastausta.

Rasvoista sentään oltiin yhtämieltä lääkärin kanssa. Nyt käytössä olleet Aqualan, Aqualan L ja Bepanthen ovat auttaneet säärien ja käsivarsien ihottumiin ja selästä ihon kuivuus on kadonnut kokonaan. Mutta ne posket. Mun oli tarkoitus pyytää rasvaresepti mutten oikein tiennyt mihin rasvaan se nyt olisi ollut fiksua pyytää, mietin kuitenkin ääneen että seuraavaksi kokeilisin Ceralan tai Ceralan Plus rasvoja. Saatiin resepti Ceralan Plusssaan ja käsky ostaa Sibicorttia, koska se tulee halvemmaksi ilman reseptiä.


Apteekista kerrottiin että kannattaa ostaa molemmat ilman reseptiä koska Ceralanin reseptissä ei lue pitkäaikaisen ihosairauden hoitoon, joten se siitä hyödystä sitten. Ja Sibicort taas olisi tullut halvemmaksi reseptin kanssa (tosin nyt rehellisyyden nimissä täytyy sanoa etten muista että saiko halvemmalla vain isomman tuubin ja sen takia se tulee halvemmaksi ilman reseptiä kun Tuhinan poskiin viikon kortisonikuuri ei varmaan kovin isoa tuubia tarvitse).

Pyysin myös lääkärin todistuksen vauvauintia varten koska meiltä jää nyt ensimmäinen kerta väliin noiden poskien takia. Onneksi Tuhinaa ne ei tunnu härnäävän, tai ainakaan hän ei niitä raavi jatkuvasti.

Soitin apteekkiin keskiviikkona, mutta unohdin torstaina käydä siellä. Ei me silti ilman rasvoja jääty. Sain äitikaverilta Foreverin Aloe Vera Gelly näytteitä ja Aloe Propolis Cremen jämäpurkin testiin. Eihän nekään nyt yhdessä yössä Tuhinan poskia paranna, mutta onpahan näin luonnonlääkkeenä testattu. Nyt olen laittanut Propolista eilen päivällä ja yöksi ja tänään aamulla, päikkäreiden jälkeen ja yöksi. Ja itseasiassa vaikka ihottumat pahan näköiset ovatkin niin nyt poskien iho on minun silmääni huomattavasti pehmeämmän ja rauhoittuneemman näköinen. Puoliskoni myös totesi että tuo rasva näyttäisi toimivan. Ja Tuhinan posket myös tuoksuu aivan ihanalta tuon Propoliksen jäljiltä!


Eiköhän me ensiviikolla päästä uimaankin. Taidan jättää Sibicortin apteekkiin ja ostaa itsellekin tuon Propoliksen. Nyt vaan sitä ruokapäiväkirjaa että selviäisi myös se syy, nyt kun oireeseen on näyttänyt löytyvän hoitokeino.

Ps. Itsehoitoapteekin linkistä Sibicortin kohdalta selvisikin että muistelin oikein tuubin koon vaikuttavan korvaukseen.

Ceralan, Ceralan Plus, Sibicort, Aloevera Gelly tuubi ja Propolis tuubi kuvat pöllitty, alkuperäiset sivut linkeissä.

Pilvilinna

Mulla on jo pitkään ollut Ikean otoslista netissä  nimellä pilvilinna, sinne oon koonnut lipastoja, hyllyjä, peilejä, mitä nyt milloinkin on sattunut sillä hetkellä näyttämään hei toi ois kiva tai hei ton mä haluun vielä. Toisen Junior ostoslistan tein heti kun raskaus varmistui ja sinne keräsin kaikkia pinnasängystä puklurätteihin, mutta edelleen viimeksi ollaan käyty Ikeassa yli vuosi sitten kun ostettiin meidän olohuoneeseen hyllyt ja meidän Jörölle rullalauta. (Jörön tarinakin on muuten luonnostelussa)

Syysloman aikana päätin että meillä loppuu kebabmätöt ja alkaa oikea säästö- ja kotiruoka kuuri. Koska mä haluun sinne Ikeaan! Ja tietysti isänpäivä tulee ja  puoliskoni synttärit ja joulukin vielä!

Päätin jo kauan sitten että me tarvittaisiin uusi sänky. Ja olisi ollut tosi hienoa että oltais häälahjaksi saatu budjettia sitä varten, mutta tosiaan kun juhlat on juhlimatta.... niin säästö kuurille siis. Säästä pitäisi myös niihin vihkisormuksiin jotka on vielä vaihtamatta.


Pointtina nyt kuitenkin se että ajattelin ihan vaan näin omien säästötavoitteiden kirkkaana pitämisen takia kertoa että mitä sieltä ostoslistalta löytyy. Mistä mä haaveilen ja mitä me ollaan mietitty että tää meidän koti kaipaisi jotta saatais tästä viihtyisämpi. 

Mä löysin meille sen sängyn! Ja vaikka oonkin vannoutunut 140cm leveän sängyn fani niin tämän, olkoonkin 160cm, jenkkisängyn olen nyt päättänyt meille kotiuttaa! (ei puhuta millä aikataululla, mutta pitäähän ihmisellä haaveita olla, pinempiäkin) Sitäpaitsi tätä ei tosiaan ole hinnalla pilattu kun vertaa sänkyliikkeiden 2000e maksaviin sänkyihin ja useampi liike äitini kanssa kierrettiin.


Yöpöydät haluaisin kotiuttaa vaikkei vielä uutta sänkyä saataisikaan, tosin ne olisi ehkä loogista kotiuttaa yhtäaikaa. Sininenkin olisi aika veikeä mutta luulen että jos tämä kotiutuu niin valkoisena kuitenkin. Puolikonihan ei ole vielä tätä kommentoinut että voihan meille eksyä ihan jotkut toisenkin laiset yöpöydät.


Uuni ja tarjoiluvuoat niistä on haaveiltu jo ties miten kauan, mutta ne olen myös ajatellut kotiuttaa ikeasta koska hinta, tärkeintä on että on toimiva enkä tosiaan halua maksaa 50e vuoasta jonka voin saada ikeasta 5eurolla. Jääpala muotteja voisi myös samalla katsoa, toivottavasti niille tulee käyttöä vasta ensivuoden puolella, mutta voihan olla että soseita pitää alkaa pakastaa ennemmin kuin arvataankaan. (toistaiseksi ei tosin ole viitteitä etteikö Tuhina kasvaisi tarpeeksi maidolla. Ja sekin vielä että pitää ilmeisesti epäillä kaiken maailman allergioita että jos tässä mitään soseita ikinä uskaltaa aloittaakaan....)

Erilaisista lipastoista olen myös haaveillut. Makkariin kaivattaisiin kirjahylly, mutta sellainen ihan perus hylly mulla on mummolassa varastossa, pitäisi vaan kotiuttaa se tänne.


Olohuoneeseen taas joku avoin hylly tai lipasto olisi ihana. Nyt ollaan mietitty Expedittiä (tai siis sitä vastaavaa joka Kallaxina nykyään tunnetaan). Meillä on vain kaksi seinään kiinnitettyä hyllyä ja ne on jo täynnä ja mun kaikki kynttilät on keittiössä odottamassa paikkojaan!


Lackin mutta valkoisen haluaisin makkariin myös Tuhinan sängyn lähelle (tosin se sänkykään ei ole vielä tänne eksynyt..) siihen sijoittaisin ristiäislahjaksi saadun hopeanvärisen valokuvakehyksen ja kummikarusellisoittorasian ja siihen lähelle vielä seinään kiinni laitettavan useamman kuvan valokuvakehyksen. Saatin mun enon perheeltävarastoista pyörimästä leluja, muutama kirja ja sellainen neljän koukun naulakkohylly jossa on pyöreä peili. Sen haluaisin Tuhinan hyllyn viereen tai alle ja ripustaisin esille kaikki Tuhinan sievät mekot.

o s t o s l i s t a
sänky 
yöpyödät 
hylly Tuhinalle
hyllykkö olkkariin 
joulukuusi ja koristeita 
joitakin jouluvaloja

hih tästä tulikin mieleen että pitääpäs kirjoittaa joulupukillekin!

Huonekalukuvat on pöllitty IKEAsta ja sormus Ailiolta.
Linkistä pääsee tuoteen sivulle.

Viikonloppu

Pahoittelen jälleen kuvaton postaus, mutta tyhjensin eilen illalla mun puhelimen muistin eli jatkossa on taas kuviakin! Pitäis vissiin oikeesti opetella käyttämään ja lataamaan! tota kameraa.... 

Tänään käytiin Tuhinan kanssa kirkossa ja tultiin kotiin. Yksi sisar sanoi mua tänään hehkulampuksi! Sanoi että hehkuin onnellisuutta kun istuskelin välillä nukkuva ja välillä leikkivä Tuhina sylissäni, no sellainen hehkulamppu olen kyllä mielelläni. Ja toinen taas kehui mun kampausta: suihkun jälkeen harjaamatta pipo päähän ja kirkolla kiskaisin nopeasti nutturan ylös. Toisaalta, puoliskonikin tykkää että mulla on hiukset kiinni ja kasvot näkyy. Yksi tuttava pariskunta mietti pyytävänsä meitä keilaamaan tässä joku kerta. Kotona yritettiin viihdyttää ja nukuttaa ja rauhoitella vuoron perään Tuhinaa kun päikkärit jäi vähän pätkittäisiksi ja illalla vielä kylvetettiin. Sellainen sunnuntaipäivä tänää, eilen taas olikin sitten enemmän puuhaa.

Nyt mulla on numero jo yhdelle paikalliselle äitikaverille! Osa vauvaryhmän äideistä oli sopinut näkevänsä lauantaina ja mutkin sinne kutsuttiin. Tarkoitus oli olla siellä klo 11 ja vaikka kuinka ajattelin että kymmeneltä aletaan pukea jo ulkovaatteita ja lähdetään ennen puolta kävelemään niin oltiin pihalla vasta 10 vailla 11. Onneksi GoogleMaps väitti matkan kestävän vain reilu 20min. Olisinhan toki voinut lähteä autollakin, mutta vaunut olisin jokatapauksessa ottanut kyytiin kun suunnitelmassa oli Foreverin esittely, pientä purtavaa ja vaunulenkki. Plus meillä on edelleen kesärenkaat alla ja lauantaina oli koko päivän pakkasta joten päätin että turvallisempaa liikkua jalan. Jätin puoliskoni nukkumaan ja ehkä hieman ylipukeutuinena -2 asteen pakkasessa taapersin niin kovaa kuin vaunujen kanssa pääsin. 

Kuvittele kuva 
vaelluskengät, toppahousut, sadetakki, 
pipopäässä, banaania lapaset kädessä syöden 
vaunuja työntäen.

Yksi äideistä varoitti meitä että saattaa usko loppua kesken että se tie tosiaan jatkuu sinne rivitalolle jossa tämä perhe asustaa. Huomasin jo kauempaa toisen vaunuilijan ja mietin olisikohan hänellä sama suunta. Uimahallille vievän tien alussa mietin että saattoihan tuo olla vauvauintiinkin menossa kunnes uimahallin kohdalla hoksasin että ne on kaikki loppuneet klo 11 mennessä ja näin saman hahmon taas kauempana joten seurasin ja kyllä vaan meillä oli sama osoite, näin kun hänelle avattiin ovi ja ovi kerkesi mennä juuri kiinni kun tulin pihaan ja aukesikin samantien uudelleen kun parkkeerasin vaunut ja niissä nukkuvan Tuhinan muiden vaunujen ja niissä nukkujien viereen.

Meitä oli yhteensä viisi äitiä ja vauvaa. Meidän emäntä on siis Foreverin jälleenmyyjä ja oli sopinut kahden äidin kanssa tästä esitelmästä. Sen piti kestää 30-45min mutta jostain syystä me alettiin tekemään ruokaa vasta kolmen jälkeen. Tuli siinä samalla juteltua vauvoista ja synnytyksistä ja vauvauinneista ja ties mistä kaikesta naapureista ja ulkona nukkuneet vauvatkin heräsivät, vuoron perään pompittiin pihalle kurkkimaan kenen vaunuista ääni kuului, kolmet vaunut ja yksi hälytin toimi ihan hyvin.

Kuvittele kuva 
rivitalon etupihalla ikkunan edessä
kolmet vaunut rinnakkain 
- ja kaikista kuuluu pientä unista tuhinaa

Tuhina viihtyi kivasti muiden äitien ja vauvojen kanssa olohuoneessa kun itse menin keittiöön auttamaan tai no lähinnä pitämään seuraa koska sain jopa pestä tomaatit, paprikan ja kevätsipulit ja raastaa juustoa. Koska mulla on tämä maidoton dietti vielä päällä, niin leivontasuunnitelmat  olikin muuttuneet tortilloiksi. Me tehtiin, tai siis katsoin vierestä kun meidän emäntä teki, sellainen tahna sinne väliin jossa oli tomaattia, paprika, punasipulia, kevätsipulia, avokadoa ja pikkuisen tuoretta chiliä ja se oli ihan älyttömän hyvää! Lisäksi oli kookosrasvassa paistettua kanaa, juustoraastetta, kermaviiliä ja salsakastiketta ja Nachoja. Pitää kyllä joskus kotonakin tehdä tollaiseksi tahnaksi, vaikka aikalailla samoja raaka-aineita mekin laitetaan tortillan väliin.
Kuvittele kuva
herkkutortilla
sait varmaan mielikuvasta kopin :)

Yksi äideistä poistui paikalta ennen vaunulenkkiä ettei heidän neidiltä mene rytmit ihan sekaisin, me sitten vaunuiltiin ensin neljästään sellainen lenkki joka kulki mun ja sen äidin jonka selkää seurasin kotien kautta, hän jäi ensin matkasta ja sitten emäntä ja viimeinen vieras jatkoivat vielä kaksin vaunuillen matkaa takaisin. 

Syödessä ja jutellessa tuumattiin myös, että olisi kiva näin pienemmällä porukalla tavata vaikka viikottain kun siellä vauvaryhmässä meitä on oikeasti aika paljon ettei siellä oikein tule vaihdettua kuulumisia kuin juuri sen vierustoverin kanssa.

Sovittiin että tiistaina treffataan sitten kymmeneltä MLL:n Perhekahvilassa, tällä kertaa niin että miekin menen sinne sisälle asti enkä vain kävele ohi. Ajattelin reppuilla sinne, ettei tarvitse jättää vaunuja kadulle ja näänpä sitten jatkoa varten että kannattaako vaunuilla ja reppuilla.