Kaksplus.fi

Synnytyssairaala

Multa kysyttiin eilen että mitä mieltä oon synnytyssairaaloiden lakkauttamisesta. Aihe on nyt tapetilla, kuten kaikki muutkin säästötoimenpiteet jotka tuntuu välistä erittäin mielenkiintoisilta. Mutta erityisesti synnytyssairaalat koska synnytys voi olla vaarallinen ja synnäreitä on nyt jo harvassa. Ja tästä on nostanu meteliä niin sairaaloiden asiakkaat kuin henkilökuntakin.

Tuhina syntyi tai siis piti syntyä Kotkassa jonne meiltä on tunnin ajomatka. Me saatiin medialta aika paljon huomiota, mutta lähinnä meidät yhdistettiin siihen että hätäkeskus ei enää toimi niin kuin pitäisi, me kun jonotettiin sinne. Nyt meidän tarina ensimmäisen kerran yhdistettiin synnäreiden lakkauttamiseen.


Meidän tarinalla on onnellinen loppu ilman traumoja tai mitään "kaikki mikä voi mennä pieleen menee pieleen" kokemuksia, eli napanuora oli vain hartiahuivina, ei estänyt hengittämistä ja meillä oli jopa lääkäri, vaikka väärän alan, niin lääkäri silti paikalla. Onnekas sattuma voisi sanoa. Me oltiin keskellä valtatietä eli me ilmoitettiin hätäkeskukseen suunnilleen paljonko matkaa jäljellä ja ajettiin ambulanssia vastaan. Myös kuski säästyi traumoilta. Lucky us.

Viime viikolla kuulin perheestä johon syntyi toinen lapsi, äiti siis tiesi mitä tuleman pitää kun lähti synnyttämään. Tai luuli tienneensä, nimittäin he olivat joutuneet pysähtymään vieraan talon pihaan ja paniikissa selvitelleet hätäkeskukseen osoitetta ambulanssille. Äiti lanssiin ja isä jatkoi matkaa omalla autolla. Sairaalaan päästyään isää onniteltiin, vauva oli syntynyt ambulanssissa. Nyt isällä on rytmihäiriöitä. Ja matka synnärille n. tunti. (Tämä on nyt rehellinen juoru)

Kyllä muakin aluksi mietitytti tuo matka. Meinasin että sijoituttais taktisesti mun vanhemmille lasketun ajan tienoolla, siellä olisi edes synnäri samassa kaupungissakin. Ja vaikka meidän kuski lupautui jo varmaan ensimmäisellä kolmanneksella kuskiksi lähteä niin mietin että meidän perheen luona olisi 4kuskia. No kuulin että siinä sairaalassa ei ole juuri minkään näköisiä kivunlievitys mahdollisuuksia ja synnäri on tyyliin parakeissa joten se siitä suunnitelmasta. (Mun tietolähde saattoi olla vähän provosoiva)

En koe itseäni mitenkään erityiseksi. Ei mulla ole mitenkään erityisen korkea kipukynnys, satun vaan olemaan särkylääkevihaaja, eli nukun kivun yli mieluummin kuin popsin nappeja. Silloin kun mun ranne murtui popsin kyllä ihan mielellään niitä nappeja vaikka itkun päästin vasta kun pääsin kotimatkalle, se oli työtapaturma, näin esimerkkinä. Eli synnytyskivut oli ihan ok vaikka sattuihan se mahottomasti, mutta en joutunut kestämään niitä kovin kauaa. 

No mites sitten se henkinen puoli. Traumoja. Me ollaan kai onnellisia sen suhteen myös että ilmeisesti ollaan sen luontosia ihmisiä ettei koettu tarjottua psykologille keskustelua tarpeelliseksi. Mutta aina se ei ole näin. Ihmiset on ja kuuluukin olla erilaisia. 

Ja sitten vielä se huomio että meidän paikkakunnan synnäri on lopetettu niin kauan sitten etten tiennyt että täällä on joskus ollut sellainen, ennen kun puoliskoni mummo luuli että synnytetään siellä. Sinne olis ollu alle 10min matka.

No mitä mieltä mie sitten oon... sitä että kävin kannattamassa kansalaisaloitteen tuota päivystystä koskevaa lakimuutosta ja vasta tuon luettuani mulle selvisi että kyse on oikeasti lakimuutoksesta eikä säästötoimenpiteestä. Ja oikeasti on hyvä teksti kirjoitettu sinne!  

Anteeksi vain arvon poliitikot mutta musta tuntuu että tää lakialoite on tehty säästöjä silmällä pitäen sillä hei, säästetään kun vähennetään sairaaloiden toimintaa jej ja leikataanpa sitten näitä sosiaalitukia. Näin. Ajetaanpa kansalaiset tuonne yksityisten lääkäriasemien asiakkaiksi kun kunnallisia leikataan leikataan leikataan. Niin joo ja jos paljonkin meinaa käyttää yksityistä niin kannattaa hankkia sellainen vakuutus joka korvaa niitä käyntejä, oi mutta leikataan lapsiperheiltä sosiaalietuuksia niin ettei peheessä jossa toinen opiskelee ja toinen on vanhempainrahalla ole varaa noita vakuutuksia ottaa niin pysyvät sitten kuitenkin julkisensektorin asiakkaina. Tai siis olisi varaa maksaa vakuutusten normaali erät mutta talous menee sekaisin sen ensimmäisen jätti erän kohdalla, kun meidänkin kolmihenkiselle perheelle kaikki henkilövakuutukset tulis tehdä samalle sopimukselle ja kaikki ekat erät samaan könttiin, sitten myöhemmin niitä voi kyllä jakaa eri kuukausille.

Mutta niistä synnäreistä! Kanna oma kortesi kekoon täällä. Vielä ehtii.

Kerho

Anoppi on mua monesti kannustanut keksimään jotain tekemistä vauvan kanssa, jotain etten olisi kaikkia päiviä kotona neljän seinän sisällä, minä ja vauva. Vauvauinti! Siinäpä vasta hieno harrastus, ehdottomasti aloitetaan ajattelin jo ennen Tuhinan syntymää. Elokuussa jo varasin meille paikan, tosin päästään aloittamaan vasta marraskuussa, 3kk ikäraja. Vaikka tosi nopsaa aika menee ja Tuhina kasvaa niin silti.

Viikko sitten käytiin kyläilemässä anoppilassa ja tuli puheeksi kerhot.  Meidän neuvola ylläpitää vauva-vanhempiryhmää kerran viikossa, jonne tottakai päätin mennä, mutta odoteltiin sen alkamista nyt syyskuussa. Sunnuntaina katsoimme sitten porukalla minkälaisia perhekerhoja seurakunta järjestää. 

Keskiviikkona on päällekäin kaksi, toinen kirkkorakennuksen lastenkerhotiloissa ja toinen seurakuntatalon kerhotiloissa. Perjantaille löysin 30min kestävän vauvamuskarin. Seurakunnan kerhojen syyslukukausi oli ehtinyt jo alkaa mutta vauva-vanhempiryhmä kokoontui tällä viikolla ensimmäisen kerran.

Keskiviikkona suuntasimme tuon kirkon kerhoon, se kun on lähempänä, kirkko näkyy meidän ikkunoista, niin päätin aloittaa tutustumisen siitä. Tuhina nukahti täydellisesti puolituntia ennen kerhon alkua ja heräsi 15min päästä syömään, eli mentiin tyylikkäästi vartti myöhässä. Tila oli kivan iso ja siellä oli kovien penkkien lisäksi kulmasohva. Jäätiin lattialle oven eteen ja vieressä penkillä äitinsä sylissä istunut tyttö oli heti utelias Tuhinasta, jej ainakin yksi kaveri!

Alussa oli ohjattua leikkiä ja ilmeisesti pieni laulutuokio joka missattiin. Siitä siirryttiin kahvittelemaan, piirrustushuoneen ja kapean käytävän kautta. Kahvitilassa oli muutama 4-6 hengen pöytäryhmä ja yksi isompi. Kannoin nukkuvaa Tuhinaa vaunun kopassa ja tunsin itseni vähän ujoksi ja eksyneeksi. Laskin Tuhinan ikkunan alle siksi aikaa kun hain  mehua ja leipää. Tuhina tuijotteli kattoon kun tulin takaisin. Rohkenin pitkään pöytään parin äidin seuraan, mutten jutellut vielä kellekään.

Kahvittelun jälkeen oli vapaata leikkiä. Isossa huoneessa oli jos jonkin näköstä peliä ja palikkaa. Istuskelin seinänvieruksella ja katselin kun Tuhina tutkaili ympäristöään. Piirrustushuoneessa oli iso lastenpöytä mataline tuoleineen ja nurkassa lasten torikoju ja keittiö kalusteet. Tämän pöydän ääressä myös äidit syöttivät soseita ja minäkin Tuhinaa imetin. Sai vähän enemmän ruokarauhaa kuin isossa tilassa. Kerhon aikana juttelin 2 äidin kanssa. Toinen kysyi Tuhinan ikää ja toisen kanssa juttelin vähän enemmän muistakin paikkakuntamme kerhoista. Kerho kesti puoltoista tuntia.

Torstaina vauva-vanhempiryhmä. Ja jälleen ajoitus petti, tällä kertaa sen takia että nuhainen Tuhina valvotti yöllä ja jätin meille vain 30min lähtöaikaa herätyksestä. Ja jos olisin tiennyt mistä ovesta pääsee sisään tai mennyt vain suoraan kysymään neuvonnasta niin olisin ehkä ollut vähän vähemmän myöhässä. 20min yhyy.

Istuimme tanssisalissa jumppamatoilla vauvojemme kanssa. Ryhmässä oli kesken tutustumiskierros jossa kukin kertoi nimensä ja vauvan nimen ja synnytyskokemuksiaan. Mukana on joka kerta neuvolantäti joka johtaa keskustelunaihetta ja tuo meille kahvitarjoilun josta veloitetaan euro. Vapaamuotoista keskustelua oli myös tämä kahvittelun lomassa. Eikä haittaa jos vauva on pahalla päällä tai pitää imettää tai vaihtaa vaippaa. 

Ryhmälle oli aikaa kaksi tuntia. Poistuimme kaikki suunnilleen samalla oven avauksella edelleen jutellen. Nyt en ollut niin ujo osallistumaan keskusteluun vaikka vielä vähän, osittain kyllä myöhästymisenkin takia. Tässä ryhmässä oli myös se äiti jonka kanssa juttelin enemmän keskiviikon kerhossa. Ja hämmästyin kun yksi äiti joka istui minun vieressä huikkasi lähtiessään heipat mulle erikseen kun olin vessassa pesemässä Tuhinaa. Kiitos hänelle. Innolla odotan jo ensi torstaita!

Perjantaina suuntana seurakuntatalo ja kirkkomuskari. Nyt lähdettiin matkaan jo hyvissä ajoin, koska halusin kiirehtiä postiin hakemaan pakettia jolla oli viimeinen säilytyspäivä. Tuhina nukahti ja ajattelin lähteä samaan aikaan kun puoliskoni lähti kouluun mutta neiti heräsi ja varmuuden vuoksi tarkistin vaipan ja yritin vielä syöttää, vaan eipä maito maistunut. Tuhina itkeskeli kun laitettiin ulkovaatteet ja nostin vaunuihin mutta hiljeni heti kun vaunut lähtivät liikkeelle ja nukahti kun oltiin kävelty ehkä huimat 3metriä ulkona.

Vaikka postiin on aika pitkä matka oltiin tällä kertaa ajoissa jopa 10 vaille! Seurakuntatalon lasten kerhotila on toisessa kerroksessa, vaunukatokseen ulos mahtui varmasti  vain kolmet vaunut kokonaan. Kerhotilan eteiseen sain vaununkopan penkinalle piiloon, itse kerhotila oli pienehkö mutta oikein kiva. 

Meidät otettiin ilolla vastaan vaikka kotisivuilla lukee iän kohdalla n.3kk eteenpäin. No onhan Tuhina suunnilleen 2,5kk. Tunnistin yhden äidin keskiviikolta. Ja eräs pieni poika oli utelias näkemään mikä vaaleanpunainen nyytti sieltä äitiyspakkauksen makuupussin sisältä paljastui, rynnäten ja heti hupun alle kurkistaen. Tuhina heräsi kun otettiin ulkovaatteet pois.

Alkuun laulettiin kynttilän sytytys laulu, sitten nimilaulu jossa kaikki vauvat ja vanhemmat toivotettiin tervetulleiksi, oli pieni alkurukous ja rukousloru ja kynttilän sammutus. Sitten jatkettiin laululeikeillä. Piilotettiin vauva huivin alle, lennettiin kuin linnut ja käytiin korkealla, kutiteltiin ja pusuteltiin. Jos tuon lentämisen ja nostelun olisin tiennyt niin korviin vedettyjen housujen ja paidan sijaan olisin pukenut Tuhinan bodyyn tai potkuhousuihin, ettei napa vilku. Tiedänpähän ensi kerralle. :D 

Puolituntia meni tosi nopeasti, Tuhina oli tyytyväinen koko ajan ja itsekin tykkäsin. Vasta kun oli taas ulkovaatteet päällä ja nostin Tuhinan taas vaunun koppaan oli hän vähän itkuinen mutta nukahti sillä aikaa kun laitoin oman takin päälle. Ja jatkoi uniaan vielä parveekkeella reilun tunnin, sen lisäksi että istuskelin vielä puolisen tuntia pihakeinussakin kotiin tultuamme.

Yhteenvetona

Keskiviikon perhekerhossa oli paljon lapsia ja sen verran isompiakin että tunsin itseni pikkuvauvan kanssa vähän ulkopuoliseksi, siellä on varmasti mukavampi käydä sitten kun Tuhina oppii ryömimään ja ymmärtää leluista ja muista lapsista vähän enemmän ja kun muiden äitien kasvot ja nimet tulee tutuiksi niin varmasti juttukaverikin löytyy.

Muihin äiteihin tutustumisen kannalta tuo neuvolan ryhmä on ehdottomasti paras koska siellä kaikki saavat puheen vuoron ja on joku tietty aihe ja puheenjohtaja keskustelua avaamassa ja sitten sitä vapaata keskustelua myöskin.

Tuhina varmaan nauttii eniten tällä hetkellä muskarista, sen mitä ymmärtää, siellä kun ollaan koko ajan kontaktissa vanhempaan ja näin saa kaiken huomion minulta ja lauluista kai yleensä vauvat tykkää, tulee taputtaminen ym, tutuksi.

Kaikkiin aion mennä myös ensiviikolla ja ehkä maanantaina tutustumaan myös yhteen avoimeen kerhoon tuohon keskustaan, mikä jos oikein ymmärsin on yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen kanssa. Puoliskoni on siitä maininnut ja tämä uusi tuttavuus keskiviikolta ja torstailta kertoi siitä myös. 

Tänään tuhina nukkui 3tuntia parvekkeella,  klo 12-15, täydellinen rytmi kerhoilun kannalta, katsotaan tuleeko siitä tapa! :) Tälle kotiäidille tuli kiirettä loppuviikkoon kun vauvauintikin on sitten lauantaina kunhan marraskuu saapuu! 

Babyshower

Pari vuotta takaperin sain kutsun Tampereen kämppikseni babyshoweriin mutta asuin Rovaniemellä eikä opiskelijabudjettini tuolloin antanut myöten viikonloppureissulle. Joten elämäni ensimmäinen babyshower kokemus oli vieraana Urheiluopistoaikojen luokkakaverini vauvakutsuilla toukokuun alussa. 

Aamupäivällä pienempi porukka oli järjestänyt hemmottelua tulevalle äidille ja iltapäivällä me kauempaa tulleet liityttiin seuraan. Mukavissa testattiin hänen ja meidän muiden tietämystää erilaisista vauvasanaston termeistä ja kuva arvoituksista yritettiin tunnistaa jos mitäkin hoitovälineitä. Ainoastaan sankarin vastaukset käytiin ääneen läpi, mutta kaikki muutkin vastasivat ja saivat halutessaan ilmiantaa omaa tietämystään tai tietämöttämyyttään. :D Ystäväni äiti oli tehnyt voileipäkakun päälle kinkusta aivan yli söpöt suloiset jalanjäljet ja pöytiä koristi pienet vaaleansiniset ja -punaiset ilmapallot. He olivat päättäneet jännittää tulokkaansa sukupuolta loppuun saakka. :) Ensivaikutelma vauvakutsuista: ihana.


Mietin että kuka mahtaa järjestää mulle kutsut kun oli ollut puhetta että tottahan sellaiset pitää olla, mutta kukaan ei tuntunut muistavan koko asiaa. Niinpä kerran jutteltuani kirkossa ystävän kanssa päätimme päivämäärän ja pistin facebookkin tapahtuman pystyyn. Välillä itkusilmässä puoliskolleni uhmaten ettei ketään kiinnosta, kunnes isosiskoni otti asiakseen vallata tapahtuman järjestäjän roolin ja minä potkin itseni ulos tapahtumasta.

Siskoni ja paikallisen seurakuntamme apuyhdistyksen sisaret eli käytännössä yli18v naiset järjestivät minulle vauvakutsut kesäkuun alussa, paikaksi valikoitu yhden sisaren koti. Meidän tarjoilut koottiin nyyttäriperiaatteella ja tuloksena oli kanasalaatti salaattibuffan muodossa, patonkia ja levitteitä, mokkapaloja, raparperikakkua, ja hedelmäsalaattia. Ainakin :D juomaksi mehua ja sitruuna bonaquaa.




Ohjelmassa oli piltin syöttämistä vähän isommille vauvoille, vauvakuvien tunnistamista, runoja vauvaudesta ja vanhemmuudesta, navanympärysmitan arvaamista, syntymäpäivän veikkailua ja isosiskoni oli askarrellut pieniä bodykortteja joihin vieraat kirjoittivat haltijakummin lahjojaan :) Vaippakakun teki meidän emäntä. En ollut ennen nähnyt tämän muotoista kakkua vaan ainoastaan niitä missä vaipat on rullattu. Tämän kakun välistä löytyi välipalakeksejä ja keskeltä yksi korvikepurkki ja pyöreä näkkileipäpaketti. Kuvassa ei näy mutta kakun huippua koristi vaalenpunaisesta bodystä pyöritelty ruusu jonka sisällä oli ensilusikka.


Eniten itseä jännitti miten puoliskoni pikkusiskot mahtavat viihtyä, kutsuttu oli kuitenki myös jo eläkeikään ehtineitä isoäiti-ihmisiä sekä niitä minun lapsuudestakin tärkeitä äiti-ihmisiä. Tietysti oman äidin ja siskojen lisäksi. Muutamalla isoäiti-ihmisellä oli lastenlapsiakin mukana. Vanhin vieras taitaa olla jo 90 vuoden paremmalla puorella. Nuorin vieras taas oli ainut miespuolinen vieras, sen Tampereen kämppikseni suloinen poika joka oli myös kovasti auttamassa lahjojen avaamista. :)


Navanympärysarvauksen voitti ex-kämppikseni veikkauksella 103cm. Oikea vastaus oli 102cm. Kaikkien vieraiden arvaukset on kirjoitettu yhden kalenterilapun kääntöpuolelle. Samoin nimi ehdotukset joista yksikään ei osunut oikeaan, meillä oli yksi ehdotus jonka puoliskoni oli hyväksynyt joten sitä ei paljastettu kutsuilla. Syntymäpäivä arvauksen voitti taas yksi näistä lapsenlapsi-ihmisistä osuen päivälleen oikeen. Heinäkuussa oli arvauksia melkein jokaiselle päivälle.


Haltijakummit toivottelivat mm. Luovuutta, rauhallisuutta, aurikoisen mielen, kauniin sydämen, rakkautta, viisautta. Kaikki nämä bodykortit ja kalenterikortit on talletettu tuonne vauvakirjan väliin muovitaskuun. Pitää ehkä tehdä vielä erikseen joku muistonkirja sieltä kun löytyy muutakin rekvisiittaa jota en saa kirjaan mahtumaan,  mm. Ultrakuvat, pari lehtileikettä ja lööppiä, sairaalan rannekkeille on paikka kirjassa mutten ole varma haluanko laittaa niitä sinne väliin pullottamaa, osan korteistakin ajattelin säästää Tuhinalle.

Tässä vielä päivän maha, navanympärys 102cm rv 34+2

Sadepäivä

Jotenkin tuo pyykkitupa ei oikein houkuttele, varsinkin kun sillä 2,5€/h ei oikeasti pese kuin yhden koneellisen jos noudattaa tarkasti sitä 1h pesuaikaa (pesuohjelman kesto vähintään 28min + huuhtelu 8min). Taas päästiin siihen pisteeseen että puhtaista viedään viimeistä riepua ja viimeisiä sukkapareja. Eikä meillä ollutkaan viikonloppuna siivouspäivää niin kuin oli tarkoitus. Toisaalta, suurin osa siitäkin siivoamisesta olisi ollut pyykkäystä ja tiskausta.

Lauantai otettiin rennosti kun Tuhina vaikutti hieman kipeältä, puklaili koko päivän tosi paljon, ilmeisesti edelleen sitä rotavirus rokotetta. :/

Sunnuntaina taas kirkon jälkeen ampaistiin anoppilaan viettämään puoliskoni perheen kuopuksen synttäreitä. Pannukakkua ja mokkapaloja nam! Tuhina seurasi formuloita sitterissä maaten. Papan sylissä alkoi silmät luppasta taas seitsemän pintaan. Ja minä ihmettelin kun puoliskoni melkein 2v veljenpoika puhui ensimmäistä kertaa minun kuullen kolmen sanan lauseita, vaikka onkin puhunut niitä jo jonkin aikaa. Jotenkin aiemmin on tullut kiinnitettyä huomiota ainoastaan siihen milloin lapset alkaa syömään soseita tai alkaa kääntymään, istumaan ja lähtee liikkeelle ei niinkään siihen puheeseen.


Pyykkäyksen tiimoilta syyllistyin taas vaunujen väärinkäyttöön. Pakkasin kaikki pyykit mitä löysin, Tuhinalle hoitolaukkuun tuttikipon, vaippoja -tänään loppui meidän 2koon vaipat ja siirryttiin samalla kolmos kokoon! onko niiden pakko kasvaa niin nopeasti, vaihtovaatteet, peppupyyhkeen ja pissalakanan hoitoalustaksi, vaunun koppaan taas peiton, sen oikean sänkypeiton koska aappapussi päätyi pyykkikoppaan ja enoni vaimon ja serkkuni virkkaamaan tilkkupeiton.

Niin ja turvakaukalonkin kiikutin valmiiksi autoon kun ennen lähtöä käytiin ruokaostoksilla rintarepussa. Kyllä vain päästiin ilman pysähdyksiä käytävästä autolle vaikka pitikin kiertää talo ja alamäkeen mentiin, toisessa käsivarressa tyhjä turvakaukalo ja toisella kädellä tornia varmistaen. Vielä ennen lähtöä sulatin pakastimesta 60ml maitoa ja annoin pullosta parkkipaikalla jotta Tuhina selviäisi automatkasta. 

Olet oikeassa ei sinne pyykkitupaan ihan niin pitkä matka ole jotta autolla mentäisiin, vaikka nyt kun sen ääneen sanoin kirjoitin niin oikeastaanhan sen voisi kyllä niinkin tehdä, kas kun ei ole aiemmin tullut mieleen, roskat kun kyllä usein viedään autolla samalla kun lähdetään jonnekin.. :D mutta en mie pyykkien kanssa ihan niin laiska ole, pyykkitupa on sentään samassa rakennuksessa kun se roskakatos taas on tuolla jossain. Muutenkin tykkäisin olla pihi bensan kuluttaja - jos se on kävelymatkan päässä sinne kävellään, yleensä.


Me lähdettiin ennen puoltapäivää Tuhinan kanssa maalle pyykkäämään! 

Tuhina tosin nukkui tai seurusteli sen aikaa kun minä hoidin pyykkejä. Tätini (virallisesti isotäti) asuu puolentunnin ajomatkan päässä ja sopivasti kyseli kuulumisia sunnuntai-iltana. Aamulla vasta huomasin viestin ja soitin heti. Ja niin helpottui taas arki vähäsen tai ainakin sen verran että ei tarvinnut kellon tarkasti juosta kellarin ja kodin väliä vaunuillen tai reppuillen. 

Tuhina söi kahdentoista aikaan melkein heti kun oltiin perillä ja nukkui kolmeen saakka ainakin. Ja nukkui toisetkin melko pitkät päikkärit ennen kun taas syötiin ja nukahdettiin. Kaikkea en ehtinyt pyykätä mutta tärkeimmät kuitenkin. Ja sain minäkin pienet päiväunet eikä syömisiäkään tarvinnut ressata jotenka suurkiitos Tätskälle avusta! 


Sen verran vilpoista oli sisällä että peitot oli ihan hyvä varustus pienelle, iso peitto kaksinkerroin lattialla maton päällä alustana ja tilkkupeitto Tuhinalle. Villasukatkin pidettiin Tuhinalla jalassa ja tumput käsissä, tai ainakin yritettiin. Olin vähän yllättynyt miten paljon Tuhina nyt nukkui päivällä. Ei se kotona tunnu tuolla tavalla nukkuvan. Ei vaikka ulos nukuttaisi.


Aika vierähti hurjan nopeasti ja melkein säikähdin kun kello oli seitsemän kun kolmanmen koneellisen levitin saunaan hetkeksi kuivahtamaan. Ja Tuhinakin nukahti seitsemältä. Kosteahkojen pyykkien kanssa sitten kiirusti takaisin kotiin. Nyt kun on alkanut rytmi löytyä!


Kannoin ensimmäisenä Tuhinan kotiin ja nostin sängylle. En uskaltun riisua villatakkia ettei neiti herää. Nostin pyykit ja muut rappuun ja autonkin ajoin pois ovelta. Sillä aikaa puoliskoni sai viimeisteltyä koulutehtävänsä ja tuli kantoavuksi. Ehdin ripustaa pyykit uudelleen kuivumaan ja väsähtää. Ennen kahtatoista Tuhina heräsi syömään. Silloin vasta raaskin vaihtaa vaatteet, samalla kun laitettiin yöksi kuivavaippa.

Tällä hetkellä Tuhinan ilta rytmi ja rutiini on seitsemältä rasvaus ja yöpuku päälle ja sitten syöty nukahtamiseen saakka., yöunilleen hän nukahtaa suunnilleen  kahdeksalta. Seuraavan kerran syödään kahden jälkeen ja sitten uudestaan 20 yli 4, välillä skipataan tuo kahden ruokailu. Paitsi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Tuhina söi toisen kerran vasta 20 yli 5. Aamuihin ollaan  noustu 0730-0800 välillä nyt parin viikon ajan. Aamu syönnin jälkeen olen taas tarkistanut ihon kuivat kohdat ja vaihdan päivävaatteet molemmille. Päiväuni- ja syömisrytmistä mulla ei edelleenkään ole mitään hajua mutta tämä iltojen rutinoituminen antaa mulle kahdenkeskistä aikaa puoliskoni kanssa 2-3tuntia tai enemmänkin jos en malta mennä ajoissa nukkumaan.

Tuo yhdentoista jälkeen syöminen ei näköjään kamalasti vaikuttanut rytmiin. Yöllä syötiin vähän ennen neljää, niin että 5 yli 4 Tuhina oli taas untenmailla ja aamulla heräsin Tuhinan ähinöihin vartin yli seitsemän. Nyt onkin erittäin kummallista kun Tuhina nukahti jo ennen yhdeksää nukkui suunnilleen tunnin, herättyään viihtyi tuossa lelujen alla ja äsken syötin ja vein taas sänkyyn nukkumaan varttia vailla 11, taitaa neitiä tosissaan väsyttää onkohan joku kasvupyrähdys tai flunssa.

Nyt olen tuumaillut että kyllä pyykkikone on sittenkin tärkeysjärjestyksessä ennen tiskikonetta vaikka kuinka on pyykkitupa. Tiskit kuitenkin pysyy tuolla keittiössä ja vuori purkautuu kun jokaisen kokkailun yhteydessä tiskaa samantien ne pannut ja kattilat puhtaiksi ja vähän sitä vuorta pienemmäksi, ainakin niin että seuraavan aterian valmistamista ei tarvitse aloittaa tiskaamalla.

Pyykeillä taas on tapana levitä pitkin koko asuntoa vaikka kuinka meillä on pyykkikopat sitä varten että ne saisi heti heittettyä saman väristen kanssa samaan koppaan, ettei niitä sitten pyykkipäivänä tarvitse ensin etsiä ties mistä sängyn ja pöytien alta ja vielä lajitella. Ja ehdottomasti haluan edestä täytettävän koneen.

Jotain muuta

Meidän suvulla on joka kesä ollut tapana viettää vähintään yksi pidennetty viikonloppu Länsirannikolla merenrannalla, vuokratussa vanhassa kesäsiirtolassa, tänä vuonna ei ollut vapaata ennen kuin joku peruutti varauksensa syyskuun alussa. Meillä tosin oli päällekäisyys ja yhden yön takia n.5h ajoa vauvan kanssa ja seuraavana päivänä syöttövalvotun yön jälkeen ilman päikkäreitä takaisin kuulosti perheriidan reseptiltä joten jätettiin väliin. Lohdutuspalkinnoksi mulle puoliskoni halusi lähteä seuraavalla viikolla minun vanhempien luokse.



Niinpä perjantaina matkasimme ja Tuhina nukkui koko matkan. Ehkä ihan hyvä koska meidän eväsmaito ei ollut kovin lämmintä. Puoliskoni kyllä sulatti sitä auton tuulettimilla :D Nyt on Tuhinalla monta uutta kokemusta :)


Ensimmäinen koulupäivä. Vanhempani asuvat nyt ihan lähellä sitä koulua jossa äitini on aikoinaan ollut. Lauantai oli koulupäivä jonne kaikki olivat tervetulleita. Aamupäivällä lähdettiin kävelylle, minä, Tuhina, isosisko ja äiti. Siellä oli jalkapalloturnaus ja kentällä näkyi yksi tipu ja lohikäärme, löytötavarat oli ripustettu pihalle esille, oli kahvilaa ja kirpputoria ja sieninäyttely. Paikalla oli myös kaksi poliisiautoa ja paloauto. Poliisiauton takaosassa otetut ryhmäkuvat olikin oppilaiden suosikki. Tuhinastakin olisi saanut kivat kuvat mutta annettiin tällä kertaa neidin nukkua nätisti vaunuissa.




Tällä koululla on myös oma kasvihuone! Rakennuksessa oli oma huone täytetyille eläimille, pieni välitila jossa oli kaksi isoa lintuhäkkiä ja sitten se itse kasvihuone ja oppilaat rakensivat sinne lisää kehikkoja. Pihalla taas oli kaksi tyttöä ja naisopettaja rakentamassa nuotiopaikkaa ja lankuista penkkejä siihen ympärille. Siis oikeasti missä koulussa on oma kasvihuone? Ja ei tämä ei ole mikään Steinerkoulu tai muu, vaan ihan tavallista opetussuunnitelmaa nuodattava 1-9luokkien koulu!




Ensimmäiset pelastusliivit ja vaarin purjevene. Tuhina nukkui automatkan ja aluksi veneessäkin, mutta herättyään ei kannella olo  alkuun kelvannut joten syötiin hytissä ja sitten mentiin nautiskelemaan päiväunista kannelle. Sään puolesta sattui niin hyvä päivä että lopulta Tuhina heräsi kuumuuteen, ei kovin paljoa hengitä noi liivit meinaan. Loppumatka vietettiin hytin penkillä leikkiessä. Vaari pisti puoliskoni ruoriin, tosin tässä veneessä kyllä ohjataan peräsintä sillä veivillä. Keli oli aivan ihana, vaikka purjemiehen kannalta hieman liian tyyni. Hitaan mutta varman etenemisen jälkeen vastatuuleen mentäessä tuuli laantui sen verran että otettiin purjeet alas ja moottorilla rantauduttiin. Nyt on syöty ja nukuttu ja vaippakin vaihdettu järvellä.





Ensimmäisen kerran vaarin ja mummun hoteissa kun äiti ja isi meni Raxiin syömään. Tässä kohtaa pahoittelut kaikille kyseisen ravintolan faneille mutta mulla ei ole hyvää sanottavaa. Ensinkin kauppakeskuksen kiinni ollessa vaunujen tai turvakaukalonkin kanssa pitkät kapeat rappuset ei innosta. Uusi sijainti ei siis miellyttänyt. Toisekseen uusi ilme valkoiset pöydät ja muoviset tuolit entisten puisten sijaan ei miellyttäneet alkuunkaan nekään. Asiakaspaikkojakin oli tässä uudessa tilassa huomattavasti vähemmän kuin edellisessä ja entiset näkymät kadulle miellyttävämmät kuin kauppskeskuksen sisälle mutta minkäs teet. Ahtaan oloinen paikka. Ja sitten se ruoka... Mistä lähtien raxin pizzoissa on vain kaksi täytettä? Lasagne oli kylmää.  Lasten viikon hymyperunat löllöjä, salaattipöydän kananmunat kumisia ja mauttomia... No mahat tuli täyteen niistä muista salaaittipöydän antimista. Puoliskoni voisi epäillä ruokamyrkytystä kanansiipien takia, ne kun olivat ainoa ero meidän lautasilla. Onneks kotosalla oli uusia perunoita ja kanaa.



Olen ottanut tavaksi Tuhinalle keskiviikko ja lauantai kylvyt. Mummun ja vaarin luona sama amme, jossa minutkin on kylvetetty, osoittautui meidän neidille hieman ahtaaksi. Mutta puhdasta tuli ja Tuhinan käytyä yöunille yhdeksän jälkeen pääsin minä puoliskoni kanssa saunaan, ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen! Tuhina muuten heräsi ensimmäiselle yösyönnille vasta 20 yli neljä!  Nyt skipattiin siis keskiyön että klo 3 syöttö!

Sunnuntai taas oli tavallinen sunnuntai. Tuhina heräsi syömään puoli kahdeksan aikaan. Vaari oli lähdössä vierailemaan Tampereelle ja me muut suunnattiin kotiseurakuntaan. Ensimmäistä kertaa piti vaippa vaihtaa kirkon aikana (ja vielä kahdesti :D), tosin täällä on kolmen tunnin kokoukset kun nykyisessä kotiseurakunnassa vain kahden. Mutta mikäs siinä vaipatellessa kun sekä naisten- että invavessasta löytyy sellainen seinästä avattava hoitotaso ja imettääkin saa ihan omassa rauhassa kun vessojen takana on tila joka vie kastealtaalle josta löytyy keinutuolikin vauvojen ruokintaa varten.

Kirkon jälkeen meidän muiden syödessä Mummu luki Tuhinalle avaruudesta ja totesi etteipä tullut yhtään liian aikaisin hankittua uusia lastenkirjoja. Seurankaipuu lakkasi samantien ja Tuhina kuunteli ja katseli kirjaa jalat ja kädet viuhuten.


Kotimatka alkaa yleensä vasta seitsemän jälkeen mutta nyt lähdettiin viiden jälkeen jännittäen sanooko auto itsensä irti matkan aikana. Ei me nytkään lähdetty silloin kun oli tarkoitus, mutta kuskin päikkärit on pätevä syy viivästyttää lähtöä. Varsinkin jos se kuski nukahtaa yks kaks vahingossa. Pästiin kotiin asti ja matkakin taittui lähes loppuun asti valoisan aikaan. :)

Maha asiaa

Synnytyksestä on nyt 2kk. (8vk tuli viimeviikolla mut kalenterin mukaan 2kk eilen)

Viimeiseksi neuvolakäynniksi jäi rv 39+0 ja silloin puntari näytti alkuraskauteen verrattuna +18,2kg. Jälkitarkastuksessa (6vk synnytyksestä) vaaka näytti +3,5kg. Ja viikonloppuna vanhempieni vaaka näytti Tuhina sylissäni 55,2kg. 

Pakko sanoa että hieman järkytyin näitä 39+0 vs. tänään kuvia. Ensinkin apua mitkä silmäpussit! Osittain ne kyllä johtuu myös ihanasta atooppisesta ihottumasta joka ykskaks tuli taas viraaksi syksyn kunniaksi, mutta varmasti myös nuo yösyötöt tekee osansa. En todellakaan tunne oloani noin väsyneeksi miltä kuvat näyttää. Toiseksi, viimeisen raskausviikon vietin mökillä uikkarit päällä ja paljon uiskennellen, joten en tajunnutkaan tuota turvotusta. Käsissä, jaloissa, kasvoissa. Jalkaterien turvotuksen hoksasin viimeisenä sunnuntaina raskaana kun kengät alkoi puristaa.

Kuvien vaatteet ei muuten oo mistään mammaosastolta. T-paita palautuu aina pesun jälkeen ja noi shortsit näyttäs istuvan paremmin mahan kanssa vaikka niitä piti vähän säätää kun rissat ei mennyt kiinni.


Pieni pömppis on edelleen mutta niin mulla aina on ollutkin. Lihakset näyttää kadonneen käsivarsistakin, niiden nykyään olemattomien vatsalihasten lisäksi, tosin käsiä saapi reenata joka päivä kun Tuhinaa nostelee. Vatsa kutistui ihan itsestään ja kilot karsiutui siinä samalla. Itseasiassa jalat oli ainoat mitkä tuntui jo synnärillä hoikemmilta. Muutama lisäkilo ei olisi haitannut tässä aiemmin ja ilmeisesti taas alipainonpuolella hengailevassa vartalossa mutta pitää hankkia lihaksilla painoa jatkossakin.

En ollenkaan kokemut olevani noin suuri ja turvonnut ja tykkäsin olla raskaana viimeiseen asti. Tosin en tiedä olisiko tilanne toinen jos olisin ollut töissä äitiysloman alkuun asti ja jos tämä olisi ollut myös ensimmäinen raskaus siis ettei olisi keskenmenoa siellä ensimmäisenä. Nyt hihkuin viikon 28 jälkeen puoliskolleni ettei enää ole hätää, jos lapsi nyt syntyisi sillä olisi mahdollisuudet jäädä eloon ja pitkään tiesin tarkalleen millä viikoilla mennään onneksi Tuhina malttoi kuitenkin täysiaikaiseksi.


Ei varmaan ole kenellekään yllätys että tuollainen pallo venytti arpia vatsaani, vaikka yllättävän vähän. Ehkä vatsan säännöllinen rasvaaminen auttoi. Loppua kohden arpia kuitenkin alkoi tulla navan ympärille (loppua kohden laiskistuin rasvaamaan), mutta yllätyksekseni kaikista pahiten venyi pakaranahka ja sekin toisesta pakarasta huomattavasti pahemmin kuin toisesta. Vatsan vetäytyessä arvista on tullut vaaleita ja navanympärys on lähinnä ruttuinen ja napa näyttää siltä kuin olisi ollut napakoru vaikkei mulla koskaan ole sellaista ollut. Mutta pakaroiden arvet taas on edelleen kirkkaan punaiset. Jos jotakuta olisi kuvat arvista kiinnostaneet niin pahoittelen, ne on mun ja niitä saa ihailla yksinoikeudella puoliskoni. Ne ovat henkilökohtaisia ja arvokkaita muistoja yhdestä elämäni parhaasta jaksosta ei mikään julkinen esittely kohde, eikä tuo sijaintikaan ole kovin sovelias. :D 

Ryhdin ja oman jaksamisen kannalta mun olisi syytä tehdä jotain keskivartaloa vahvistavaa jumppaa, varsinkin korsetti jumppaa, eli vahvistaa niitä syviälihaksia ja niska-hartia seutua notkistavaa jumppaa (ensin kyllä pitäs käydä hierojalla avaamassa noi totaalijumit), ei nimittäin oo mitään ergonomisia nämä mun imetyshetket ja kovillehan hartiatkin joutuu tätä reilun viidenkilon painoa nostellessa. Varmaan paras olisi valita ryhmäliikuntatunnit jostain paikillisen seuran tai salin ohjelmista jotta tulis varmasti tehtyä, mutta toistaiseks ajattelin kuluttaa mun gymstickiä, ihan vaan kotona, sillon kun satun muistamaan.

Mitään ressiä on ihan turha ottaa, tuleehan tässä kuitenkin hyötyliikuntana kanneltua noita vaunujakin rappusissa eessuntaas jos vaunujen kanssa johonkin mielii ja on tämä neiti hyvä lisäpaino jos reppuun laittaa. Piltin sivuilla tais olla joku vauvajumppa ohjekin, että jotain sellaista vois myös kokeilla. Niistä raskauskiloista ei näköjään huolta jäänytkään ja luotan siihen että joko vaatekaappini tai puoliskoni kyllä kertoo jos on syytä tehdä isompaa remonttia jos peili ei sitä kerro.

Se synnytys

Kun Tuhina syntyi tiesin heti yhden henkilön jolle oli ihan pakko kertoa, vaikkei mitään läheisimpiä luokkakavereita koskaan oltukaan. Miksi? No koska olen lukenut kaikista hänen synnytyksistään ja hänestä tulee kätilö ja koska en arvannut että meidän neiti haluaisi tehdä jotenkin poikkeuksellisen maailmaan saapumisen.

Itse julkaisin aiheesta 10päivää synnytyksen jälkeen, hieman pintapuolisesti, asiaa nimittäin oli puitu ulkopuolistenkin (lue toimittajien) kanssa jo sen verran paljon etten ollut varma mitä oikeasti tapahtui ja kuinka paljon enää julki tapahtumaa halusin tuoda. Oma teksti löytyy nimellä Supistuksia.

Myöhemmin tämä ystäväni pyysi julkaista tarinamme omassa blogissaan uuden juttusarjansa avauksena. Ja tietysti suostuin. Puoliskoni oli vielä enemmän innoissaan. Ja kun kirjoitin hänelle huomasin etten niin yksityiskohtaisesti ollut vielä mihinkään tätä kertonut, en edes omaan päiväkirjaan muistiin. (toisaalta päiväkirjaan kirjotin meidän vihkiäisistäkin vasta kesällä huomaten että kihlautuminenkin sieltä puuttui :D)

Meidän tarina synnytyksestä minun kertomani pohjalta erihenkilön omalla tyylillään kirjoittamana löytynyy nyt myös Äitilandiasta. Käykääs kurkistamassa :)

Leluja?

Eilen oli Tuhinan 2kk neuvola. Pituutta oli neiti saanut 1,5cm ja painoa +195g viimeviikkoiseen painokontrolliin. Saatiin myös se ensimmäinen rokote ja hemoglobiini oli edelleen hyvä joten sen seuraaminen 2viikon välein loppui tähän. Seuraavan kerran sitten 3kk neuvola.


Mahallaan neiti punnertaa käsien varaan ja yrittää lähteä kääntymään tai liikkeelle, kumpaakaan ei ole vielä tapahtunut,  paitsi liikkumista öisin. Näinpä neuvolan täti totesi että motoriikan kannalta lattia alkaa olla paras paikka ja mahallaan oloon väsymisen jälkeen selällään tietenkin "ne lelukaarethan on tosi hyviä virikkeitä ja lapsi oppii tarttumaan ja heiluttamaan niitä, ensin vahingossa ja sitten tarkoituksella." Niin mikä lelukaari? Niin mitkä lelut?


Tajusin vasta nyt ettei olla hankittu Tuhinalle muuta kuin se puoliskoni ostama norsu. Toki äippäpakkauksessa tuli purulelu ja saimme puliskoni enon perheeltä samanlaisen  pinkkinä, oma enoni antoi meille duplojunan, vauva kutsuillani sain puisen helistimen tapaisen ja pienen pupu pehmon, joka on erinomainen tyyny estämään pienen pään heilumisen turvakaukalossa, sairaalasta saadussa liberon laukussa oli se ampiainen(perhonen) joka löysi paikkansa turvakaukalosta ja puoliskoni mummolta saatiin roikkumaan laitettava turkoosi aasi ja rinnakkain olevat kolme oranssia kissaa.


Kyllähän odotusajalla mietin ja etsinki  sitä leikkimattoa netistä ja liikkeistä vaan tuntui etten sopivaa löytynyt, myymälöissä turhan kalliita ja nettikirppiksillä ei miellyttävää mallia näkynyt ja synnytys alkoi sen verran odottamatta että koko homma unohtui. Enkä ole muistanut koko mattoa ajatella nyt Tuhinan kanssa päiviäni viettäen. Mutta mitäpä se haittaa. Tässä meidän upouusi leikkimatto olkoon väliaikainen tai ehkä kokoaikainen jää nähtäväksi.

- - - pyykinkuivausteline, lankaa, 2xpurulelu, 1 puinen helistimen tapainen, siinä meille lelukaari - - -

ja Tuhina tykkäsi, tosin leikkiminen taisi olla aika rankkaa kun suihkussa käydessäni Tuhina ehti nukahtaa.

Olipas antoisa päivä, aamupäivällä neuvola, sen jälkeen pitkät päikkärit, myös mulle!, leikkikaaren rakennusta, suihkussa käynti luksusta!, ehdittiin vielä kokatakin ennen kuin illemmalla kävimme moikkaamassa ystäväni perhettä ja teki hyvää jutella ihan niitä tavallisia tyttöjen juttuja, otettiin muutamia kuvia ja syötiin herkullista omenapiirakkaa. 

Tuhina nukahti yöunilleen taas yhdeksän aikaan ja siitä sitten ajeltiinkin kotia kohti ja seuraava syöminki vartin yli 2. Kyllä täältä alkaa pikkuhiljaa ihan selvää rytmiäkin löytymään. 

Ps. Nää kasvaa ihan liian nopsaa ♡

Unikaveri

Ei enää yöpostauksia... hmph.

Kuinka reilua että Tuhina vetelee jotain ennätys pitkää unipätkää, nukahti yhdeksän pintaan, näköjään skippasi keskiyön syömingit ja tuolla se nukkuu kivasti poikittain siinä missä mulla on yleensä tyyny.

Itse kömmin sänkyyn ennen puolta yhtätoista kipuillen. Keskiyön jälkeen Puoliskoni toi mulle särkylääkettä ja rintapumpun. Tovin itkemisen jälkeen vaihdoin pumppuni kanssa maisemaa näiden kavereiden luo....


Mutta jej! Helpotti minä 1 rintatulehdusoireet 0! Operaatio jatkuu tunnin lotraamisen jälkeen sohvalla ja samalla odottelen Tuhinan heräävän kaveriksi. Vaikka olishan se nyt ollu kiva nukkua lähes kokonainen yö kun tämä näyttää sellainen olevan. :D

Terveisiä keittiöstä

Tänään innostuin tuhoamaan omenoita, jotka sain tuttavalta. Ajatus oli tehdä mummon raparperipiirakan ohjeella omenapiirakka, mutta puoliskoni näyttäessä ruttuista naamaa muistuttaen allergiastaan vaihtui suunnitelma. Tänään meillä pääruoaksi mustikkapiirakkaa ja jälkkäriksi omena-kaurapaistosta.

Tuon mustikkapiirakan ei kylläkään kuuluisi näyttää tältä.... Siinä pitäisi olla pohja-mustikat-kuorrute ja mustikoiden kivasti pilkottaa kuorrutuksesta, mutta juuri kun olin asetellut yli puolet mustikoista kivasti ympyrään niin puoliskoni tuli ja totesi että taikina on pahaa,  itsekin maistoin että taikinaltahan se maistuu mutta hetken päästä tajusin ettei siinä ole rasvaa! Niinpä rasva sulamaan ja vuoka tyhjäksi kaikkinensa takaisin kulhoon. Ja siksi mustikat on pohjassa.. 


Piirakoistakaan en nyt saanut nättiä kuvaa joten tyydytään tähän lautasmalliin. Tarkoitus oli myös laittaa keittiö kiiltämään kun puoliskoni siivosi, lattiatkin pesi!, eilen olohuoneen ja eteisen. Tuhinalla on nyt kuitenkin joku hassu vaihe menossa ja nukkuu ihmeellisiä muutaman minuutin pätkiä ja itku laantuu sylissä tai tissillä, niin tiskaamiset jäi nyt toiselle sijalle.

Huomisen ohjelmassa siis tiskivuori ja tiskikoneen metsästys. Ulkoilua siinä sivussa ja jos vaikka sais sängyn pedattua ja tuon viimeisen puhtaan kopallisen viikattua kaappeihin mutta jos väsyttää niin päikkärit menee huomenna vielä makkarin edelle tärkeysjärjestyksessä. 

Kauniita unia tältä iltaa :)

Viisi kiloa

Torstaina meillä oli Tuhinan painokontrolli neuvolassa. Matka taittui mukavasti meidän uudessa rintarepussa! Puoliskoni toi sen tuliaisena koulusta :D Tuhina nukahti tuon parin sadan metrin matkan aikana. Ja hyvin on neiti syöny. Täti totes heti kun ulkovaatteet saatiin pois päältä että posket on pyöristyneet.

Puntari näyttikin +230g viime viikkoiseen ja ihan omalla maidolla! (täti vielä kysyi tarkistaakseen).Pituus näytti samaa tosin neidin pää oli kyllä lopulta sen verran kallellaan että väitän että pituuttakin olis vähän tullut lisää, mutta eipä se nyt ole niin justiinsa, ensi viikolla sitten 2kk neuvola!


Mun ajantaju on jotenkin hämärtyny vauvan myötä. Ei se oo  vielä niin vanha! Vaikka kasvun ja kehityksen voi nähdä ja lihaksissa tuntea. Nyt on Tuhina päässyt ohi isänsä syntymäpainosta, kun puntarin lukema alkoi vitosella. Ja meillä on juteltu jo jonkun aikaa. Hymykin löytyy! Oi tuota pientä tyytyväistä potku-nyrkkeilevää tuhisijaa. 

Pikkuniistäjällä heitämme jatkossa vesilintua kun puoliskoni haki apteekista meille nenä friidan. Jotenkin koin pikkuniistäjän tehottomaksi ja hankalaksi. Friidan imemistekniikka on vielä hakusessa, tai surkeat keuhkot,  mutta silti se tuntuu helpottavan Tuhinan nuhaista oloa paljon paremmin. Sain myös serkun äidiltä homeopaattisia helmiä flunssaa helpottamaan niin itselle kuin Tuhinalle.


Puoliskollani on taas partakone! Ja ostin itselleni vaihteeksi jotain hippidödöä kokeiluun. Puoliskoni soittoääni on muuten raivostuttava! :D

Blogi

Blogi etsii itseään, nyt on vielä pientä hienosäätöä vaille tuo otsikkokuva juuri sellainen kun haluan ja väreihin olen itse tyytyväinen, äitini ja isosiskoni ovat puoliskoni lisäksi tykänneet tästä uusimmasta versiosta joten tämä on toistaiseksi ainakin tosi hyvä.

Ristiäispostaus on vieläkin kakkukuvia vailla, mutta heti kun saan ne anopilta... 

Muita kuulumisia, kun kielsin itseltäni ilta-ja yökirjoittelut, niin nyt pari iltaa nukkumaan meno on venynyt tätä ulkoasua pähkäillessä. Ja joo koska tosiaan työväline on ollut 7tuuman tabletti enpä tajunnut kuinka valtava tuo kuva oli aluksi, ennen kuin näin sen koneella. :D Ja sen verran tuosta tabletista että se on palvellut mun käyttöä erittäin hyvin kunnes torstaina olin Tuhinan nukkuessa juurikin tuon ristiäispostauksen merkeissä koneella ja padi piuhassa ja polvilla... Tuhina ääntelee makkarissa...minä tietty pomppaan pystyyn ja riennän vauvan luokse ja kas kummaa sinne lensi pöydän alle ja sen jälkeen ei laite olekaan saanut akkua täyteen. En tiedä hajosiko laturin piuha vai se liitäntäkohta, mutta virtaa se ei saa, ja jos saa niin ensin se ilmoittaa että on täynnä hetken päästä 36% ja seuraavaksi kytke laturi... eli en tiedä onko akkukin pilalla. Näinpä puoliskoni hemmotteli minua uudella laitteella :) Tietysti taka-ajatuksena saada kone takaisin omaksi valtakunnakseen :D 

Toisin sanoen, nyt kelpaa kirjotella, mutta mitään en lupaa,  viime päivien väsymyksestä johtuen. Jospa nyt yritän nukkua ja syödä kunnolla Tuhinan ohella ja hoitaa tätä kotiakin, sitten vasta tulee blogin vuoro. Joitakin kivoja viikonloppureissuja on tulossa joten niistä sitten saadaan toivottavasti reaaliajassa postauksia. 

anteeksi vain jälleen kuvaton postaus. Rehellisesti väsyttää, joten kauniita unia! 

Missä vauva?


Keskiviikkoa seuranneen väsymyksen perusteella soitin äidilleni ja pyysin kaveriksi tänne meille jotta kaaos helpottaisi ja se väsy. Äiti pääsi tulemaan lauantaina ja mun suunnitelma oli että päivällä pyykättäisi ja illemmalla jätettäisiin Tuhina ja mummu kahdestaan ja meille treffi-ilta.


Kävin sovittamasaa yhden kälyni vanhoja vaatteita, kun anoppi kysyi haluaisinko ja voisinko olla lauantain ilman vauvaa. Ja kun Tuhinalla oli jo hoitaja järjestetty niin suunnitelmat muuttui sen verran että lauantaina ei pyykätty. Yhdentoista aikaan hypättiin appivanhempien autoon ja yksi kälyistä tuli hoitamaan Tuhinaa siihen saakka että äitini saapuisi. Me suuntasimme apteekin kautta Helsinkiin. Kurkkupastilleja ja matkapahoinvointilääkettä, Lintsille!

Sielläpä me sitten reilu neljä tuntia ihmeteltiin, aloitettiin tietysti vanhasta vuoristoradasta, vekkulaa unohtamatta. Kaikkein hurjin laite taisi tällä kertaa olla tuo Kieppi joka siis pyöri ja heitti päänympäri, jos appivanhemmat olisi nähneet tuon kyydin ensin voi olla että väliin olisi jäänyt muttaparempi näin, hauskaa oli. Pettymykseksi jäi hotelliteeman kummitusjuna, jossa minä joka säikähdän kaikkea en säikähtänyt kertaakaan... tosin pimeässä jonottaessa mietin miksi vanhemmat toivat pieniä lapsia sinne, mutta nyt tajusin että olihan tuo aika lapsiystävällinen sittenkin ja toinen mikä petti oli kieputin, alku oli niin vahva mutta se jäikin vain keinumaan ja loppui. Kiersimme koko ajan neljästään tosin Kirnuun menimme kahdestaan ja juuri ennen kotiinlähtöä, Vonkaputouksen appivanhemmat jättivät väliin.
(Korjatkaa jos meni väärin mutta Hurja kuru on se missä on ne pyöreät kumiveneet ja Vonkaputous laskee lätäkköön eikö?) 

Normaalisti tai aiemmin (siis ennen vauvaa) mietittiin jonottaessa mihin seuraavaksi ja ympäristössä kiinnitin huomiota lähinnä ihmisten kenkiin tai silmälaseihin. Tällä kertaa katsottiin, että ens kesänä Tuhina ja puoliskoni veljen poika pääsevät siihen tähän ja tuohon ja vielä tuonnekin mummin ja papan kanssa. Ja ympäriltäni spottasin vaunuja, rattaita ja kantoreppuja, niin ja niitä lapsia jotka isomman sisaruksen jonottaessa laitteisiin kävelivät juuri opitusti, tai vetivät sikeitä kulkupeleissään tai söivät. Ja eräskin poika kiipesi kivimiestä ylöspäin :D


Oli ihanaa viettää aikaa ilman vauvaa, vähän niinkuin ennen vanhaa ilman huolen häivää vaan ei sinne päinkään. Kyllä kaipasi että itselläkin olisi ne vaunut siinä olleet vieressä. Ja laukusta löytyi rintapumppu, syönnin jälkeen mietin pitäisikö pumpata, mutta yleinen vessa ja jonottavat lapset... en kehdannut. Ja kotona huomasin olleeni liikkeellä yhden liivinsuojan voimin. :D Niin ja jottei tulehdus uusi mulla oli suojana sellainen neuvolan hoitoalusta jonka sain kun täti kävi kotikäynnillä Tuhinan ollessa 8pv ikäinen. Kotona sainkin sitten pumputtua eväsmaidot kirkkoon kun äiti ja Tuhina tulivat tunnin meitä jäljessä.
Onneksi Tuhinallakin oli ohjelmaa. Enoni perheeltä jäi facebook tapahtuman muodossa lähtenyt ristiäiskutsu huomaamatta, joten mummu ja Tuhina matkasivat yksityiskäynnille heitä ilahduttamaan, samalla myös yksi sairastellut isotätini sai vauvan tuoksuisen tervehdyksen. 

Puhelintakin käytin hetkittäin, jotta sain kolme näinkin laadukasta (ei tosiaan) kuvaa ja äitille laitoin viestin vasta kun kotimatka oli alkanu, vastauksena sain kuvan Tuhinasta syömässä :D 

Kuuluuko?

Tänne kuuluu oikein hyvää. :) Vaikka Tuhina on nuhainen ja nyt on aamuyöstä herätty tiheämmin nenän tyhjennyksen kautta maidolle. Äitini tuli lauantaina ja meillä oli anopin järjestämää ohjelmaa. Ja eilen pyykättiin sitten oikein urakalla.

Öisin oon nyt koittanu vaan syöttää ja nukahtaa itsekin jos se helpottaisi omaa väsymystä ja huomaan että nyt ei oo vähään aikaan julkaistu mitään vaikka tapahtumia kyllä ois ollut. Ristiäisetkin oli jo, niistäkin kirjoitus lähestulkoon kuvia vailla valmis.

Puoliskoni viihtyy koulussaan. Ensimmäiset kokeet lähestyvät.

Itsellä on flunssa päällä myöskin. Mutta nyt kun äidin kanssa on saatu ainakin pyykkikaaos selväksi sekä makkarista että vaatehuoneesta ja operaatio vaatehuone alkaa myös olla selvä voin pian keskittyä vain vauvaan, syömiseen ja lepäämiseen päivisin ja nuo kodin päivittäiset siivouksetkin helpottaa. Helpompi imuroida tyhjiä lattioita kuin sellaisia joilla on suunnilleen kaikki asunnon vaatteet whupsiii! Ei enää ikinä!  Onneksi tuo vaatehuone on nyt siisti!

Mulla oli kuva siitä silloin heti maalailujen jälkeen kuinka täynnä se oli kaikkea, mutta nyt oon ottanut niin paljon kuvia Tuhinasta että puhelin huutaa muistin loppumista joten sen kuvan olin näköjään poistanut :( Eli ennen ja jälkeen kuvien sijaan tästä tulee nyt kuvaton postaus. 

Mutta tällä viikolla TOIVOTTAVASTI saan tännekin lauantain terveiset ja ristiäistunnelmat nyt ainakin :) Sitten voidaan sanoa heihei elokuu ja tervetuloa SYKSY ! ja kumisaappaat :) Niin ja on tuolla luonnoksissa näköjään unohtuneena mun babyshowerkin joka siis oli kesäkuussa hömhöm... senkin vielä tän vuoden puolella voisin viimeistellä :D

Kiitos anteeksi näkemisiin

Ps. elokuun viikonloppu häppeninkien järjestys oli mummun synttärit, ristiäiset ja anopin ohjelma :) kun nää kaksi tulee luultavasti väärässä järjestyksessä..