Taaperon ystäväkirja - 3v 10kk vastaukset

Nimi (jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi
Mikskä äiti sinua aina välillä kutsuu? En mä tiiä
Mikä äitin blogin nimi on? Olet sängyn alla 

Kun kysyy lempinimeä hän vastaa kaikki kolme nimeään, mutta kun kalastelen mikä nimi lauletaan takku laulussa hän vastaa minä. Elpua ja Elpukkaa ei tosin taida käyttää kukaan muu kuin minä ja yksi kummitäti välillä. No on serkkupoikakin välillä kutsunut Elpukkaa.

 Ikäsi? 3

Parasta just nyt? Olla hoplopissa


Lempiruoka: Leipä

Lempijuoma: Pillimehu ja kauramaito

Suosikkileikkini: Olla hoplopissa leikkimässä
Mikä on sun suosikki leikki kotona?: Sammuttaa tulipaloja ja leikkiä nukella 

Ihmettelen tätä Hoplopjuttua, koska lapset ovat käyneet Hoplopissa ehkä kolme kertaa ja  viimeksi maaliskussa. Meillä ei kotipaikkakunnalla edes ole Hoploppia. Hyvin se on silti mieleen jäänyt ja sinne pitäisi näjöjään aina päästä. :D 

Viimeaikoina on myös löytynyt uusia lastenohjelmia: Ystävien kylä ja Palomies Sami, sieltä siis on sammutukset tulleet myös leikkeihin. 


Harrastukset, mitä sie harrastat?: Isoa liukumäkeä missä voi laskea ihan yksin mikä on töyssyinen ja sitten hyppyri ja hyppytorni. Äiti ei nyt ihan pysynyt perässä, joten  tein jatkokysymyksen: mitä harrastetaan aina vaarin kanssa?: uimista

Idolini, kuka on sun lempi-ihminen: Jekku ja isi ja serkku. Sinun pitää myös kirjoittaa mummu ja vaari, niitä on kaksi. Talo. 


Valitse parempi vaihtoehto:
potta / vaippa POTTA
auto / juna JUNA
kukkakaali / parsakaali PARSAKAALI
lämmin / viileä VIILEÄ
oma sänky / äidin kainalo OMA SÄNKY, YLÄSÄNKY


Huomasin juuri (kröhöm) pari kuukautta sitten, että Klara - Snow one like you blogista heitti pari vuotta sitten saamansa haasteen nyt uudelleen kiertoon ja haastoi minut. Ensimmäiseksi kysymyksiin vastasi jo leikki-ikään ehtinyt Elpu ja perheemme virallisen taaperon, Jekun vastauksista tulee oma postauksensa heti kun saan häneltä vastauksia. :D 

Kiitos Klara haasteesta! Mitäs teidän muru vastailee Liina - MamaLina?

Nöpsyn ystävänkirja -blogihaasteen säännöt:
– kerro, kuka bloggaaja haasteen sinulle antoi ja mistä blogista
– vastaa blogipostauksessa annettuihin kysymyksiin
– haasta muutama blogilapsi tai -perhe vastaamaan kysymyksiin
– ilmoita haastetuille, että heidän on haastettu

Kerran kaudessa rinteeseen - kuvia viikolta 15

Huhtikuun puolessa välissä vietettiin Jyväskylässä laskettelukeskus Laajarissa kauden päättäjäiset, joiden jälkeen hissit pyörisivät vielä viikon ennen kesätaukoa. Niinpä serkkumme lasten juhlista kotiutumisen jälkeen soittelin vanhemmilleni, että mitäs jos tultaisiin kyläilemään, että päästäisiin edes kerran kaudessa rinteeseen.


Alkuviikko oli kuitenkin aivan tavallinen päiväkotiviikko. Kumisaappaat osoittautuivat oikeaksi kenkävalinnaksi kevään ensimmäiseen aamupuistoiluun matkalla päiväkodilta kotiin. Ja kokeiltiin taas miten pyöräily sujuu ilman apurenkaita. Innoissaan testauksen aloittanut neitokainen pyysi kuitenkin apupyörät takaisin ja testaillaan niiden irrotusta sitten kesän mittaan uudestaan. 

Alkuviikkoon mahtui myös väsynyt äiti ja liian lyhyet päiväunet. Eikö vain silloin myös se joka ei enää nuku päiväunia nukahda yks kaks, kun se jonka pitäisi nukkua monen tunnin päiväunet ei nukukaan kuin tunnin ja itsellä särkee päätä ja haluaisi vain hautautua peittoihin. Tämä päivä päättyikin siihen, että vihdoin ruokakauppaan päästyämme unohtelimme osan ostoksista.


Reissuun valmistautumiseen kuuluu tietenkin keittiön suursiivous ja paljon pyykkiä, että matkaan saadaan puhtaita vaatteita. Torstain kohdalle olen merkannut 6 pyykkikoneellista. Ja siinä samalla kun aloin viikata vaatteita, päätin ensin imuroida olohuoneen. Ihmettelin hetken mikä kiiltää tv-tason edessä ja samalla kun imuroin sen tajusin, että sehän on minun kaulakoru, kolmas jonka olen puoliskoltani saanut ja ainoa joka on enää tallessa. Onneksi se tosiaan oli se, kun tuhosin imurimme pölypussin kaivaakseni tuon korun sieltä 

Eikä se perjantaiaamun lähtökään ihan putkeen mennyt. Kuvittelin herääväni aikaisin, pakkaavani, lähteväni lasten kanssa muskariin valmiiksi ladatun auton kanssa ja suoraan muskarista Jyväskylään. Aamu meni pieleen jo siinä, että viikkaaminen illalla venyi liian myöhään enkä jaksanut herätä pakkaamaan. Lopulta pakkasin kuitenkin lasten sisävaatteet valmiiksi, että muskarin jälkeen kerään vain ulkovaatteet ja lähdetään. Mutta eikö veikeä Ukkomme käynyt puristamassa pillimehunsa sinne matkalaukkuun, jonne olin juuri laittanut kaikki vaatteet jotka suunnittelin Elpulle mukaan otettavaksi. Noh, ei ehditty muskariin, sen voin paljastaa. 


Kyllä se perjantaikin iloksi muuttui, kunhan päästiin lähtemään. Perille päästyämme lähdettiin melkein heti mummulan viereisen koulun pihalle leikkimään ja sieltä löytyikin saman ikäisiä leikkikavereita useampia molemmille lapsille. Tytöillä oli makoisat kuraleikit, eikä Elpua meinnannut saada lähtemään. Mummun takapihalla neiti sai perinteisen lumipesun, joskaan ei siinä tarkoituksessa, missä minä olen joskus lumipesun saanut. Vaan ihan todellakin pesimme suurimmat mudat haalarista ja rukkasista lumella. 

Lauantai oli se eniten odotettu ja toiminnan täyteinen päivä Laajavuorella. Aloitettiin tietenkin lasten rinteestä Elpun kanssa. Jekun piti nukkua päiväunet sillä aikaa kun olisimme rinteessä, mutta hän olikin heireillä rattaissaan jo kun tulimme väline vuokraamosta ulos. Ninpä vaari oli aluksi Jekun kanssa pulkkamäessä ja minä Elpun kanssa lasten rinteessä. Seuraavaksi tehtiin vaihto, jolloin minä pääsin laskettelemaan isosiskoni kanssa ja mummu ja vaari viettivät laatuaikaa lasten kanssa. Lounaaksi mummu paistoi meille HotDogeja laavulla. Jekku lähti vaarin perässä ja kasteli itsensä lätäkössä kokonaan, juuri ennen kuin sain hänet kiinni. 


Vaikka Jekulle ei nyt vielä vuokrattukaan omia välineitä, pääsi hänkin hissin kyytiin ja mäkeä alas muutenkin kuin pulkalla. Perinteisesti ollaan aina menty mummun ja vaarin kanssa uimaan. Ja niin myös tälläkin reissulla. Lapset tietenkin odottivat uintireissua enemmän kuin laskettelua, mutta ihmekös tuo. Elpu on ollut aikaisemmin rinteessä ehkä kolme kertaa jos muistain oikein ja Jekku oli nyt ensimmäistä kertaa. 

Uimassa taas näytti vahvasti siltä, että meillä on tänä kesänä uimaan oppiva neljävuotias. Siitähän ollaan saatu vain lisää intoa uintikäynteihimme. Jekkukin on alkanut välillä pyytää uimalaseja ja puhuu aurinkolaisesta myös uimalaseina.


Sunnuntaina vietettiin leppoisaa aikaa mummun, vaarin ja isosiskoni kanssa. Kollaasin kuvat on muuten Elpun ottamia. Ja nämä pienet nukkekodit ovat minun ja isosiskoni vanhoja. Nuket niistä on tainneet kadota, mutta hauskaa että nyt niillä leikkii omat lapseni. 


Viikko 15
9. - 15.4.2018

Kuka haluaa mun vaatteet?


Meidän makkari oli melko pitkään pois käytöstä, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikki minun ja puoliskoni vaatteet löytyivät saunasta, sänky olohuoneesta ja koti oli koko talven enemmän kaaos, kuin koti. Nyt ollaan saatu makuuhuone remontin jälkeen takaisin käyttöön ja oman vaatekaappini ja liinavaatekaapin olen täyttänyt jo kokonaan. Saunaan ei silti vieläkään päästä, ensin pitäisi marittaa "muutama" puoliskoni paita kankaiksi ja kierrätykseen.

Erään hyvin nukutun yön jälkeen päätin olla reipas ja hakea kaikki vaatteeni saunasta kaappiin. Sillä hetkellä kaapissa oli vain sukkakopat, huppari, pari t-paitaa ja lastenvaatehuoneen nurkasta haetut äitiysvaatteet ylähyllyllä. Sulloin kaikki vaatteeni matkalaukkuun ja matkalaukku päätyi pyörimään meidän huoneeseen viikoksi. Alkoi nimittäin ahdistaa.

Olisi pitänyt viikata kaappiin paikoilleen kassillinen vaatteita, joita en puoleen vuoteen tarvinnut kertaakaan tai lähes kertaakaan, joita en edes etsinyt tai kaivannut. En halunnut laittaa kaikkia vaatteita takaisin kaapin täytteeksi ja tukkimaan muutenkin kaoottista pyykkirumbaa. Tiedättehän te sen, kun puolipitoiset vaatteet päätyvät lattialle ja lattialta "likaisina" pyykkiin. Todellisuudessa se oli vain huonosti säilytetty eilisen t-paita, jota en tänään halunnutkaan päälleni, ihan käyttökelpoinen lattialle joutuessaan.


Konmarista apua karsimisen opetteluun ja aloittamiseen


Toisaalta olisi kiva, jos vaatteista saisi edes euron sukanvarteen tai suklaaseen, mutta toisaalta ajatus FB ja nettikirppareiden kuvaus / mittaus / hinnoittelu / lataa-ei laataa / yv / av / jono / noudan / tuotko / postitatko - rallista tuntuu työläältä sen euron takia. Toisaalta taas uskon ja pelkään, että kirpparilta en saisi edes pöytävuokraa takaisin, enkä nyt jaksaisi maksaa omien vaatteideni myymisestä.

Kun luin pari vuotta sitten Konmarin ensimmäistä kertaa, pääsin aika hyvin eroon pienistä lastenvaatteista. Varsinkaan Elpun vauvavaatteista en ollut osannut luopua. Jekulle ei ole juuri tarvinnut ostaa mitään, koska ollaan saatu perhetutulta valtavat määrät aina heille pieneksi jääneitä vaatteita. Jekun vaatteita ei myöskään jää odottamaan varastoon myymistä tai pikkusisarusta, koska kaikki pieneksi jäävät poikien vaatteet, pääsevät suoraan seuraavalle kierrokselle toiselle perhetutulle.

Elpun pieniä vaatteita minulla on kassillinen. En vaan ikinä muista ottaa sitä kassia mukaan, kun nähdään kummityttöäni, mutta minun puolestani he saavat sieltä valita mieleisensä ja jättää loput meille ja minä sitten koitan keksiä niille jotain. Kun ei ole seuraavaa kohdetta tiedossa, niin en viitsi laittaa "vahinkoa kiertämään".


Parittomat sukat vaatemyymälän keräykseen


Kaikille puhkikulutetuille ja parittomille sukille sekä reikäisille vaatteille löysin paikan Konmari suomen FBryhmästä ja olen vienyt niitä pari pussillista H&M:n vaatekeräykseen. Kävin myös omaa kaappiani läpi silloin lastenvaatteiden läpikäynnin jälkeen ja jonkin verran sain karsittua vähälle käytölle jääneitä jo silloin. Mutta mitä teen noille lopuille omille vaatteilleni? 

Mulla ei ole mitään "merkkiä". Osa vaatteista on helposti yli 10 vuotta vanhoja, jossain on maalitahraa ja toinen taas on pysynyt tosi hyvänä. Että heitänkö kaikki vain Uffin keltaiseen mööpeliin vai pitäisikö nyt kuitenkin nähdä se vaiva, että kuvaa ne vaikka paikalliselle FB roskalavalle tai tori.fi vai kokeilisiko Zadaa appia? Tutkin taas tänään Zadaa appia ja taidan antaa sille mahdollisuuden, ainakin yhden paidan osalta. Jos teillä on kokemuksia niin kertokaa, kaikki vinkit on tervetulleita!

Niin joo, ja kyllä mie vaan sitten kuitenkin viikkasin melkein kaikki vaatteet (toistaiseksi) tuonne kaappiin, kun en keksinyt missä muuallakaan niitä voisin säilyttää puhtaina, siihen saakka että pääsen niistä eroon. Pari puhkikulutettua toppia ja pilalle venytetyt urheilukerraston housut pääsivät kierrätyspussiin.

Mitä  te teette vaatteille, joita ette enää käytä?

Äitikirja - haaste

Kuinka monta lasta: Kaksi.

Minkä ikäisenä tulit ensimmäistä kertaa äidiksi:22

Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Jänitystä ja innostusta, olin  hieman epäuskoinen onko tää ees totta.

Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Epätodellinen, välttämätön-pikkupaha, rutistus.

Parasta äitiydessä: No lapset tietenkin! Lasten nauru, halaukset, pusut, pienet kyyneleet, jotka katoaa ja vaihtuvat maailman leveimmäksi hymyksi ja lasten oppimisen seuraaminen. Ja ne naurut mitää tulee kun et tajua puoliakaan mitä kolmevuotias höpöttää mutta asia on selvästi tärkeä ja hän aivan ihana.


Must have tavara joka helpottaa äitiyttä: Tää onkin paha. Haasteen aloittaja Laura - Tehtävänimikkeenä Laura blogista vastasi tähän että puhelin ja oon kyllä jokseenkin samaa mieltä, Lauralla oli tosi hyvät perusteet. En kuitenkaan halua sanoa samaa. Lasten omat huoneet tai sängyt tuskinpa, kun ei ne siellä kuietenkaan ensimmäiseen kolmeen vuoteen nuku. Turvaistuimia ilman ei pääsisi autolla mihinkään, mut rattailla pääsee ilman autoakin.. Joten taidan vastata rattaat, meillä kuitenkin molemmat on nukkuneet aina päiväunensa parhaiten ulkona ja jos ei niissä kuljeta lapsia niin saapahan sinne kaikki muut oheiset - hiekkalelut, eväät, kauppakassit, omat päällivaatteet jos tulee kuuma tms. :D

Must have tavara vauvavuodelle: Rintapumppu

Paras arkiruoka: Makaroni ja jauheliha, no en tiedä onko paras, mutta ainakin helppo ja nopea - onnistuu aina. :D 

Olen hyvä äiti, koska: Olen käytännön äiti, lapset auttaa painamaan pyykkikoneen nappeja, käydään yhdessä uimassa ja pyöräilemässä ja puistossa kiipeilemässä. Olen hyvä äiti koska "varovasti" ei kuulu sanavarastooni vaan korvaan sen "keskity", "tarkasti", "katso eteenpäin" "muistatko miten jarrutetaan" fraaseilla. Lapset eivät ole koskaan este millekään tekemiselle. En väitä, etteikö joskus yksin kaupassa käyminen voisi olla rentouttavaa, mutta mun on myönnettävä, että mua harmitti kun en ottanut lapsia mukaan hakiessani paketin postin pakettiautomaatista ja minustakin oli jännää katsoa mikä luukku pomppaa auki, miettikää mitkä ilmeet lapsilla olisi! :D

Parasta lapsiperheen arjessa: Yhteiset tekemiset, lasten kanssa uiminen, pyöräily, leikkiminen, päiväunet...


Pahinta lapsiperheen arjessa: Oma väsymys ja ärsytykset mitkä ei johdu lapsista, mutta saa suuttumaan lapsille aivan hölmöistä mitättömistä jutuista, mistä ei edes suuttuisi jos nyt ei valmiiksi jo ärsyttäisi. Ja se pahamieli mikä itelle jää kun turhaan kiukkuilee lapsille.

Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Kaikki onkin oikeastaan vain asenteesta kiinni, tietty se oma harmitus ei aina ole niin helppoa sysätä sivuun, mutta heti kun siinä onnistuu niin kaikki on lasten kanssa hauskaa.

Minun vinkkini äideille: Pyyhkikää lasten kyyneleet, pyytäkää lapsilta aina anteeksi ja naurakaa lasten kanssa.

Minun mottoni arjessa: öö Ei mulla ole sellasta? Mikä motto mulle sun mielestä sopis?

Kun lapset menevät illalla nukkumaan, minä: Valvon ja yritän tehdä jotain järkevää, kuten blogia, mutten yleensä saa mitään aikaiseksi ja lopulta nukahdan pystyyn - varsinkin kuvia valitessa ja muokatessa. Jep pitäisi vain mennä itekin nukkumaan :D


Tämä äitikirja - haaste lähti Tehtävänimikkeenä Laura blogista ja se on kaikille äideille!

Kaksplussan bloggaajien vastauksia löytyy ainakin näistä blogeista :)

Nappasin kuvat omasta instasta ja tajusin että pitää vissiin alkaa ottamaan kuvia itselaukaisimella, että musta ja lapsista olisi joskus kuvia missä ollaan kaikki. Jekun kanssa ei ole edes selfieitä sitten vauvavuoden jälkeen... 

Kuvia viikolta 14

Sairastelun jälkeen paluu arkeen. 


Sillä aikaa, kun meidän perhe nukkui kuumetta pääsiäisen ajan, aurinko paisttatteli ulkona miltei täydeltä terältä joka päivä. Niinpä kun viikolla 14 päästiin jatkamaan tavallista rytmitettyä arkea, saatiin heti ensimmäisenä  vaihtaa rattikelkka polkupyörään. Keskiviikkona lätäköt olivat aamulla vielä jäässä ja viikonloppua kohden aurinko vaihtu harmauteen ja tihkusateeseen.

Koska Elpu ei päässyt pääsiäisenä lainkaan päiväkotiin, saatiin hänen hieno tipu ja upea rairuoho vasta pääsiäisen jälkeen kotiin. Raukat ottivat hieman osumaa kuljetuksessaan ja lopuksi nostin purkin turvaan ylähyllylle ja unohdin kastella sitä. Huono äiti :(


Säänmukainen pukeminen meinasi tuottaa hieman päänvaivaa keskiviikkona. Päiväkodissa Elpua odotti tietysti kuravaatteet, mutta aamuisin pienessä pakkasessa kuomat tuntuivat hyvältävaihtoehdolta. Iltapäivän auringossa taas kumisaappaat olivat ainoaa järkevä kenkävalinta. Torstaina ja perjantaina ei tarvinnutkaan enää miettiä kumppareidem vaihtamista lenkkareihin. 

Päätin tehdä kerrankin jotain radikaalia ja lähdin Elpun kanssa kahdestaan kauppaan. Mietin hetken, etten muista koska oltaisi tehty jotain ihan oikeasti vain minä ja hän, ainakaan jos päiväkodista hakuja ei lasketa.. Toki kauppaan pääsi mukaan myös pikkuinen barbie, vieläkö sen nimi on Shelly? 

Perjantai oli mahtava sadepäivä, ei sateen takia, vaan lasten ja muskarin, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa. Lasten serkku oli meillä yökylässä ja pyysin hänelle fillarin ja kypärän mukaan, niin että perjantaina Elpu ja serkku saivat pyöräillä muskariin. Matkat menivät yllättävän hyvin! Mennessä oli tietenkin niin kiire, ettei käynyt mielessäkään alkaa kuvailemaan yhtään mitään, mutta lopulta oltiin vain alle kymmenisen minuuttia myöhässä. 

Muskarin loputtua taas satoi vettä siihen malliin, ettei haluttanut kaivaa kameraa kastumaan. Ja sen kerran kun serkun pyörä jäi apupyöristä jumiin lätäkön päälle, niin että takarenkaasta lensi komea suihku, ajattelin että tästä on pakko ottaa kuva... "Akku tyhjä" vai "Lataa akku" mitä tahansa siihen kameran näyttöön nyt lukemaan tulekaan niin tiedätte varmaan tunteen. Eipä tarvinnut paljoa kuvata sitten. 


Sunnuntaina oli tavallista aikaisempi lähtö, kun suunnattiin kirkkoon Espooseen pikkuserkkujen nimenantoon ja synttäreille. Aamulla Jekku jatkoi autossa uniaan ja juhlissa viivyttiin miltei uniaikaan saakka niin, että kotiin tullessa sain kantaa nukkuvat lapset vessan kautta sänkyihinsä jatkamaan unia. Tuo vihreä keinu oli muuten aivan huippu.